Mulla oli ekassa IVF:ssä kolme siirtoa - yksi huippuluokan (labran mukaan) päivän 3 alkio ja tämän jälkeen kaksi blastosiirtoa. Yhdessäkään ei mitään kiinnittymisyritystä edes - hcg verestä aina alle 2 (olin 36-37 vee). Tämän lisäksi oli myös kaksi inseminaatiota perä perään ennen tätä IVF:ää ja sama homma - hcg aina alle 2. Luovutettu sperma kyseessä.
Sen jälkeen vaadin PGT-A:ta vaikka oma lääkäri ei vielä sitä suositellut (olin tuolloin 37,5 v), ja 2. IVF:stä saatiin 3 alkiota viljelypäivänä 6 testiin ja vain yksi euploidi ja yhdessä aneuploidisessa oli mm. miehestä johtuva puuttuva y-kromosomin osa (luovutettu sperma kyseessä). Sivuhuomiona, että ennen biopsiaa oli jopa 10 hyvänlaatuista päivän 3 alkiota, mutta tuohon aikaan klinikka ei tehnyt pgt:ata viikonloppuisin ja menivät välipakastukseen ja uskon, että tämä heikensi näiden alkioiden laatua)..
Kävin myös hysteroskopiassa ennen lisäsiirtoja, jossa löytyi krooninen endometriitti ja pian tästä toinen bakteeriongelma kohdussa vaikka endometriitti oli jo hoidettu uusintatestin perusteella. Sen jälkeen tehtiin myös pitkä lamautus oletetun endon ja adenomyoosin takia - ja ekaa kertaa vihdoin alkio kiinnittyi. Tosin sain koronan juuri ennen siirtoa, joka saattoi myös vaikuttaa siihen, että kroppa oli kiireinen koronan kanssa ja antoi alkion kiinnittyä. Toisaalta se ehkä myös aiheutti osaltaan keskenmenon (?). Mutta anyway, se oli eka testattu alkio ja eka joka vihdoin kiinnittyi...
Sen keskeytyneen keskenmenon jälkeen on kerätty lukuisilla rundeilla lisää euploideja ja kaksi IVF:ää ollut täysin ilman PGT-A normaaleja alkioita - toisessa testattiin 2 blastoa (ikä 38) ja toisessa 1 (ikä 39) Kolmannessa IVF:ssä (ikä 38,5) testattiin 4 kpl, joista vain 1 oli euploidi - se ainoa päivän 5 alkio. Koen, että PGT-A kyllä maksaa itsensä takaisin, koska olisi ollut kauheaa siirtää kerta toisensa perään näitä aneploidisia... Jokainen siirto yksityisellä maksaa helposti kontrolloineen sen 2000 e (en ole kela-korvausten piirissä edes, koska asun ulkomailla), niin vaikka se hinta kirpaisee ja tulee etupainotteisesti pgt:ssa, niin sanoisin, että maksaa itsensä myös takaisin aika pian. Nyt vuosia myöhemmin on juuri siirretty vihdoin toinen euploidi, jonka tulosta jännitän para aikaa (pp 7 nyt menossa).
Olen tosin nyt lukenut muutamista kv-tutkimuksista hiljattain, että naisilla, joilla ei ole löydetty yhtään euploidia on kuitenkin päätetty siirtää aneuploidisia ja hämmästyttävää kyllä osalla on sitten syntynytkin terve lapsi (!) Tutkijat epäilleet näissä jutuissa, että alkiot voivatkin vielä myöhemmin raskauden edetessä korjata itseään. Tutkimuksia ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon (eihän kukaan uskalla oikein tieten tahtoen aneuploidisia siirtää), jotta mitään varmaa johtopäätöstä voisi vetää... Tämä vähän mietityttää itseäni etenkin viallisten alkioiden säilyttämisen näkökulmasta. Ehkä haluisin niitäkin siirtää, jos ei enää olisi mitään euploideja jäljellä eikä rahaa kerätä myöskään lisää... Nyt olin vähän hämmästynyt alkuvuodesta, kun klinikka kysyi, et saako nämä aneuploidiset hävittää ja sanoin, että joo - luullen, että olivat tämän jo aiemmin tehneet - mutta nyt vasta paljon myöhemmin luin, että jossain on raportoitu näistä viallisistakin tulleen lopulta terveitä lapsia.... Joten nyt sanoisin varmaan, että ei saa ainakaan vielä...
Kuitenkin kv-tutkimuksista kannustavimpia ovat ne, joissa sanotaan, että kolmen euploidisen alkion (yksittäin) siirron jälkeen kumulatiivisen raskauden pitäisi olla 95 % ja live birth rate (yhdelle lapselle) 92 %. Tässä oli tuhansia naisia (yli 4000) tutkittu. Meilasinkin tämän yhden tutkijan kanssa (Paul Pirtea) muutaman viestin eestaas. Tässä yksi linkki tähän:
https://www.ivi-rmainnovation.com/women-with-three-normal-embryos-have-95-chance-of-pregnancy-rma-research-shows/#:~:text=In a study analyzing 4,515,: it stood at 69.4%.
Etenkin tämä tutkimustulos on kannustanut minua testaamaan alkioita. Sen lisäksi, että keskenmenot lisäävät riskiä kohdun limakalvon vaurioille etenkin jos joudutaan kaavintaan.... Itsellä ollut myös suuria ongelmia kohdun limakalvon kasvun kanssa jo yhden imukaavinnan jälkeen... IVF-stimulaatiossa pääsen 8 mm jotenkuten, muuten jään helposti 5 - 6 mm välille vaikka estrogeeniä olisi maksimiannokset eri tavoilla käytössä. Tosin sekin 5-6 mm pitäisi kohtuu hyvin riittää joidenkin tutkimusten mukaan. Varaa menettää lisää limakalvoa ei kyllä enää ole, joten siinäkin mielessä arvostan PGT:ata.
Omien kokemusteni valossa suosittaisin siis PGT:ata etenkin, jos on yhtään enemmän ikää (esim. 37+) tai useampia siirtoja ilman tulosta ja/tai ongelmia limakalvon kanssa, ja hinta maksaa itsensä mielestäni takaisin etenkin jos hoidot alkaa venyä/ikää on enemmän/ravaa ulkomailta käsin alkionsiirrossa yksityisellä jne. Jos on ikää lähemmäs 30 kuin 40, niin omat keskimäärin useammin euploidisia ilman testejäkin, et jos limakalvo ja kaikki kunnossa, sitten en ehkä ainakaan ekoista IVF-rundeista vielä testaisi - mutta moni varmaan tekee ne ekat IVF-rundit julkisella, jossa testejä ei edes tarjota - ei varmaan saa rahallakaan vaikka maksaisi lisää.
Olisi tosi kiinnostava kuulla galluppia, että montako euploidi siirtoa teille on tehty ja onko kiinnittynyt ja millä lopputuloksilla ja mikä on ollut myös alkion päivä (5 vai 6. päivän alkio) ja morfologinen luokitus (saa kysymällä labralta)?
Suomesta en ole löytänyt oikein mitään tuloksia, et miten usein euploidi alkio meillä Suomessa kiinnittyy ja päättyy onnellisesti. Kv-tutkimuksia on jonkin verran riippuen alkion päivä ja morfologinen luokitus yhdessä euploidisuuden kanssa (vaihdelleen 40 - 70 % kiinnittyminen), mutta en tiedä, onko ne miten sovellettavissa Suomen klinikoiden tuloksiin - Suomen biologit eivät ole juuri prosentteja kertoneet, kun olen kysellyt.