[:)][:)][:)][:)][:)] Tänä aamuna sen näin: pienen, ruskuaispussista tiukasti kiinni pitävän palleron, jonka sydän sykki vimmatusti...! Mutta huoli ei yhtään helpottanut, päinvastoin; olo muuttui liikuttuneeksi; se oli niin hirveän pieni, ja silti tiukasti kiinni elämässä, eikä kuitenkaan mitään varmuutta mistään... Lääkärikin oli mun mielestä vähän turhan asiallinen, totesi vain, että juu, joku on kotona, mutta kaikki on niin alussa vielä, että mitä vain voi tapahtua!! En mä sitä halunnut kuulla, sen mä tiesin muutenkin, varsinkin kun olin juuri kertonut, että edellinen raskaus päättyi keskenmenoon! Mutta täytyy uskoa ja toivoa ja rukoilla, että nyt kaikki menee hyvin...
Viimesten menkkojen mukaan laskien LA olisi 7.12. ja nyt siis rv 7 + 1. Ultran perusteella LA on 12.12. ja nyt rv 6 +3. Mutta tiedäpä sitten tuota, oli niin lähellä kohdun seinämää, ettei meinannut saada kunnolla mitattua. Mulle lääkäri sanoi, että hyvään aikaan tulin, sydän on juuri alkanut lyödä, joten aikaisemmin ei olisi kannattanut mennä. Joten milagre, älä ihan vielä pidä kiirettä, varsinkaan, jos sulla ei ole säännöllinen kierto.
Kaimaki, ultra ei ole välttämätön, ja kuten sanoin, mun huoli ei ainakaan hävinnyt. Se että näkee sydämen lyövän, tuntuu tietenkin hyvältä, mutta samalla tekee tulijasta todellisemman, joten mahdollinen keskenmenokin tuntuu pahemmalta. Joten nyt olen vielä enemmän huolissani...
Opiskelijoille sellainen vinkki, että jos kuuluu opiskelijana jonkun terveydenhuollon piiriin (siis esim YTHS) niin siellähän on gyneillä käytössä ultralaitteet, ja itse ainakin kävin aikoinaan alkuraskauden ultrassa siellä lähes ilmaiseksi...
