10 päivää IVF:n jälkeen positiivinen raskaustesti. Ja varmuuden vuoksi seuraavana päivänä toinen. PP 8 kun alkoi jo pienen pieni tiputteluvuoto. Olo on jotenkin epäuskoinen, voisiko se oikeasti olla tässä? Kaksi alkiota siirrettiin, 4- ja 5-soluinen.
Tiputtelu jatkuu, keltarauhashormonin tukilääkitys lopetettiin 14 päivän kuluttua alkionsiirrosta.
Kaksi päivää tukilääkityksen lopettamisen jälkeen vuoto lisääntyi. Ei mainittavia kipuja, alavatsaa nippailee ja ristiselkäsärky jatkuu edelleen, se alkoi jo tukilääkityksen aikana. Ja munasarjoissa nippailee myös välillä. Vuoto on aina hetken ajan voimakasta (varsinkin jonkin fyysisen suorituksen jälkeen, kuten tänä aamuna lumessa tarpomisen, piti käydä tamppaamassa lunta omenapuiden ympäriltä, ettei jänis yllä syömään ihanaisia silmuja..) ja sitten maatessa taas rauhoittuu. Vuoto on verrattavissa lievään kuukautisvuotoon.
Oliko tämä nyt sitten tässä? 25 kuukauden pettymysten jälkeen käymme näin lähellä, ja sitten toivo valuu jälleen vessanpönttöön? Eilen tarkistin, ja tein jälleen positiivisen testin.
Mies jaksaa uskoa, että olen edelleen raskaana, mutta itse koen välillä aivan kamalia epätoivon aaltoja. Kuitenkin elättelen toivoa, että tämä olisi vain sitä normaalia "alkuraskauden vuotoa", koska mitään kudosta ei ole tullut liiemmin, eli limakalvot ovat edelleen ehjät, vuotavat vain... Äh...
Olisipa ihana kun löytyisi joku, joka olisi joskus ollut samaisessa tilanteessa. Keskustelupalstoilta löytyi useitakin tapauksia, joissa oli tullut tällaiset ns. valemenkat, mutta toisaalta tuntuu turhalta herätellä liikoja toiveita.
Tiputtelu jatkuu, keltarauhashormonin tukilääkitys lopetettiin 14 päivän kuluttua alkionsiirrosta.
Kaksi päivää tukilääkityksen lopettamisen jälkeen vuoto lisääntyi. Ei mainittavia kipuja, alavatsaa nippailee ja ristiselkäsärky jatkuu edelleen, se alkoi jo tukilääkityksen aikana. Ja munasarjoissa nippailee myös välillä. Vuoto on aina hetken ajan voimakasta (varsinkin jonkin fyysisen suorituksen jälkeen, kuten tänä aamuna lumessa tarpomisen, piti käydä tamppaamassa lunta omenapuiden ympäriltä, ettei jänis yllä syömään ihanaisia silmuja..) ja sitten maatessa taas rauhoittuu. Vuoto on verrattavissa lievään kuukautisvuotoon.
Oliko tämä nyt sitten tässä? 25 kuukauden pettymysten jälkeen käymme näin lähellä, ja sitten toivo valuu jälleen vessanpönttöön? Eilen tarkistin, ja tein jälleen positiivisen testin.
Mies jaksaa uskoa, että olen edelleen raskaana, mutta itse koen välillä aivan kamalia epätoivon aaltoja. Kuitenkin elättelen toivoa, että tämä olisi vain sitä normaalia "alkuraskauden vuotoa", koska mitään kudosta ei ole tullut liiemmin, eli limakalvot ovat edelleen ehjät, vuotavat vain... Äh...
Olisipa ihana kun löytyisi joku, joka olisi joskus ollut samaisessa tilanteessa. Keskustelupalstoilta löytyi useitakin tapauksia, joissa oli tullut tällaiset ns. valemenkat, mutta toisaalta tuntuu turhalta herätellä liikoja toiveita.