Alkuraskauden ärtymys

[Kikkamus]

Kuinka monella on ollut voimakasta alkuraskauden ärtymystä tai ylipäätään sosiaalisia suhteita haittaavaa ärtymystä raskauden aikana? Täytyi kysellä täältä, sillä tällaiset tuntemukset ovat itselleni uusia. Aiemmissa raskauksissa ei ole ollut kuin ehkä sellaista normaalia hormonaalista heittelyä ja satunnaista pinnan kiristymistä.
Tilanne on nyt se, että en yksinkertaisesti kestä muiden aikuisten seuraa. Alkaa vaan ärsyttämään julmetusti aivan kaikki. Pahimpia ärsytyksen aiheuttajia on ihmisten tietämättömyys monissa asioissa, ajattelun hitaus, stressaantuneet ja murehtivat ihmiset, negatiivisuus, yleissivistyksen puute, lässyttäminen, ajattelemattomat kommentit ja mielipiteet joita ei ole muodostettu millekään järkevälle pohjalle tai niitä ei osata perustella ym. Aikaisemmin tällaiset asiat eivät häirinneet, eivät ainakaan tässä mittakaavasaa. Minulla on paljon erilaisia ihmisiä lähipiirissäni ja yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen. Tuntuu älyttömän pahalta se etten halua enää tavata ketään, sillä en vaan kestä olla samassa tilassa kuuntelemassa "joutavia typeryyksiä". Tekisi mieli sanoa kaunistelemattomat suorat sanat... En välttämättä enää vastaa viesteihin tai puheluihin, perun sovittuja kyläilyreissuja ym. Se ärtymyksen ja kiukun tunne on niin voimakas ja pitkäkestoinen, että olen paljon mielummin yksin. Kun olen yksin, kaikki on hyvin. Olen onnellinen ja tyytyväinen, mikään ei häiritse minua. Tietenkin tiedän, että ongelma on minussa, muut ihmiset ovat samanlaisia kuin aina ennenkin. Oma pää on ilmeisesti raskaudesta johtuen vaan herkillä ja sitokyky olematon. Olisi lohdullista löytää kohtalotovereita tai saada neuvo tai pari. Tätä on kuitenkin jatkunut jo pari kuukautta.

 

[elaffy]

Minulla oli ennen plussaa hirmuisia raivopuuskia, joiden kohteeksi etenkin mies joutui. Hän oli jo miettinyt kaikki erojutut ja muut mielessään, mutta onneksi käytökselleni löytyi järkevä selitys. Kiukuttelu helpotti ennen rv10 muistaakseni.

 

[Kikkamus]

Mukava kuulla että joillain muulla on vastaavaa! Löysin myös toisen ketjun jossa tulevat äidit avautuivat - toisilla vaikuttaisi olevan vielä enemmän haasteita. Monilla kiukku ja turhautuminen koskee omaa miestä. Omalla kohdalla sijaiskärsijänä on pääsääntöisesti ystävät. Nyt on menossa rv 12 eikä loppua erakoitumiselle (lue holtittomalle ärsyyntymiselle) ole näkyvissä... Väsymystä ja pahaa oloa on edelleen ja se varmasti osaltaan vaikuttaa ketutuskynnykseen. Oman miehen läsnäoloa en myöskään kestä kovin kauaa kerrallaan. Rupeaa ärsyttämään sitten ihan kaikki; ilmeet, eleet, ruokailutottumukset, haju, tapa puhua, TYPERYYS, ajattelemattomat kommentit (Voi luoja kuinka paljon voi ottaa päähän!!!) ym. Eikä toinen tietenkään naamalleen tai olemukselleen mitään voi... Olen onnistunut melko hyvin pitämään mölyt mahassani ja vaatinut sitten vain omaa aikaa ja rauhaa.
Ajattelen positiivisesti ja toivon että tällaisia fiiliksia kestää ainoastaan maksimissaan 9kk. Ehkä ystäviä on vielä jäljellä tauon jälkeenkin... Raskaudesta en myöskään ole kerronut oikeastaan kenellekään, sillä en jaksa sitä hössötystä ja lässytystä. Kaitpa tuo kohta jo näkyy...

 

[satumaria]

Miestä kohtaan on, olin jo ihan varma ettei vaan enää sovita yhteen kun toisessa ärsyttää kaikki. Onneks on kyse vaan hormoneista ja toivottavasti helpottaa sit jossain kohtaa, ei taida olla silläkään helppoa raukka joutuu kestää kiukuttelun millon mistäkin

 

[elaffy]

Minulla se kiukuttelu ei loppunut synnytykseen, vaan synnytyksen ja imetyksen aiheuttama hormonimyrsky oli ehkäpä vielä kauheampi kuin alkuraskaudessa. Kannattaa varmasti ottaa asia puheeksi neuvolassa, jos sieltä saisi keinoja ja apuja käsitellä tunteita. Raskaus voi myös laukaista esim kilpirauhasen toimintahäiriöitä, joten kannattanee kysyä myös ihan hoidettavissa olevan sairauden mahdollisuudesta. :)

 

[Lilium]

Kikkamus, voisi olla mun itseni kirjoittama toi sun aloitus :D todella ärsyttävää olla töissä kun koko ajan niin kiukkuinen olo. Odotan sitä kun voin paljastaa kaikille miks oon yhtäkkiä tämmönen monsteri... Mieheen ei onneks mee hermo eli kotona voi olla rauhallisin mielin.. Nyt siis viikkoja 6+2.

 

[puikula]

Mä karkotin kaikki ystäväni alkuraskaudessa yhtä lukuunottamatta. Tämä sinnikäs ystävä myös tajusi että olen raskaana - itse kun en sitä älynnyt kun vuosien yrittämisen jälkeen menkat tuli tai oli tulematta... Kyllä se siitä tasaantu. 3 kk kohdalla mulla oli taas kaikki ystävät kasassa vaikka kuukautta aiemmin vannoin etten halua nähdä ketään, edes omaa miestäni...

 

[Timantti*]

Täällä kans. Tosin ne oli muistaakseni ihan pientä vielä kun vertaa tähän vauva-ajan väsymys/imetys/hormonimyrskykiukkuihin

 

[puikula]

Täällä kans. Tosin ne oli muistaakseni ihan pientä vielä kun vertaa tähän vauva-ajan väsymys/imetys/hormonimyrskykiukkuihin

Mulla ei noita vauva-aika ongelmia esiintyny. Tapauskohtaista. Naapuri on tasaisin välein sanonut että ei ikinä uskois et mulla on 2 vuotias, olen ollut koko ajan sama pirteä itseni!

 

[Litu]

Mulla oli eka kolmannes sellainen että olin vihainen koko ajan kaikki kiukutti ja kaikki ihmiset ärsytti, päässä oli kokoajan sellainen paineen tunne joka sai vihaiseksi, mies oli jo miettinyt eroa jos ei ala helpottua ja jälkeenpäin hävettää kun myös työkaverit joutui kiukun kohteeksi mutta onneksi ne on aika läheisiä ja ymmärsi.