huitukka
Vasta-alkaja
Hei! Halusin kertoa teille oman kokemukseni keskenmenostani ja kuulla myös muiden kokemuksia. Tekstin lopussa pari kuvalinkkiä.
Tarinani alkaa sitä kun tein raskaustestin, koska kuukautiseni olivat myöhässä viikon ja minulla oli rintojen arkuutta sekä kiinnitin huomiota siihen, että perinteiset pms oireet puuttuivat (kierto normaalisti 29pvää, testipäivänä kuukautisista laskettuna rv 4+6). Raskaustestinä oli pregcheck liuskatesti ja testiin piirtyi kaksi vahvaa viivaa heti kun kastoin tikun pään pissiin. Olin häkeltynyt, enkä ollut uskoa tulosta, siksi tein seuraavana päivänä uuden testin ja sekin hyvin vahva positiivinen.
Sain neuvolasta ajan ultraan, jossa varmistettaisiin ettei kyseessä ole tuulimuna. Ultra oli kuukautisista laskettuna rv 8+0, mutta ultrassa sikiö vastasikin vain viikkoja 6+3, eli 1,5vkoa pienempi kuin piti, mikä ei mielestäni ollut mitenkään mahdollista. Ruskuaispussi ja syke näkyi, lääkäri vakuutteli kaiken olevan kunnossa, mutta itselleni tuli tunne että kaikki ei ole hyvin, koska laskujeni mukaan raskaustesti olisi silloin näyttänyt vahvaa posiitivista rv 3+1. Ei vain ole mahdollista.
Noh, seuraavana päivänä ultrasta alkoi vaaleanpunainen vuoto, mutta kipuja ei ollut. Se säikäytti ja lähdin sairaalan päivystykseen. Sieltä laittoivat kotiin kun ei kipuja ollut, joten varasin ajan yksityiselle Terveystaloon ultraan. Ajan sain ylihuomiseksi.
Ultra oli vuotopäivänä 3 (vuoto oli nyt kuukautisvuodon tapaista). Ultran mukaan pikkuisella oli kaikki hyvin. Syke vaihteli 148-167 välillä ja sikiö vastasi vikkoja 6+5, sekä kaunis, pyöreä ruskuaispussi löytyi. Lääkäri onnitteli ja kehui kuinka kaikki näyttää niin hyvältä, mutta ei osannut sanoa mistä vuoto tulee. Sanoi että kyseessä luultavasti harmitonta alkuraskauden verenvuotoa. Silti minulla oli tunne, että kaikki ei vain ole hyvin. Halusin selvittää mistä vuoto tulee ja sain ihanan neuvolatätimme kautta uuden ultra-ajan taas ylihuomiseksi.
Vuotopäivänä 5 vuoto oli jo todella runsaiden kuukautisten tapaista, mutta edelleenkään ei ollut kipuja. Ultrassa sikiö vastasi kokoa 7+1 ja kaikki näytti olevan edelleen mainiosti sekä kohdunnapukka oli lääkärin mukaan kiinni. Hänkään ei osannut sanoa mistä vuoto johtui. Sain kontrolliajan seuraavalle viikolle, jolloin katsottaisiin tilannetta uudestaan.
Seuraavana päivänä (vuotopäivä 6) alkoivatkin sitten kivut, jotka vetivät polvilleen lattialle, ja itkin kaksinkerroin lattialla. Vuoto runsastui niin että tuli 20 minuutissa paksusta siteestä läpi. Lähdin päivystykseen, mutta passittivat kotiin, koska "lääkäri kiireinen eikä minulla ole hengenhätää". Otin 1g panadolin ja yön pyörin sängyssä tuskissani.
Seuraavana päivänä (vuotopäivä 7) alkoikin vuodon mukana tulla sellaisia isoja, sitkeitä ja limaisia riekaleita. Lähdin uudestaan yrittämään päivystykseen, jos olisin saanut edes jotain vahvempia särkylääkkeitä tai jos olisivat ultranneet. Tällä kertaa lääkäri tuli käymään neljän tunnin odottelun jälkeen luonani ja sanoi "emme pysty auttamaan sinua, soita neuvolaan". Lähdin siis taas kotiin kovien alavatsakipujeni ja runsaan verisen vuodon kanssa.
Soitin vuotopäivänä 8 neuvolaan ja sieltä käskivät odottaa kontrolliultraa. Verinen vuoto oli hyvin runsasta ja sen mukana tuli riekaleita ja hyytymiä. Kivutkin olivat todella voimakkaat ja päivässä meni 3g panadolia, eikä tuntunut auttavan.
