Ajatuksia synnytyksestä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja N+N
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
N+N

N+N

Vauhtiin päässyt keskustelija
Ehkä pikkasen liian aikaista, mutta varsinkin jo kokeneilta olis mukavaa kuulla kokemuksia. :)
 
Minusta synnytys ei ollut mitenkään pelottava kokemus ja sanoinkin silloin kun esikoisen synnytyin kun minulta kysyttiin että jäikö pelko synnytyksestä niin sanoin että ei jäänyt ja voin tulla synnyttämään uudestaankin :) Jos jotakin ensisynnyttäjää alkaa sitten lähempänä synnytystä pelottamaan niin silloin kannattaa käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa siitä :) näin mulle kerrottiin esikoista odotellessa. Synnytys ei sinänsä tehny mitään muuta kuin jännitti :D
 
Mulle synnytys oli ihan kohtuullisen helppo, vaikka supistukset kestiki ihan älyttömän pitkään. Mut ainaki mua helpotti "oikeiden" suppareiden tunnistamista se, kun äitini sano mulle, että ne "oikeat" supparit tuntuu samalta ku kovat menkkakivut. Ne oli mulla ihan samanlaiset tosin terävämmät, mutta enpä jännittäny kaikkia harjotussuppareita enkä joutunu turhaan menemään sairaalaankaan.

Ens kerralla pitää vaa muistaa sanoo kätilölle ettei toivota mua takasin seuraavana vuonna Olin kuulemma ensisynnyttäjäksi ku vanha tekijä..
 
Mitäs tähän nyt sanois, ettei ensikertalaisia pelottelis liikaa. Osittain edellisen synnytyksen takia esikoiselle ja toiselle lapselle tulee ikäeroa 8v. Mulle synnytys oli jotain hirveetä :( hirveet kivut, repesin tosi herkistä kohdista ja henkilökunta oli jotain kauheeta ja epäempaattista... muistan synnytyksestä vaan muutamia välähdyksiä, kun se kipu pisti mut niin sekasin. Toivon ettei kenenkään tarvi käydä läpi semmosta. Synnytyspelon takia aionkin yrittää saada sektion, enkä tiedä mitä teen, jos en sitä saa. emoticon Kaikkea sitä kestääkin siksi että haluaa lapsen...
 

No mä en sano mitään muuta kun että niin hyvin meni ensimmäinen synnytys että haluan pelkopolin kautta suunniteltuun sektioon. Ekakin siis tuli loppujen lopuks sektiolla.
 
Mulla käynnistettiin synnytys raskausmyrkytysepäilyn takia 41+2 ja 12h myöhemmin oli poika maailmassa. Ja tosiaan ne supparit oli kuin tosi kovia menkkakipuja. Poltoiksi kutsuisin ennemmin kuin supistuksiksi. Loppu hyvin kaikki hyvin eikä jäänyt mitään traumoja vaikkei kaikki oppikirjojen mukaan mennytkään. Nyt toivon ehkä vähän sujuvampaa synnytystä ku tiedän mitä edessä on ja mitä voin vaatia synnärillä. Eniten mua häiritsi koko synnytystilanteessa se etten saanut poikaa syliin kuin 2 sekunniks ennenku päästiin osastolle eli n. 3h myöhemmin. Toki ymmärrän etten heti voinut saada koska poika vietiin virvoitteluun mutta sen jälkeen. Niillä mittauksilla ja pesuilla ei ole mitään kiirettä kunhan vauva on lämpöisessä. Eli muistakaa että teillä on oikeus saada vauva vaikka heti rinnalle ja ihastella siinä niin kauan kuin hyvältä tuntuu :) Tätä minä en tiennyt ja harmittaa!
 
