Milloin sait ajokortin? Tuleeko ajeltua paljon?
Tai jos sinulla ei ole korttia, oletko aikeissa hankkia? Miksi/miksi et?
Tai jos sinulla ei ole korttia, oletko aikeissa hankkia? Miksi/miksi et?
Ajokortti
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Ajoin ajokortin 18-vuotiaana. Ajattelin, että siitä voi olla hyötyä työllistymisen kannalta. Nykyisin ajan paljon, työmatka on pitkä eikä työpaikalleni pääse julkisilla liikennevälineillä. Matka on myös pitkä, ei voi mennä polkupyörällä edes hyvällä säällä.
Mulla ei ole korttia, vielä. Tosin ahdistaa edes ajatus autolla ajamisesta..
Kun perhevapaiden jälkeen aletaan katsella oman talon ostamista, pitänee alkaa miettiä myös autokoulua. En usko, että ostamme omakotitaloa Helsingistä, vaikka haluaisin, se lienee liian kallista. Olisi hyvä jos mulla olisi oma kortti ja ehkä oma autokin, jos muutamme esim. Keravalle tai Hyvinkäälle.
Kun perhevapaiden jälkeen aletaan katsella oman talon ostamista, pitänee alkaa miettiä myös autokoulua. En usko, että ostamme omakotitaloa Helsingistä, vaikka haluaisin, se lienee liian kallista. Olisi hyvä jos mulla olisi oma kortti ja ehkä oma autokin, jos muutamme esim. Keravalle tai Hyvinkäälle.
Ajoin kortin 29-vuotiaana, pakon edessä. Koulun ja kodin välillä on matkaa 120 kilometriä, enkä halunnut muuttaa opiskelupaikkakunnalle, koska meillä on pieni lapsi ja miehen työpaikka on täällä kodin lähellä. Ennen kävin koulussa julkisilla, mutta vuoroja karsittiin niin paljon, että julkisten käyttö olisi tarkoittanut pahimmillaan yli 14 tunnin koulupäiviä. Opiskelen alaa, jota ei voi suorittaa etänä.
Kauhulla menin autokouluun, en ollut ikinä edes istunut ratin takana ja olin sopeutunut ajatukseen että olisin kortiton koko ikäni. Mulla ei ollut koskaan ollut mitään halua omaan korttiin tai yksityisautoiluun. Autoilun opettelu oli ihan hirveää räpiköimistä, menin kouluun juuri sen uudistuksen jälkeen jossa iso osa opetustunneista karsittiin ja lisättiin simulaattorin käyttöä. Ne vähät tunnit mitä sain oikealla autolla ajaa, mun opettaja oli ihan kauhea, vain huusi ja haukkui ja nälvi virheistä, sen sijaan että olisi neuvonut miten asiat tehdään oikealla tavalla. Inssin pääsin läpi neljännellä yrittämällä, varmaan säälistä.
Nyt mulla on ollut kortti vajaa kaksi vuotta, ja väitän olevani ihan perushyvä kuski. Kun pääsin pois autokoulusta niin pystyin rentoutumaan, ja mieheni on opettanut mulle monia sellaisia juttuja, mistä autokoulussa ei mainittu sanallakaan. Ajan myös niin jäätävän paljon, että väkisinkin siinä oppii. Tosin mihinkään isoon kaupunkiin en lähtisi ajamaan, jos sen vaan voin mitenkään välttää.
Ajamisesta on tullut ihan kivaa. Soitan musiikkia vähän turhan kovalla ja olen yksin omien ajatusteni kanssa. Ihan mukavaa vastapainoa muuten hektiselle elämälle. Mutta ilmankin pärjäisin jos olisi mahdollisuus.
Kauhulla menin autokouluun, en ollut ikinä edes istunut ratin takana ja olin sopeutunut ajatukseen että olisin kortiton koko ikäni. Mulla ei ollut koskaan ollut mitään halua omaan korttiin tai yksityisautoiluun. Autoilun opettelu oli ihan hirveää räpiköimistä, menin kouluun juuri sen uudistuksen jälkeen jossa iso osa opetustunneista karsittiin ja lisättiin simulaattorin käyttöä. Ne vähät tunnit mitä sain oikealla autolla ajaa, mun opettaja oli ihan kauhea, vain huusi ja haukkui ja nälvi virheistä, sen sijaan että olisi neuvonut miten asiat tehdään oikealla tavalla. Inssin pääsin läpi neljännellä yrittämällä, varmaan säälistä.
Nyt mulla on ollut kortti vajaa kaksi vuotta, ja väitän olevani ihan perushyvä kuski. Kun pääsin pois autokoulusta niin pystyin rentoutumaan, ja mieheni on opettanut mulle monia sellaisia juttuja, mistä autokoulussa ei mainittu sanallakaan. Ajan myös niin jäätävän paljon, että väkisinkin siinä oppii. Tosin mihinkään isoon kaupunkiin en lähtisi ajamaan, jos sen vaan voin mitenkään välttää.