Vuotopäivä 9 olikin jo helpompi. Vuoto oli hieman vähentynyt, eikä vuodon mukana tullut enää kuin pieniä limakalvon palasia.
Vuotopäivänä 10 oli kontrolli, jolloin ultrattiin. Vuoto oli jo niukkaa ja kivut olivat loppuneet. Kuukautisista laskettuna olisi pitänyt olla rv 9+5, sikiön mukaan rv 8+1. Ultrassa ei kumminkaan näkynyt enää mitään. Tämä ultra oli eilen. Lähdimme miehen kanssa kyyneleet silmissä kotiin.
Tänään on vuotopäivä 11. Vuoto on jo hiipumaan päin. Kävin tänään aiemmin vessassa ja tunsin kun "jotain isoa" valui hitaasti alaspäin. Laitoin käden alle ja sieltä tuli sikiöpussi. Kohdunnapukka on auki, siinä on sormen mentävä reikä. Mitään kipuja minulla ei ole tällä hetkellä ja sitä ihmettelen suuresti. Tänään olisi ollut kuukautisista laskettuna rv 9+6, sikiön mukaan 8+2. Syytä keskenmenolle ei selvinnyt.
Suru on suuri ja tuntuu kuin keuhkoni puristuisivat kasaan joka kerta, kun mietin miksiköhän meidän pikkuisen sydän ei enää jaksanutkaan lyödä kauemmin. Hcg on verikokeiden mukaan vähän päälle 200, eli laskenut on huimasti, mutta vielä veressäni on raskaushormonia.
Tarkoitukseni tässä postauksessa oli se, että NAINEN, KUUNTELE ITSEÄSI. Minulla oli alusta asti tunne, että kaikki ei ole hyvin, vaikka lääkärit sanoivat että vuoto alkuraskaudessa on normaalia ja ultrassa kaikki vaikutti hyvältä. Luota omaan vaistoosi.
Alla linkit, joissa kuvat ulos tulleesta sikiöpussista. Jos olet herkkä, en suosittele katsomaan kuvia.
1) http://aijaa.com/vmW6VN
2) http://aijaa.com/AuNYOE
Tarinani alkaa sitä kun tein raskaustestin, koska kuukautiseni olivat myöhässä viikon ja minulla oli rintojen arkuutta sekä kiinnitin huomiota siihen, että perinteiset pms oireet puuttuivat (kierto normaalisti 29pvää, testipäivänä kuukautisista laskettuna rv 4+6). Raskaustestinä oli pregcheck liuskatesti ja testiin piirtyi kaksi vahvaa viivaa heti kun kastoin tikun pään pissiin. Olin häkeltynyt, enkä ollut uskoa tulosta, siksi tein seuraavana päivänä uuden testin ja sekin hyvin vahva positiivinen.
Sain neuvolasta ajan ultraan, jossa varmistettaisiin ettei kyseessä ole tuulimuna. Ultra oli kuukautisista laskettuna rv 8+0, mutta ultrassa sikiö vastasikin vain viikkoja 6+3, eli 1,5vkoa pienempi kuin piti, mikä ei mielestäni ollut mitenkään mahdollista. Ruskuaispussi ja syke näkyi, lääkäri vakuutteli kaiken olevan kunnossa, mutta itselleni tuli tunne että kaikki ei ole hyvin, koska laskujeni mukaan raskaustesti olisi silloin näyttänyt vahvaa posiitivista rv 3+1. Ei vain ole mahdollista.
Noh, seuraavana päivänä ultrasta alkoi vaaleanpunainen vuoto, mutta kipuja ei ollut. Se säikäytti ja lähdin sairaalan päivystykseen. Sieltä laittoivat kotiin kun ei kipuja ollut, joten varasin ajan yksityiselle Terveystaloon ultraan. Ajan sain ylihuomiseksi.
Ultra oli vuotopäivänä 3 (vuoto oli nyt kuukautisvuodon tapaista). Ultran mukaan pikkuisella oli kaikki hyvin. Syke vaihteli 148-167 välillä ja sikiö vastasi vikkoja 6+5, sekä kaunis, pyöreä ruskuaispussi löytyi. Lääkäri onnitteli ja kehui kuinka kaikki näyttää niin hyvältä, mutta ei osannut sanoa mistä vuoto tulee. Sanoi että kyseessä luultavasti harmitonta alkuraskauden verenvuotoa. Silti minulla oli tunne, että kaikki ei vain ole hyvin. Halusin selvittää mistä vuoto tulee ja sain ihanan neuvolatätimme kautta uuden ultra-ajan taas ylihuomiseksi.
