Anopista apua?

bumbasaurus

bumbasaurus

Oman äänensä löytänyt
Heippa foorumilaiset!

Onko muilla kokemuksia anopin muuttumisesta raskausuutisen myötä?

Itestä on ruennut tuntumaan, että anoppini tyrkyttää apuaan joka asiassa ja pyrkii olemaan päivittäin minun ja puolisoni elämään osallisena. Toki on ihanaa että hän apuaan tarjoaa ja on kiinnostunut meidän hyvinvoinnista. MUTTA ittee hirvittää mitä tämä tulee olemaan vauvan synnyttyä. En tahdo mitenkään loukata anoppiani, mutta onko teillä antaa hyviä vinkkejä miten saisi hienovaraisesti otettua häneen hieman etäisyyttä?
 
Muokattu viimeksi:
mun neuvoni on että sanoisit suoraan anopille jotta kiitos, mutta ei kiitos.

minä tein sen virheen että yritin olla hienovarainen ja annoin anopin hössöttää ja tukkia tiensä joka väliin, vaikka mua ahdisti suunnattomasti. ja kun loppuviimein mittani tuli täyteen ja avasin suuni, asiat kärjistyivät niin pahaksi että nyt emme ole enää missään väleissä anopin kanssa. nyt mies sekä hänen vanhempansa syyllistävät minua, heidän mielestään vika on yksin minun, koska en sanonut heti suoraan että asia vaivaa
 
Kiitos vastauksesta blaueblumme. Ikävä tilanne teillä. :( Varsinkin jos oma mieskin syyllistää... Onko teillä tilanne jatkunut kuinka kauan tommosena?
Pitänee kerätä siis oma rohkeus ja uskaltaa vaatia sitä omaakin rauhaa meidän perheelle. :)
 
nyt joulun aikaan meni sukset ristiin anopin kanssa. poika on kohta vuoden ja tähän asti olen yrittänyt sopeutua ja purra hammasta, kun ollaan molemmat anopin kanssa "vahvoja persoonia" aavistin heti kun alettiin seurustelemaan miehen kanssa, että ollaan vielä joku päivä ongelmissa anopin kanssa ja sanoinkin miehelle siitä. raskausajan sain olla ihan rauhassa, muistaakseni.

mutta jo synnytyslaitoksella itketti kun anoppi ajoi sinne tuhatta ja sataa heti kun poika syntyi eikä suostunut antamaan poikaa takaisin mulle sylistään kun pyysin.

jos sun anoppi loukkaantuu suorista sanoista niin se varmasti on pienempi paha kuin jos tilanne menee näin pahaksi kuin meillä. hyväähän ne anopit yleensä vain tarkoittaa :P ehtii vielä leppyä ennen pienen syntymää
 
Me emme ole vielä kertoneet raskaudesta sukulaisille, mutta kummankin suvusta löytyy useampi hössöttäjä-luonteinen. Ja siksi varmasti tulemme venyttämään mahdollisimman pitkälle ennenkö edes tarvitsee kertoa. Koska ne ei kuuntele, vaikka kuinka sanoisi, ettei tarvitse hössöttä.. Vähän jänskättää, että "nokkansa liian ahkeraan asioihin työntäviä" ihmisiä tulee löytymään.. :>
 
Taitaa olla tosissaa järkevintä tehä säännöt alkuusa selväks. Itte en halua ainaskaa sairaalaan muita kun puolisoni. Ja kotiinkin olisi kiva tulla ilman ylimääräisiä pällistelijöitä. :hilarious: Pelottaa just tuo että joku "omii" pikkusen tai sitte että joka päivä tunkeudutaa kylää. Viihytäppä ja kestitse siinä sitte vieraita... :grin

Tsemppiä sulle hirveesti blaueblumme! :) Toivottavasti saisitte vielä välinne korjattua. Ja eniten toivon että saisit miehesi tuen! ♡
 
Täällä anoppi on kyllä ollu ihana <3 Se kyselee kovasti miten on menny ja kuinka jaksellaan muttei tuppaudu liiaks reviirille :) Mutta tosiaan pitää sanoo suoraa jos ärsyttää joku juttu ei se häslääjä anoppi tajuu relata ellei kukaan sitä pudota maan pinnalle :)
 
No on kokemusta anopin muuttumisesta. Meillä on aina ollut aika kyseenalaiset ja huonot välit. Raskauden myötä hän on yrittänyt ja kysellyt vointiani ja ei ole vittuillut samallalailla, mutta harmittaa itseäni sinäällään, kun en usko, että täydestä sydämestä halu paikata meidän välit, vaan vain siksi jotta näkee lapsenlastaan tulevaisuudessa.

Ongelmana tai minä koen ongelmaksi, on se hössöttäminen! Haluaa esim. tulla katsomaan meille millaisia vaatteita ollaan vauvalle ostettu ja minä olen sitä mieltä, että hän ehtii ne kyllä näkemään sitten vauvan päällä. Miks mun pitäis alkaa purkamaan kauhea kasa vaatteita lipastosta pois ja takaisin, kun olen ne sinne jo kauniisti järjestellyt. Kuvittelee myös jo, että ollaan tuomassa tää vauva heti syntymän jälkeen hänen luokse yöksi. Voi tulla aikamoisena pettymyksenä kun tajuaa ettei ihan heti ole yökyläilemään menossa. Tod.näk on änkeemässä vauvan synnyttyä meille jatkuvasti ja tunkemassa nokkaansa joka asiaan. Ja sitten suuttuu jos ei toimita just niinku hän haluais. Onneks sairaalaan ei saa tulla kuin isä.
 
Takaisin
Top