Ajatuksia synnytyksestä.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Maarit80
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mua kyllä jännittää, mut en osaa kipuja kauheasti pelätä. Jotenki luotan et kroppa tietää mitä tehään, ja kätilö tietty. :) repeämistä ja ponnistus kipua pelkään, tiukka väliliha muutenkin niin se hirvittää. Välilihan puudutusta kyllä toivon, etten ala pihtaamaan ponnistusvaiheessa jos pelko menee ylikierroksille.
 
Kyllä ne laittaa puudutuspiikin jos saksilla aikovat auttaa. Mä en viimeksi saanut puudutusta kun annettiin revetä itsestään. Parani se haava paljon paremmin. Repesi siitä ensisynnytyksen epparin kohdalta. Mutta jälkikipu oli siis saksittuna paljon pahempi. Toisessa synnytyksessä en edes tuntenut repeämistä kun keskityin vain saamaan vauvan ulos. Kätilö heilutteli vieressä saksia... Sitten tietysti puudutettiin ennen ompelua, mutta siinä kun vauva on jo nostettu masun päälle niin ei edes huomaa koko ompelua. Keskittyminen on ihan muualla. <3
 
Mä sain ennen ponnistusvaihetta tuon välilihan puudutteen. Episiotomian olin kieltänyt tekemästä, ellei olisi aivan pakko. Ei siis tarvinut leikata eikä tullut repeämiäkään, mutta ponnistusvaihe sattui puudutuksesta huolimatta kauheasti. Ja siinä vaiheessa olisi tehnyt mieli perua koko homma ja juosta karkuun.. Mutta lyhyt hetki se ponnistusvaihe lopulta kuitenkin on, eikä se nyt toisella kertaa pelota, kun tietää että kyllä siitä selviää vaikka hetken tekeekin kipeää.
 
Butterfly* sanoi:
Mutta lyhyt hetki se ponnistusvaihe lopulta kuitenkin on, eikä se nyt toisella kertaa pelota, kun tietää että kyllä siitä selviää vaikka hetken tekeekin kipeää.
Click to expand...

Heh. Mulla esikoisen ponnistusvaihe kesti 50 minuuttia. Meinasin heittää hanskat tiskiin ja todeta että sinne jää. Ehkä johtui siitä että synnytys eteni nopeasti ja anestesialääkäriä odoteltiin aika kauan ennen kuin sain epiduraalin just vähän ennen kuin piti alkaa ponnistaa. Viiden tunnin synnytyksestä lähes tunti oli siis ponnistamista. Kakkonen tuli sitten kymmenessä minuutissa ja siihen ponnistusvaiheeseen mahtui myös hetkellinen takaisintyöntäminen. :nailbiting: Vähemmän jännittää tällä kertaa. Ehkä.
 
Jännittäähän se jo vähän.. mutta en sitä hirveästi ala suunnittelemaan, kun se kuitenkin menee miten menee. On niin paljon asioita mihin ei pysty vaikuttamaan. Valmistaudun kuitenkin lukemalla erilaisia synnytysstooreja ja muutenkin otan selvää erilaisista kivunlievitysmenetelmistä jne. ettei tarvitse olla ihan h-moilasena siellä vaan tiedän missä mennään. :D

Voi kun voisi tilata helpon, nopean ja mahdollisimman kivuttoman synnytyksen - ja ajallisesti voisi tulla vaikka silloin laskettuna aikana, ei ainakaan paljoa sen yli! :)
 
Mulla takana kaks hyvin mennyttä synnytystä.
Ekasta kohtalainen verenhukka. Leikattiin ja päälle repeämä, reilusti tikkejä. Tyttö 3900g
Toinen tuli ilman leikkauksia ja repeämiä mutta solisluu murtu siinä..tyttö 3600g tasan se mitä edellisenä päivänä ultrassa oli arvioitu,tarkka oli setä Itse kävelin salista mitä ei ekasta olis voinu edes kuvitella.
ilmeisesti molemmissa raju ponnistus vaihe ekassa 15min ja toisessa 5 min.. josta luultavasti johtui tuo repeämä ja solisluun murtuma.
Kivunlievityksenä molemmissa kohdunkaulan puudute ja samoilla linjoilla ajattelin jatkaa, jotenki vierastanut ajatusta epiduraalista mutta mutta.. nyt myös miettinyt miksi sitä kärvistelee kun helpotustakin olisi tarjolla.. no aika näyttää millä mennään
Ei pahasti jännitä mutta ajatukset kääntynyt jo synnytykseen
 