Vuotopäivänä 5 vuoto oli jo todella runsaiden kuukautisten tapaista, mutta edelleenkään ei ollut kipuja. Ultrassa sikiö vastasi kokoa 7+1 ja kaikki näytti olevan edelleen mainiosti sekä kohdunnapukka oli lääkärin mukaan kiinni. Hänkään ei osannut sanoa mistä vuoto johtui. Sain kontrolliajan seuraavalle viikolle, jolloin katsottaisiin tilannetta uudestaan.
Seuraavana päivänä (vuotopäivä 6) alkoivatkin sitten kivut, jotka vetivät polvilleen lattialle, ja itkin kaksinkerroin lattialla. Vuoto runsastui niin että tuli 20 minuutissa paksusta siteestä läpi. Lähdin päivystykseen, mutta passittivat kotiin, koska "lääkäri kiireinen eikä minulla ole hengenhätää". Otin 1g panadolin ja yön pyörin sängyssä tuskissani.
Seuraavana päivänä (vuotopäivä 7) alkoikin vuodon mukana tulla sellaisia isoja, sitkeitä ja limaisia riekaleita. Lähdin uudestaan yrittämään päivystykseen, jos olisin saanut edes jotain vahvempia särkylääkkeitä tai jos olisivat ultranneet. Tällä kertaa lääkäri tuli käymään neljän tunnin odottelun jälkeen luonani ja sanoi "emme pysty auttamaan sinua, soita neuvolaan". Lähdin siis taas kotiin kovien alavatsakipujeni ja runsaan verisen vuodon kanssa.
Soitin vuotopäivänä 8 neuvolaan ja sieltä käskivät odottaa kontrolliultraa. Verinen vuoto oli hyvin runsasta ja sen mukana tuli riekaleita ja hyytymiä. Kivutkin olivat todella voimakkaat ja päivässä meni 3g panadolia, eikä tuntunut auttavan.
Vuotopäivä 9 olikin jo helpompi. Vuoto oli hieman vähentynyt, eikä vuodon mukana tullut enää kuin pieniä limakalvon palasia.
Vuotopäivänä 10 oli kontrolli, jolloin ultrattiin. Vuoto oli jo niukkaa ja kivut olivat loppuneet. Kuukautisista laskettuna olisi pitänyt olla rv 9+5, sikiön mukaan rv 8+1. Ultrassa ei kumminkaan näkynyt enää mitään. Tämä ultra oli eilen. Lähdimme miehen kanssa kyyneleet silmissä kotiin.
Tänään on vuotopäivä 11. Vuoto on jo hiipumaan päin. Kävin tänään aiemmin vessassa ja tunsin kun "jotain isoa" valui hitaasti alaspäin. Laitoin käden alle ja sieltä tuli sikiöpussi. Kohdunnapukka on auki, siinä on sormen mentävä reikä. Mitään kipuja minulla ei ole tällä hetkellä ja sitä ihmettelen suuresti. Tänään olisi ollut kuukautisista laskettuna rv 9+6, sikiön mukaan 8+2. Syytä keskenmenolle ei selvinnyt.
Suru on suuri ja tuntuu kuin keuhkoni puristuisivat kasaan joka kerta, kun mietin miksiköhän meidän pikkuisen sydän ei enää jaksanutkaan lyödä kauemmin. Hcg on verikokeiden mukaan vähän päälle 200, eli laskenut on huimasti, mutta vielä veressäni on raskaushormonia.
Tarkoitukseni tässä postauksessa oli se, että NAINEN, KUUNTELE ITSEÄSI. Minulla oli alusta asti tunne, että kaikki ei ole hyvin, vaikka lääkärit sanoivat että vuoto alkuraskaudessa on normaalia ja ultrassa kaikki vaikutti hyvältä. Luota omaan vaistoosi.
Alla linkit, joissa kuvat ulos tulleesta sikiöpussista. Jos olet herkkä, en suosittele katsomaan kuvia.
