Aloittaako lapsesi hoidossa?

[Vargynja]

Onko muita joiden lapsi on aloittamassa lähiaikoina hoidossa tai vaihtamassa hoitopaikkaa? Meidän poika on siirtymässä perhepäivähoitajalta päiväkotiin enkä tiedä kumpaa jännittää enemmän, äitiä vai lasta. Jännittää miten lapsi sopeutuu päiväkodin isoon lapsijoukkoon ja ylipäätään isoon elämänmuutokseen. Toisaalta olen iloinen kun hän saa sieltä oman ikäisiä kavereita (entä jos ei saakaan!) ja hoitajat on asiantuntevia (onhan??). Lastakin kiukuttelusta ja levottomista öistä päätellen jännittää ja kyllä hän on sanonutkin että jännittää päiväkotiin meno. Millaisilla fiiliksillä muut on hoidon aloituksen suhteen.

 

[SuperTaateli]

Aloittaa! molemmat! Oon sekä huolissani että helpottunut! isompi on käynyt muutaman kuukauden hoidossa siinä 2016-2017 vaihteessa, sitten jäi kotiin. Nyt ois aika palata ja pikkusiskon aloittaa hoito! 3-veelle tekee hyvää saada kavereita (omassa lähipiirissä ei pieniä lapsia juuri ole) ja muutakin seuraa kuin oma perhe / isovanhemmat / satunnaiset leikkikaverit puistoissa (tosi vähän on porukkaa puistoissa ). Pienempi huolestuttaa siinä mielessä, että saako lie tarpeeksi turvaa aikuisista, että keretäänkö päiväkodissa antaa sitä

Nyt kahden tutustumispäivän jälkeen en oo enää ihan niin huolissani, molemmat lapset viihtyi paremmin kuin uskalsin odottaa! Mutta kyllä se superkriisi mulle vielä tulee kun ensimmäinen päiväkotipäivä koittaa. Eniten stressaa yöhoito. Niitä ei meinaa oma psyyke kestää kun tulee pitkä hoitopäivä ja varsinkin se, kun kerran kuussa niitä tulee kaksi peräkkäin eli lapset käy lähinnä kääntymässä kotona siinä välissä kun taas täytyy lähteä päiväkotiin

Mutta summasummarum. Meillä on 8 hoitopäivää kuukaudessa. Se on hirmuisen vähän verrattuna täyspäiväiseen hoitoon. Ollaan siinä mielessä todella hyvässä asemassa ja täytyy vaan uskoa ja toivoa että päiväkotitaival lähtee hyvin käyntiin! jos ei lähde niin täytyy kysellä / pyytää työnantajalta mukautettua työaikaa tms. Toivottavasti ei siihen tarvitse kuitenkaan mennä :)

Ai , ja toivottavasti ei tulisi kovin paljoa sairasteluja! Ja vielä enemmän toivon, ettei tule täitä tai kihomatoja tai muuta häädettävää öttiäistä meille kotiin!

 

[Uusperhesatu]

Ei aloita vielä, mutta varmaan vuodenvaihteessa ainakin tuo joulukuussa 3 vuotta täyttävä menee hoitoon. Mulla on lisääntyvässä määrin freelancer-hommia, joita alkaa olla vaikea tehdä, kun lapset ovat päivät pitkät kotona. Ja erityisesti tuo taapero on niin vallaton, että häntä täytyy vahtia koko ajan. Kuopusta en ehkä haluaisi vielä silloin laittaa hoitoon, mutta katsotaan nyt. Tulen sitten avautumaan tänne, kun ahdistaa ja huolettaa. :D

 

[RuutuSydän]

Ei alota ainakaan nyt syksyllä eikä varmasti vuoden vaihteessakaan, ku ois jotenki julmaa sillon laittaa esikoinen päiväkotiin ikäänkuin pois vauvan tieltä.. Kerhot on asia erikseen, päiväkotia harkitaan sitte varmaan ens syksynä ku on 3v tullut just täyteen.

 

[Vargynja]

Kiva kun löytyy tässäkin asiassa vertaistukea. :) Mua kanssa vähän huolettaa, saako lapsi tarpeeksi huomiota päiväkodissa. Hän kun on vähän äidinpoika luonteeltaan ja kaipaa paljon huomiota. Nyt on kuitenkin kahden tutustumispäivän jälkeen vähän luottavaisempi olo. Lapsi lähti tyytyväisenä leikkimään eikä ollut kokoaikaa äidin helmoissa. Vähän kyllä vielä jännittää että miten toinen suhtautuu sitten kun on talo täynnä lapsia. Nyt on vielä iso osa kesälomalla.

 

[Vargynja]

Nyt se pikkuinen on sitten ensimmäistä kertaa päiväkodissa. Aamu oli yhtä kiukuttelua. "Äiti pois vessasta! Haluun käydä isin kanssa vessassa! Isi harjaa hampaat! Isi isi isi isi. Minä itse! Haluun että isi vie päiväkotiin!" No kyllä se kiukuttelu loppui kun päästiin ulos ovesta (no ainakin melkein "Äiti, kävele hiljempaa. Pidä kädestä kovempaa kiinni. Kävellään samassa varjossa kuin viimeksi! En jaksa kantaa reppua!") Päiväkotiin onneksi jäi no vähän vakavan näköisenä, mutta ei huudettu perään. Eiköhän se siellä pärjää, mutta äitiä jännittää silti ja kiukuttelusta päätellen jännitti poikaakin.