Mulle laitettiin synnytyksen käynnistävää tippaa kun vauvan syke oli niin unelias, että oli parempi jo saada pikkunen maailmaan. Minä koin synnytksen upeana kokemuksena vaikka olihan ne poltot aika mahtavia, mutta kun jaksaa keskittyä niin kyllä ne hyvin kestää. Synnytykseni kesti kaikkiaan n. 6h ja siitä ponnistusvaihe 35min. loppuvaiheessa laittettiin yksi epidulaari puudutus ja sain sen avulla nukuttua 20min ja sitten ponnistamaan muuten kivunlievityksenä käytin ammetta ja keinutuolissa kiikkuminen helpotti myös. Tuli kahdenasteen repeämä ja seuraavana päivänä oli kintut niin puuduksissa, että pystyssä meinannu pysyä, että täytyykin tässä raskaudessa jumpata kunnolla niin helpottaa synnytystä/ synnytyksen jälkeistä oloa.
 
Mulla synnytys oli kohtuullinen kokemus. Tyttö syntyi sitten viimein kylläkin sektiolla, kun oli tarjontavirhe (siis kasvot väärään suuntaan siellä tulossa) ja sen takia liian ylhäällä, ettei olis tullu alakautta vaikka mitä ois tehty. Siihen sektiopäätökseen asti supistukset ja muut oli ihan kestettävissä ja epiduraali oli käytössä. Nyt kuitenkin toivon, että saisin suoriutua synnytyksestä ihan ilman veitsien apua. :)
 
Synnytyksestä jäi positiivinen kuva, ja tällä kertaa aion ottaa saman "tavoitteen" kuin esikoista synnyttäessä; ilman epiduraalia haluan pärjätä. Ensimmäinen synnytys kesti 6,5tuntia, joista ponnistusvaihe yli tunnin, tällä kertaa tiedän etten ala ammeessa ponnistamaan joten toivottavasti ponnistusvaihe olisi lyhyempi :) eihän sitä tosin edes tiedä, onko lapsi sellaisessa asennossa että joutuuko sitä sitten keisarinleikkaukseen vai miten tulee käymään! :)
 
Lisään vielä tuohon omaani että itselläni oli esikoista odotellessa alkava raskausmyrkytys ja jouduin synnytysosastolle viimisellä äitiyspolikäynnillä 24.3.2009 ja alkoivat käynnistelemään ensin tableteilla ja tableteilla yritettiin kolme päivää käynnistää mutta mitään ei tapahtunut joten mulle päätettiin sitten laittaa tippa, olikohan 27.3.2009 mut siirrettiin sitten synnytyssaliin ja tipat oli loppujen lopuks nostettu 80 tippaa / min, samalla tuli antibiootti toisesta letkusta. Mulla yhteensä kesti synnytys 16h 43min mutta ponnistusvaihe kesti 20min ja kätilö kehui minua että ponnistin niin hyvin että olisi voinut luulla että olen ennenkin synnyttänyt. Sitten tyttö syntyi 29.3.2009 :) Mitat oli esikoisella syntyessä: Paino: 2940Kg, pituus: 49cm ja pipo: 36,6 :) Kotia päästiin vasta 2.4.2009 koska esikoiselle laitettiin suoneen tippa ja myöskin nenämaha letku koska oli niellyt lapsivettä ja pulautteli maidon aina syötyään ulos..
 
Mua meinaa tää synnytys nyt vähän jännittää, kun ensimmäinen kesti vaan 5,5 tuntia. Siis se pelottaa että kuinka nopeesti tää tulee, kun pelotellaan että noin puolet nopeemmin menee seuraava synnytys. :o Eihän siinä kerkee ees tajuta et mitä kävi. :D Ja ennen ku mulla ees alko kivuliaat supistukset ensimmäisessä synnytyksessä niin meni lapsivesi ja käytiin tarkistuksessa niin olin auki jo 3 senttiä. Ilman minkäänlaisia supistuksia(tai siis mitä oon ymmärtäny että on supistuksia). Pari päivää ennen ku poika synty niin veti suonta sisäreisistä. :D Ne olikin sitte niitä supistuksia mitkä aukas 3 senttiä. Ponnistin 17 min. En osannu ensin ponnistaa oikein ja sit ku tajusin että miten ponnistetaan niin ponnistin kaks kertaa ja poika synty.  Supistuksia mulla tuli ihan koko ajan siitä lähtien ku ne alko, kun olin tarkistuksessa sairaalassa. Ja kun kaikissa kirjasissakin niin lukee että supistusten välissä on tauko. Paskan marjat niissä ollu mitää taukoa. Neljä tuntia kestävä supistus oli aika rankka. Sen jälkee mentii sain epiduraalin ja kaikki kivut katos ja supistukset heikkeni ja olinki jo 10 senttii auki. sit sainki tipan ja tunsin jotenki supistuksia ja aloin ponnistaa. :o Ihan helppo synnytys omalla tavallaa oli, mut pelottaa tosiaan se että kuinko nopeesti toi seuraava sitte tulee.
 