Ajamisesta on tullut ihan kivaa. Soitan musiikkia vähän turhan kovalla ja olen yksin omien ajatusteni kanssa. Ihan mukavaa vastapainoa muuten hektiselle elämälle. Mutta ilmankin pärjäisin jos olisi mahdollisuus.
Ajoin heti kun ikää oli. Vaikka silloin ei tarvetta osannutkaan ennustaa, ei ajotaidosta haittaakaan ole. Pakkohan ei ole ajaa vaikka kortti olisikin.
Sittemmin koti ja työ sijainneet sen verran etäällä julkisista että autoilu on välttämätöntä. Useita vuosia opiskeluaikana autoilu oli vähäistä kun asuttiin keskustan tuntumassa, mutta välillä silloinkin tuli ajeltua. Saati jos tulisi hätätilanne, onhan se nyt hyödyllinen taito osata!
Sittemmin koti ja työ sijainneet sen verran etäällä julkisista että autoilu on välttämätöntä. Useita vuosia opiskeluaikana autoilu oli vähäistä kun asuttiin keskustan tuntumassa, mutta välillä silloinkin tuli ajeltua. Saati jos tulisi hätätilanne, onhan se nyt hyödyllinen taito osata!
Ajan lähes päivittäin, kortin sain 19-vuotiaana. Mies toimii ammattiliikenteessä, joten hän on se meidän perheen ykköskuski, mutta pärjään itseksenikin kyllä liikenteessä ihan hyvin.
Jännitän vilkkaita keskusta-alueita ja uusia reittejä muutenkin. Mieluiten valitsen aina helpomman ja yksinkertaisemman reitin, jos vain on mahdollista.
Jännitän vilkkaita keskusta-alueita ja uusia reittejä muutenkin. Mieluiten valitsen aina helpomman ja yksinkertaisemman reitin, jos vain on mahdollista.
Henkilöautokortin ajoin kun olin 19, kuorma-autolisäyksen ajoin kun olin 30 ja moottoripyöräkortin 31v.
20v ajelua aika monenlaisilla henkilöautoilla ja muutamalla pakettiautolla. Oon ajanut muutamaa kuorma-autoa (parissa ns oikea kuorkkivaihteisto ja sit yksi n 5tkg matkailuauto joka oli kuin ylisuuri henkilöauto. Juuri muusta ei huomannut). Nykyinen prätkä on toinen oma.
Semihyväksi, ennakoivaksi kuskiksi itseni lasken. Välillä meinaa olla turhan raskas kaasujalka (maantiellä kelin salliessa), sakkoja en oo saanut. Yks on ajanut mun perään, (talvella mun edelläajava veti liinat kiinni liikennevaloihin ja itselläkin oli vähän jännitys että pysähtyykö riittävän kauas edelläolevan perästä, sitten paukahti, takana tullut ajoi mun vetokoukkuun). Yhden oravan oon teilannut. Kissan takia ehdin jarruttaa. Jäniksen väistöliike onnistui tyylipuhtaasti.
Moottoripyöräkortin jälkeen oon tullut vielä varovaisemmaksi auton ratissakin, ihan erilailla seuraa esim kolmion takana olevaa, pysyykö se siellä vai lähteekö eteen yms. Kilometrejä tuli ennenvanhaan n 20-25tkm vuodessa, tänävuonna ei vielä paljon mitään koska korona ja lisäksi työmatka lyheni paljon.
Mä nautin ajamisesta, eikä täällä oikein pärjäisi ilman omaa autoa, julkista liikennettä kun ei oo niin että pääsisi liikkumaan ilman tuntikausien käyttöä muutamiin kilometreihin; bussienvaihtoineen ja odottamisineen. Auton pitää sopia käteen ja peffaan, liikahtaa kun käsketään olematta mikään hevosvoimahirmu kuitenkaan. Niin ja tottakai olla turvallinen!
20v ajelua aika monenlaisilla henkilöautoilla ja muutamalla pakettiautolla. Oon ajanut muutamaa kuorma-autoa (parissa ns oikea kuorkkivaihteisto ja sit yksi n 5tkg matkailuauto joka oli kuin ylisuuri henkilöauto. Juuri muusta ei huomannut). Nykyinen prätkä on toinen oma.
Semihyväksi, ennakoivaksi kuskiksi itseni lasken. Välillä meinaa olla turhan raskas kaasujalka (maantiellä kelin salliessa), sakkoja en oo saanut. Yks on ajanut mun perään, (talvella mun edelläajava veti liinat kiinni liikennevaloihin ja itselläkin oli vähän jännitys että pysähtyykö riittävän kauas edelläolevan perästä, sitten paukahti, takana tullut ajoi mun vetokoukkuun). Yhden oravan oon teilannut. Kissan takia ehdin jarruttaa. Jäniksen väistöliike onnistui tyylipuhtaasti.