 

[marinellahi83]

Meillä kans esikoinen alotti tänään hoidon uudessa hoitopaikassa :) aikasemmin oli perhepäivähoidossa mutta nyt siirty ryhmikseen ku hoitoajat muuttu osa-aikaseks. Jäi perään itkemään kovastikin, mutta luulen että itkut loppu ku lähin pihalta pois. Äitille kyllä jäi vähän pahamä mieli ku toinen viiään hoitoon ja ite jää kotiin vauvan kans. Mutta kokeillaan nyt miten lähtee menemään! Jos mahottomaks menee ni tyttö saa jäädä meidän kans kotiin pidemmäks aikaa :)

 

[elaffy]

Meillä isommat aloittivat eilen elämänsä ensimmäistä kertaa päiväkodissa. :) Ei ole hetkeen ollut niin nopeaa toimintaa lapsilla aamuisin kuin nyt eilen ja tänään on ollut! Hirveä kiire, että pääsevät päiväkotiin leikkimään. Heippaa eivät edes ehdi sanoa, kun ovat menneet ja eilen suuttuivat hakiessani heitä jo muutaman tunnin päästä kotiin, etteivät vielä halua lähteä. Tänään varmistelivat monta kertaa, että saavathan varmasti olla välipalalle asti hoidossa ja nukkua kaappisängyissä. :D Ovat kyllä aina olleet reippaita menemään, eikä vieras paikka ole haitannut yhtään. Ehkä jossain vaiheessa iskee sitten se "en halua päiväkotiin" -vaihekin, mutta ovat sen verran vähän kuitenkin hoidossa, että toivon mukaan mitään suurta kyllästymistä ei tule. Tytöillä on iso etu, kun ovat kaksoset ja sisko on maailman tärkein ihminen - äitiäkin tärkeämpi. :)

 

[Eclipse]

Mä palaan töihin syyskuun alussa ja tyttö 2v3kk menee päiväkotiin. Jännittää toki miten sujuu ja itseä ei töihin paluu innosta työpaikan takia. Töihin kyllä jo haluan, mutta uus ala ja paikka on haaveissa. Pakko kai sinnitellä nykyisessä vakipaikassa tarhan aloitus ja sairastelut.
Tytön uskon viihtyvän tarhassa vaikka onkin ollut mun kanssa 24/7 lähes koko elämänsä. Ollut vaan muutaman kerran pari tuntia isoisällä hoidossa. Selvästi kaipaa jo enemmän tekemistä ja toisia lapsia. Varmasti ongelmia tulee jossain vaiheessa, kun elämä muuttuu täysin erilaiseksi. Eniten jännittää kun heräämisaika on muutettava 9 - > 7. Tänään laitoin jo kellon herättämään klo 8 ja kummatkin ollaan väsyneitä ja kiukkuisia. Tyttö on perinyt vahvasti mun iltavirkun geenit. Isänsä on perus keskitien tallaaja uniasioissa ja pärjääkin paremmin aamuisin. Lisäksi tyttö nukahtaa edelleen sekä päivä- että yöunille mun viereen, josta nostan viereiseen pinnikseen. Siinä sitten tarhaan haastetta, kun opettavat omaan sänkyyn nukahtamaan. Mä en aio kotona järjestelyä muuttaa.

 

[marinellahi83]

^ meillä myös kotona tyttö nukahtaa vain mun viereen ja vain mun nukuttamana, josta isänsä siirtää omaan sänkyyn nukkuun. Mutta hoidossa nukahtaa omaan sänkyyn ilman nukuttamista :) hoidossa myös syö itte, mutta kotona pitää usein syöttää, varsinki aamu-ja iltapuurot.

 

[Vargynja]

Hyvinhän siellä päiväkodissa oli pojalla mennyt. :) Hoitaja kertoi hakiessa että oli ollut tosi reipas eikä arkaillut. Ehkä tässä pitää taas oppia olemaan stressaamatta tätä asiaa ja luottaa että poika pärjää. Tänään sujui aamukin pienemmällä kiukuttelulla (paitsi että äitiä kiukutti kun poika herätti tunti ennen herätyskellon sointia ).

Kiva kuulla että teillä meni elaffy hoidon aloitus hyvin. :)

marinellahi, voi se tuntuu kyllä kurjalta kun lapsi jää hoitoon itkemään. :/ Omanikin itki kun vein häntä ensimmäisiä kertoja perhepäivähoitajalle. Mutta kyllä se siitä alkaa helpottaa.

 

[marinellahi83]

Vargynja, kiva kuulla että hoidossa oli menny kuitenki hyvin! :) Niihä se vähän taitaa ollakki että lapset useimmiten pärjää hyvin, mutta vanhemmat ressaa ja miettii ja huolehtii turhia, se taitaa kuulua vanhemmuuteen :)

Meillä oli myös menny hyvin hoidossa ja hoitajat oli yllättyny ku tyttö oli ilman kehotuksia käyny pissalla ennen ulos menos :) tänään tyttö kyllä itkeskeli kotona ettei halua hoitoon, mutta kuitenki jäi hyvillä mielin sinne. Luulen että tyttö taitaa vaan ny reagoida voimakkaammin mun poissaoloon, ku olin vauvan kans viikon sairaalassa synnytyksen jälkeen ja esikoiselle, ja myös meille vanhemmille, se oli raskasta aikaa useinki vielä varmistaa etteihän äiti vaan enää mee sairaalaan.

 

[Vargynja]

Se voi tosiaan olla että teillä tyttö reagoi nyt siihen kun olit poissa. Varmasti sekin helpottaa ajan ja empatian kanssa. Meilläkin oli pojalle vähän aikaa tosi vaikea luottaa että isi ei ole menossa sairaalaan, kun oli ollut siellä pitkään ja palannut sitten kotiin. Ja onhan se hoidon aloituskin toki lapselle iso juttu.