Minulla käynnistettiin synnytys kalvojen puhkasulla raskausmyrkytysepäilyn vuoksi jota mulla ei sitten ollukkaa mut jalat oli kaksinkertaiset pölkyt ku olivat niin turvoksissa joten varoiksi 2viikkoa enne laskettuu aikaa ja tietty taustalla myös raskausdiabetes. Oliha ne supparit aikas kivan kivuliaita mutta ei maailmaa kaatavia loppujen lopuksi. Ekana kivun lievityksenä otin aguarakkulat selkään joiden laitto oli pahempaa ku supparit mutta helpotus niistä taivaallinen. sitten vähän kokeilin ilokaasua ja kun olin 4cm auki oli kivut sen verra kovat ja olin aika väsynyt kun takana oli 2huonosti nukuttua yötä sairaalassa niin sain epiduraalin.Epiduraali otettii pois siinä vaiheessa kokonaan kun olin täysin auki mistä olen hieman katkera. Ponnistus vaihe kesti mulla aika pitkään ja lopulta kävi niin että supistukset hävisivät melkein kokonaan ja väsähdin. Eiku tippaa lisäämään supistuksia ja lopulta pyysin lääkäriä että auttavat lapsen ulos ku ei supistusta kunnolla tuntunu ja olin niin puhki. Joten välilihan leikkaus ja imukupilla vetäsyllä tuli 2 ponnistuksen jälkeen tyttö ulos. Minulle kauhein vaihe oli oikeastaan tikkaaminen koska mulla turvotuksen takia oli jalat ja lonkat niin kipeät että en jaksanut ite niitä pitää missää asennossa niin yrittivät laittoo niitä tuille nii eivät muka saaneet eka niitä tarpeeksi leveälle ja tikkaamassa ollut kätilö ei oikein nähnyt paikkoja. lopulta kutsuivat lääkärin joka sai sitten tuet leveämmälle ja joutui osan tikeistä poistamaan ja pistämään täysin uusiksi. Tästä ajasta o muisti kuvat hieman hämärät kun vedin ilokaasua pöllyyn asti ja tässä vaihees tuli ne kuuluisimmat tyhmät kommentit minulta. Vaikka laittovat puudutteen niin tunsin kaiken kun se puudute ei jostai syystä auttanut. Joten minusta hirveintä oli oikeastaan tämä tikkaamis vaihe.

Ei mullakaa kaikki hoitajat ollu mitä ihanempia siel salissa tai osastolla senkään jälkeen mutta sille ei vaa aina voi mitää, mutta itse joutuu vaatimaan ja sanomaan kyllä aikalailla kova kovaa vastaan ja tulevaisuudessa tiedän mitä haluan ja vaadin heiltä.

En saanut kammoa vaikka ei mitenkää nätti synnytys silleensä ollut, mutta tiedän ensikerralla myös asennoitua enemmä...

Kokonaisuudessa mulla kesti 9h synnytys.

Tyttö oli syntyissään 3690g ja 50cm että iha kiva että synty 2viikkoa etukäteen :)
 
Heips, 

tulin minäkin kertomaan omia ajatuksiani synnytyksestä vaikka en olekaan vielä marraskuisiin odottajiin pistänyt tietojani.