Ekasta synnytyksestä on ihan kokonaisuudessaan hyvä muisto ja jännityksellä odotan seuraavaa :p kokonaiskesto 7.5h josta ponnistus kesti 2.5h. Täällä ensisynnyttäjänä ollaan vain 24h sairaalassa (Asun ulkomailla). Sain onneksi olla vielä toisen yön kun pyysin apua imetyksen kanssa :)
Miinukset:
En saanut omaa huonetta kuin vasta lopussa kun oli aika lähteä ponnistamaan eli jaoin 5 muun äidin kanssa sängyn seurantahuonees. Oli niin ruuhkainen päivä synnytysosastolla.. mutta! Osan tästä ajasta sain olla kylpyammees joka oli omassa erillisessä huoneessa ja haluaisin tämän mahdollisuuden uudestaan! :grin
Ponnistusvaihe kesti 2.5 tuntia ja jo jossain ponnistuksen alkupuolella kohtu oli jo lopettanut yhteistyön joten oksitosiini tippa laitettiin.. en vain kehdannut ja tajunnut sanoa lääkärille että en mä mitään supistuksia oikeastaan tunne.. kivunlievityksinä morfiini ja ilokaasu..
Ja kaikista viheläin muisto: katetroitiin 3 kertaa!! Ensimmäisen kerran ponnistusten välissä kun pissaamisesta oli ollut niin kauan. Seuraava kerta noin pari tuntia synnytyksestä, kun ei suihkussa tullut pissa.. no tikkejä oli laitettu toi pari tuntia joten aika turvoksissa paikat.. ihmettelen miksei jätetty siinä kohtaa.. sitten uudestaan tosta pari tuntia myöhemmin kun eihän se pissa enää siinä kohtaa tule ja sitten kyllä jo jätettiin yöksi.. hoitajien kävi siinä kohtaa jo sääliksi kun taskulampun avulla yrittivät saada paremman näkymän..
joten jos tuo tehdään niin sit kyl pyydän että jättäisivät suosiosta paikoilleen.. tosin ei varmaan onnistu ponnistuksen lomas :bored:
 
Mulla takana kaksi synnytystä ja molemmista hyvä muisto vaikka kumpikaan ei mennyt ihan nappiin. Molemmat on radin vuoksi käynnistetty, eka laskettuna ja toka vko 37. Eka synnytys pysähtyi jossain 6-8cm:n kohdalla ja siitä mentiin kiireelliseen sektioon 18h salissa kärvistelyn jälkeen. Sektio meni kuitenkin hyvin, samoin toipuminen. Saatiin vauvan kanssa molemmat paha tulehdus synnytyksessä joten siitä syystä oltiin sairaalassa 5yötä. Mutta hyvä fiilis jäi ja tosiaan kepsuttelin 12pvän kuluttua ja siskon häissä korkkareissa, eli suht nopea toipuminen...
Tokassa pääsin synnyttämään alakautta, mutta huusin ponnistaessa niin kovaa etten kuullut kätilön ohjeita ja siitä syystä ponnistin kun ei pitänyt. Lopputuloksena 3. asteen repeämät joita korjailtiin pari tuntia leikkurissa... Suureksi yllätyksekseni alakerta toipui tosi nopeaan, eikä repeämät olleet kovinkaan kipeät. Minulle ei siis tehty epparia, ehkä siksi toipuminen oli nopeampaa. Tästäkin jäi hyvä fiilis ja toivuin vielä sektiotakin nopeammin, toiveena siis alatiesynnytys tälläkin kertaa. Kovasti haluaisin että käynnistyisi itsestään mutta ei taida onnistua radin vuoksi, minulla insuliinihoito joten ei varmaan päästetä tälläkään kertaa laskettuun aikaan saakka.
 
Ei jännitä synnytys, odotan sitä kylläkin ja mietin kovasti milloinhan lähtö tulee ja pohdin esikoisen hoitojärjestelyitä.
Ekan synnytyksen jälkeen on hyvä fiilis mennä uudestaan synnyttämään. Epiduraalia en ehkä ole ottamassa, ekassa halusin, mutta eivät saaneet sitä menemään oikeaan paikkaan ja sitten alkoikin jo ponnistuttamaan, niin mentiin ilman. Eikä se kipu nyt niin sietämätöntä ollut.
mutta en aio liikaa miettiä, mitä otan tai en, kun asiat voivat edetä niin monella tavalla, joten menen sen mukaan miten asiat menevät [emoji4]
Todella malttamaton olo kyllä on synnytykseen [emoji16]
 
Ensimmäisen kohdalla en osannut jännittää synnytystä, mutta se olikin nopeasti ohi (4,5 h) :). Kohdunkaulaan sain puudutteen, joka toimi hyvin (vei kivun pois), mutta en tuntenut milloin piti ponnistaa. Väliliha leikattiin ja hyvää työtä tekivätkin kun ei tullut minkäänlaisia vaivoja synnytyksestä ja paranin nopeasti. Ensimmäisessä synnytyksessä vaikealta tuntui noudattaa kätilön neuvoja ja tunsin itseni uusavuttomaksi kun en osannut ponnistaa ilmeisestikään oikeaan aikaan tai oikealla tavalla:oops:.

Toisen kohdalla huolettaa nyt hieman perätila ja mahdollinen sektioon joutuminen, jos vauva lähtee syntymään ennenaikaisesti... Ajatella, että muutaman kuukauden päästä voi vauva olla jo sylissä :Heartpink.
 