1) http://aijaa.com/vmW6VN
2) http://aijaa.com/AuNYOE
Muokattu viimeksi:
tarinalla on tärkeä opetus siitä että omaa vaistoa ja kroppaa on tärkeä kuunnella ja pieneenkin huoleen tulisi puuttua kun raskaudesta kyse. Itselläni takana kaavinta -17 elokuussa ja sen jälkeen odottelin marraskuun loppupuolelle saakka ennen kuin ensimmäiset kuukautiset tulivat. Oikeastaan selviä raskausoireita ei tullut mutta tein varman päälle 3.1. testin koska pientä rinrojen arkuutta ja ajoittaista väsymystä oli pitkin päivää. Haamuahan se näytti ja tein muutamien päivien päästä monta uutta testiä joissa viivat vahvistuivat päivä päivältä. 14.1. Kävin sitten ostamassa digitestin ja sehän näytti 2-3 viikkoa (eli omien laskujen mukaan rv4 oli menossa). Soitin neuvolaan ja sain ensimmäisen neuvola-ajan 7.2. oireettomuus piinaili kyllä päivittäin ja niukat ruskehtavat ja pueneertavat vuodot mutta neuvolatätikin ajatteli sen olevan täysin normaalia alkuraskauden vuotoa kuin myös aika ajoin olleiden alavatsakipujen syyksi neuvolassa arveltiin niiden johtuvan kohdun kasvukivuista. Varasin myös heti ar-ultra ajan perjantaille 15.2. Kun neuvolassa eivät ultranneet laisinkaan vaan varattiin vain ensimmäinen ultra-aika 2.3. päivälle. Maanantaina soitin sitten päivystykseen kun vuoto alkoi vähän runsastumaan mutta päivystyksessä vain kerrottiin että seurata tilannetta ja tulla sitten päivystykseen mikö alavatsa- tai selkäkivut alkavat tai vuoto runsastuu kunnolla. Eilen sitten alkoi runsaanpaa kirkkaan punaista vuotoa ja ajoittaiset kouristavat menkkamaiset jomottelut alavatsalla joten lähdettiin mieheni kanssa päivystykseen. Pääsin verikokeisiin yllättävän nopeaa ja niiistä selvisi, että raskaushormoonin määrä vastaisi oletettua rv määrää. Lääkäri myös vielä ulrasi vatsan päältä mutta siitä ei saanut mitään näkyviin joten joudun jäädä otettelemaan päivästävän gynekologin ultrausta. Häntä saikin siiten kuuden tunnin ajan odotella ja ennen kuin hänen luokse pääsin oli kivut ja kovat. Housut pois ultraa varten otettuani isot veri hyytymät lorahtivat jo lattialle ja ennen sitä vessassa käydessä myös pönttöön ja pyyhittäessä paperiin.. Gynegologin ultrauksessa gynekologi totesi keskeytyneen keskenmenon rv6:lla eli kuollut sikiöhän sieltä löytyi. Siitä alkoikin sitten itkukohtaus ja osastolle jääminen. Kipujen takia unet jäivät hyvin katkonaisiksi ja aamulla sain tietää että minulle oli tullut myös epileptinen kouristuskohtaus (minulla siis epilepsia ollut n.10vuoden ajan absenor lääkityksellä, joka huonoin mahdollinen raskauden aikainen lääkitys onkin..) äskettäin lääkäri ultrasi ja kertoi kohdun tyhjentyneen sen verran hyvin ettei onneksi kaavintaa tarvitse tehdä. Verikikeet myös juuri otettu ja tuloksia odotellen, ainakin lounaaseen asti täällä vielä pötkötellen ja odottaen millon miehelle saa soittaa ja pyytää hänet hakemaan minut kotia.. Vastoinkäymisten kautta voittoon, jospa tosiaan seuraavalla yrityskerralla kaikki menisi hyvin ja joskus mekin se oma pieni nyytti luoksemme saataisi
Tänään on rv 7+4 ja kävin viikko sitten alkuraskauden ultrassa. Pienokainen vastasi viikkoja sekä raskausoireet ovat paljon vahvempia tällä kertaa. Muutenkin paljon varmempi olo tästä raskaudesta. Silti on pieni pelko takaraivossa, että entäs jos kumminkin tämäkin menee kesken. Olen mennyt päivä kerrallaan ja omalla kohdallani paras "lääke" keskenmenoon on ollut uusi raskaus. Meillä tärppäsi toisesta kierrosta keskenmenon jälkeen, toivottavasti teilläkin on pian pienokainen kyydissä ja kestäisi loppuun saakka
