Mammaninas88
Silmät suurina ihmettelijä
Hei kaikki! Pahoittelut vuodatuksesta mutta, tässä tulee,
Mua on alkanut pelottaa ihan hirveästi että mitä jos vauva ei ole terve. Kun viimeksi kakskymppisenä (21 ja 23 vuotiaana) olin raskaana en pelännyt mitään ja nautin vaan valtavasti raskaana olemisesta. Mutta nyt oon vaan huolissani ja mietin mitä kaikkea voi mennä pieleen.
Ja väsymys kun on jotain aivan lamaannuttavaa
mietin että mitä jos en jaksakaan näin "vanhana" (34v) niitä valvomisia ja yösyöttöjä jne... Kyllähän sitä nuorena jaksoi ihan eri tavalla! Ja sitten pitää joskus jaksaa olla päiväkodissa töissä JA vielä kotona hoitaa taaperoa ja kaks teiniä, siis apua! 
Ultra on parin viikon päästä (vko 10+3 tänään). Onko moni käynyt yksityisellä nipt-testissä? Se vähän niinkun jäi, vaikka aluks puhuttiin siitä miehen kans että kävisin. Koska jos sikiöllä olisi jokin vakava sairaus harkitsisimme kyllä rehellisesti sanottuna aborttia. Mutta näin julkisella, eikö se niskapoimu mitata vasta tokassa ultrassa? Ja silloinhan on jo aivan liian myöhäistä tehdä mitään aborttia?
Miten ne verikokeet, mulla aika ens viikolla, saako siitä heti sen tiedon onko kohonnut riski kromosomipoikkeavuuksiin? Kuinka pahasti riskit nousee 30+v odottajalla?
Lisäksi mulla on todella epätodellinen olo tästä raskaudesta vielä, kun ei se vielä näy, enkä vielä ole nähnyt enkä kuullut mitään "todisteita" vauvasta (muuta kuin positiivinen raskaustesti)..että mitä jos testi oli virheellinen ja mä joudun nyt kaikille läheisille perua sanani
Samaistuuko kukaan näihin??
Kauhee valitusvirsi, oikeesti olen tosi onnellinen raskaudesta ja vauva on suunniteltu ja odotettu
en vaan ole sisäistänyt tätä asiaa vielä...
Juttuseura kelpais! 
Mua on alkanut pelottaa ihan hirveästi että mitä jos vauva ei ole terve. Kun viimeksi kakskymppisenä (21 ja 23 vuotiaana) olin raskaana en pelännyt mitään ja nautin vaan valtavasti raskaana olemisesta. Mutta nyt oon vaan huolissani ja mietin mitä kaikkea voi mennä pieleen.
Ja väsymys kun on jotain aivan lamaannuttavaa mietin että mitä jos en jaksakaan näin "vanhana" (34v) niitä valvomisia ja yösyöttöjä jne... Kyllähän sitä nuorena jaksoi ihan eri tavalla! Ja sitten pitää joskus jaksaa olla päiväkodissa töissä JA vielä kotona hoitaa taaperoa ja kaks teiniä, siis apua! Ultra on parin viikon päästä (vko 10+3 tänään). Onko moni käynyt yksityisellä nipt-testissä? Se vähän niinkun jäi, vaikka aluks puhuttiin siitä miehen kans että kävisin. Koska jos sikiöllä olisi jokin vakava sairaus harkitsisimme kyllä rehellisesti sanottuna aborttia. Mutta näin julkisella, eikö se niskapoimu mitata vasta tokassa ultrassa? Ja silloinhan on jo aivan liian myöhäistä tehdä mitään aborttia?
Miten ne verikokeet, mulla aika ens viikolla, saako siitä heti sen tiedon onko kohonnut riski kromosomipoikkeavuuksiin? Kuinka pahasti riskit nousee 30+v odottajalla?
Lisäksi mulla on todella epätodellinen olo tästä raskaudesta vielä, kun ei se vielä näy, enkä vielä ole nähnyt enkä kuullut mitään "todisteita" vauvasta (muuta kuin positiivinen raskaustesti)..että mitä jos testi oli virheellinen ja mä joudun nyt kaikille läheisille perua sanani
Samaistuuko kukaan näihin??
Kauhee valitusvirsi, oikeesti olen tosi onnellinen raskaudesta ja vauva on suunniteltu ja odotettu en vaan ole sisäistänyt tätä asiaa vielä... Juttuseura kelpais! 
rv 11+2. Helpotti kovasti ja konkretisoitui koko raskaus, siellä oikeasti on joku!
Nt normaali ja sydän löi hienosti
LA siirrettiin viidellä päivällä eteenpäin, 12.11.
Tsemppiä odotukseen, äkkiä se pari vkoa menee 
vaikka tiedänkin että kovasti asioita miettii, kun ei vielä tiedä voiko huokaista.
Mä kävin tänään antamassa NIPTin ja nyt sit odotellaan viikko, ensviikolla myös nt-ultra edessä. Kyllä tuntuu viikko pitkältä 