Mä oon edelleen rauhallisin mielin menossa synnyttämään. Kaiken näköstä on luettu ja oon etsinny tietoa ja vaihtoehtoja tolle kivunlievitykselle. Nyt pitäis vielä kasata ajatuksen toivelistalle, että ne on selkeitä mulle ja miehelle sekä synnärillä sitten kätilöille.
 
Mulla edellinen synnytys käynnistettiin, kun vedet meni (liian aikaisin, vko 34), mutta mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan. Oli aika raju ja eteni loppuvaiheessa hallitsemattomasti. Kätilö ei ollut tilanteen tasalla. Kivunlievitykseksi jäi yksi kipupiikki, kun muuta ei ehditty antaa. Viimeiset avaavat supistukset oli kamalia. Vauvan syntyessä olin tokkurassa tosta piikistä, ja vauva vietiin saman tien pois hengitysvaikeuksien vuoksi.

Nyt vaan toivon, että käynnistyisi luonnollisesti riittävillä viikoilla. Vedessä olisi kiva lillua, mutta jos on tippaa ja scalp-anturia, niin haaveeksi jää. Ensisijaisesti toivon kohdunkaulan puudutusta, koska ajatus epiduraalista ahdistaa myös. Ja tietysti toivon, että saisin vauvan tällä kertaa syliin. Mutta, kuten viimeksi opin, niin ei tuota voi ihan hirveesti suunnitella.

Olen käynyt kertaalleen pelkopolilla juttelemassa, ja se oli hyvä juttu.
 
Mä en oikein jännitä ja osaa aatella ees synnytystä. En sit tiiä tuleeko ihan yht äkkiä se jännitys.En oo hirveemmin ettin mitään tietoo kivunlievityksistä ja synnytyskertomuksista. Pitäs ehkä vähän tutustuu :D no onhan tässä viel noin 2kk aikaa.
 
Kovasti odotan synnytystä. Esikoisen synnytys oli hyvä kokemus. Jännittää oikeastaan vain se, että nyt on eri sairaala kuin viime kerralla, ja se, minkälaista on ponnistaa ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Lääkkeettömyys on siis tavoitteena, mutten aio olla mitenkään ehdoton sen suhteen.
 
Mullakin esikoisen synnytys oli jälkikäteen ajateltuna hyvä kokemus. Kakkosta synnyttämään mennessä aattelin että ehkä pärjäisin ilman piikkiä selkään. No, en todellakaan pärjännyt. Kolmannella kerralla en edes kuvittele että yrittäisin tehdä jotain päätöksiä etukäteen. Jos aukeaa taas parissa tunnissa niin en kestä kipua ilman apua. Mulla salpautuu hengitys jos sattuu liikaa. Nopeiden synnytysten takia en ole ikinä ehtinyt tottua kipuun kun se on voimistunut niin äkkiä.
 
Mua ei kauheesti jännitä eikä juuri oo mitään odotuksia. Eniten mietin että mihin esikoisen saa hoitoon siksi aikaa. Ensimmäinen synnytys kesti 6h josta 40 minuuttia ponnistusvaihetta. Vedet meni kotona ja sen jälkeen pakkailin vielä sairaalakassin, kävin tekemässä iltatallin ja siivosin talon miehen kanssa. Sairaalassa olinki sitte sen 4cm auki ja siitä tunnin parin tunnin päästä synty esikoinen. Epiduraali ehti vaikuttamaan vasta ponnistusvaiheeseen, nyt haluaisin saada sen vähän aikaisemmin. Mutta turha suunnitella kun ei tiedä yhtään miten tämä kerta menee. Viimeksi kätilö sanoi että toinen tulee yleensä nopeammin mutta onneksi sairaalaan on vain puolentunnin matka :)
 
Mä aattelen et voi hirvistys sentään mitä taas tulevan kohta pitää koko symnytyksestä. Aateltava myös että nainen kestää luonnollisen tapahtuman mutta. .
Kolme hurjaa sanoinkuvaamattoman kivuliasta vaihderikasta pitkää vaikeaa synnytystä takana ja neljättä kauhulla ootan.
Ei mulla oo mitään hyvää sanottavaa koko synnytyksestä koska se on järkkyy luomuna että kivunlievityksellä.
Vauvan vaan haluun ja keisarinleikkauksen jos sais valita.
 
Tutkailin taas hiukan edellisten synnytysten kulkua ja taas tajusin uusia asioita :)

Ekassa toisen asteen repeämä emättimessä. Olin hemmetin kipee ja tosiaan väliliha leikattiin..

Toisessa oli kans pieni repeämä joka tikattiin, ei mitään kipuja. Ei mitään muistikuvaa tikkauksista.

Miksi niin moni kieltää episitomian?
Paraneeko repeämä helpommin? Täytyy tutustua aiheeseen
 
Maarit80 sanoi:
Miksi niin moni kieltää episitomian?
Paraneeko repeämä helpommin? Täytyy tutustua aiheeseen
Click to expand...

Pääsääntöisesti repeämä paranee paremmin kuin episitomia. Aikalaillahan se on kätilön ammattitaidosta kiinni osaako arvioida synnytystilanteessa oikein, että kumpi on parempi vaihtoehto.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top