Moottoripyöräkortin jälkeen oon tullut vielä varovaisemmaksi auton ratissakin, ihan erilailla seuraa esim kolmion takana olevaa, pysyykö se siellä vai lähteekö eteen yms. Kilometrejä tuli ennenvanhaan n 20-25tkm vuodessa, tänävuonna ei vielä paljon mitään koska korona ja lisäksi työmatka lyheni paljon.
Mä nautin ajamisesta, eikä täällä oikein pärjäisi ilman omaa autoa, julkista liikennettä kun ei oo niin että pääsisi liikkumaan ilman tuntikausien käyttöä muutamiin kilometreihin; bussienvaihtoineen ja odottamisineen. Auton pitää sopia käteen ja peffaan, liikahtaa kun käsketään olematta mikään hevosvoimahirmu kuitenkaan. Niin ja tottakai olla turvallinen!
18-vuotiaana ajoin sekä henkilö- ja kuorma-autokortin. Ajattelin pelata varman päälle kun maalla silloin asuttiin ja kyllä kannattikin. Ei olisi ollut aikaa tai rahaa hankkia korttia myöhemmin (8 v. korkeakouluopintoja). Opiskeluaikana en ajanut lainkaan kun ei ollut tarvetta, mutta nyt on. Asutaan maalla, työpaikka sijaitsee julkisten saavuttamattomissa samaten lapsen tuleva päivähoito. En voisi kuvitellakaan asuvani maalla ilman korttia. 
Ajoin B-kortin 22 -vuotiaana. Heti täysikäiseksi tultua ei ollut varaa korttiin eikä autonpitoon. Mopokortti on lisäksi, joskus olen haaveillut moottoripyöräkortistakin...
Kaksi autoa meillä on, yleensä kun yhdessä mennään johonkin, mies ajaa, mutta itsekin tykkään ajamisesta. Asutaan maalla, joten auto on oikeastaan välttämätön, jos haluaa johonkin lähteä.
Kaksi autoa meillä on, yleensä kun yhdessä mennään johonkin, mies ajaa, mutta itsekin tykkään ajamisesta. Asutaan maalla, joten auto on oikeastaan välttämätön, jos haluaa johonkin lähteä.
Ei ole korttia, enkä aijo hankkiakaan vaikka olen jatkuvan painostuksen alla.
Minulla on hahmottamisen vaikeus, joten en uskaltanut mennä ajokokeeseen, vaikka kaikki muu oli hoidettu teoriakoetta ja ajotunteja myöten. En halua olla vaaraksi liikenteelle, sillä en kokenut olevani kyvykäs huomioimaan liikennettä tarpeeksi.
Sain B kortin 19 vuotiaana. Aloitin autokoulun 17 vuotiaana, mutta pidin välissä taukoa kun ei ollut töiden ja opiskelun takia aikaa käydä. M kortin hommasin 15 vuotiaana ja mopolla tuli paljonkin ajettua.
Mutta, minulla ei ole ollut 7 vuoteen voimassaolevaa ajokorttia kun en käynyt 2 vaihetta. En ajanut kuin kerran parin km matkan tuon 2 vuoden aikana, niin oli jotenkin liian suuri kynnys hypätä auton rattiin. En siis luota omiin ajotaitoihin, enkä halua olla vaaraksi liikenteelle. Nyt kun ei enää asuta pk seudulla niin täällä uskaltaisi ajellakkin, eikä junakaan mene kuin kerran tunnissa, joten välillä on säätöä hoitoaikojen, työaikojen ja juna-aikataulujen suhteen..
Mutta, minulla ei ole ollut 7 vuoteen voimassaolevaa ajokorttia kun en käynyt 2 vaihetta. En ajanut kuin kerran parin km matkan tuon 2 vuoden aikana, niin oli jotenkin liian suuri kynnys hypätä auton rattiin. En siis luota omiin ajotaitoihin, enkä halua olla vaaraksi liikenteelle. Nyt kun ei enää asuta pk seudulla niin täällä uskaltaisi ajellakkin, eikä junakaan mene kuin kerran tunnissa, joten välillä on säätöä hoitoaikojen, työaikojen ja juna-aikataulujen suhteen..
Autokouluun menin heti kun oli mahdollista. Mopolla olin jo ajellut 15-vuotiaasta lähtien. Maalla kun asuttiin, toi se omaa vapautta, kun sai mennä minne halusi. Tänä päivänäkin olisi mahdottomuus käydä töissä, jos ei olisi autoa.
Ajoin ajokortin vasta 27-vuotiaana, kun kyllästyin surkeisiin joukkoliikenneyhteyksiin. Tuolloin perheessä oli kaksi autoa, nykyään enää yksi, joten en paljon enää aja, kun miehen työmatka on pidempi ja oma työpaikka on ydinkeskustassa, jossa parkkipaikat ovat järkyttävän kalliita.
Ei ole korttia enkä ole koskaan sellaista kaivannutkaan. Asutaan hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella. Jos saadaan toinen lapsi pitää miettiä asiaa uudestaan. Mahdutaan sitten huonommin toisten kyytiin koko perhe. Aika paljon kuitenkin hirvittää ajatus.