Minun esikoiseni (9v.) syntyi kotiin syöksynä, eipä siinä ehtinyt muutakuin soittaa apua ja odotella miksi ne eivät pidä kiirettä kun ensisynnyttäjä luulee synnyttävänsä kotiin :) 
"Supistukset" tuntuivat selässä ensin pienenä särkynä, ja vasta kun ymmärsin että taitaa olla synnytys käynnissä, tuli yksi kova supistus mahan puolelle mikä olikin työntösupistus ja ponnistin jo pään.
Tyttö syntyi lopulta eteisessä niin että palomiehet juuri ehtivät ottamaan kopin.
Onneksi vauva oli pieni, 2610g. Kuitenkin repesin pahasti kun tuli niin vauhdilla, ja kärsin seuraavat kuukaudet kovista tulehduksista. Traumoja jäi jollain lailla, kun sain kuulla että seuraava tulee vielä nopeammin.

Toinen lapsi syntyi viime kesäkuussa käynnistyksellä, juurikin esikoisen syöksyn takia. Ja voi kuinka ihana kokemus se oli. Varoittelivat sairaalassa pitemmällä synnytyksellä koska käynnistäminen voi kestää, kuitenkin se oli kaikkiaan 2,5h. Mutta kun vauva saatiin hallitusti maailmaan, oli oma toipumisenikin jotain aivan toista kuin ensimmäisen kanssa.

Nyt laskureiden mukaan seuraavan LA- olisi marraskuussa, (ulrtalla se on vielä varmistamatta kun edelliset kuukautiset olivat kovin epäsäännölliset.)
Luultavasti on käynnistys edessä, ainakin tuon toisen lapsen jälkeen kätilöt ja lääkärit sanoivat että tyyli on nopea ja että eiköhän myöhemmätkin mahdolliset synnytykset käynnistetä. Luottavaisin mielin siis kolmanteen synnytykseen :)
 
Mulla käynnistettiin synnytys yliaikaisuuden vuoksi eli rva 42+0. Sytotecia sain ja parin tunnin sisällä lääkkeen annosta alkoikin sit säännölliset supistukset. Uskoisin, et käynnistyksestä johtuen mulla supistukset teki todella kipeetä, ku olivat alusta lähtien n.5 min. välein ja sit 2 min. välein. Kroppa ei ehtinyt oikein mukaan koko synnytykseen... Saliin päästiin sit ku supistukset oli kestäneet n. 6h ja silloin sain myös epiduraalin, joka mulla vaikutti tosi hyvin! Ainut vaan, et sit kun tuli aika ponnistaa, niin epiduraalin teho loppu ja lisää ei enää annettukkaan. Ponnistusvaihe oli tosi raju, tein töitä reilusti yli tunnin ennen, ku sanoin et nyt en enää jaksa ja tarviin jotakin apua. Lääkäri kutsuttiin apuun ja hän toteskin et nyt eka koitetaan imukupilla ja jos ei lapsi synny, niin sit lähetään hätäsektioon. Kätilö leikkas välilihan ja sit toisella vedolla vauva olikin ulkona. Lopuks mua tikattiin kaks tuntia, joka oli todella hirveä kokemus. Aivan samaa mieltä olen, ku Kaylies et se tikkaus oli hirvein juttu koko synnytyksessä. Mullakin nimittäin puudutus ei toiminu jotenki kunnolla ja tunsin siis melkein kaiken... Ja samaa mieltä oon myös siitä, et nyt toisella kertaa osaan vaatia kovastikin jos jotakin mieltä olen.

Onneks jokainen synnytys on erilainen, joten silleen sitä on turha etukäteen pohtia. Tietysti, jos alkaa hirveesti pelottaa/mietityttää joku asia synnytykseen liittyen ni siitä kannattaa puhua neuvolassa. Ne osaa kyllä sitte ohjata eteenpäin, jos siihen on tarvetta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top