ajatukset sekaisin.. (avautuminen, apua kaivataan!)

[Emilia89]

Olen 22 vuotias ja asun yhdessä samanikäisen avomieheni kanssa. Söin pillereitä 8 vuotta, ne jätettiin pois huhtikuun alussa vauvahaaveissa. muutaman kuukauden olin ilman kuukautisia ja elokuussa alkoivat. Elo- ja syys kuussa olivat normaalit. lokakuusta eteenpäin minulla oli tuhruvuotoa noin 2vkon välein... viimeksi 12.1... noin pari viikkoa myöhemmin oletetun ovulaation aikana minun rintani tulivat kipeäksi tai oikeastaan nännit, ovat vieläkin arat. samoihin aikoihin valkovuotoni alkoi olla erittäin runsasta ja paksua, pikkuhousun suojia on pakko käyttää!
viikko sitten aloin itkemään, olen itkenyt mitä kummallisimmille asioille (tv:stä tuli japanin tsunameista dokumentti ja vollotin kuin mikäkin, koska japanilaiset kuolivat ja menettivät talonsa. yritin meikata uudella luomiväripuikolla silmiäni kauniiksi ja näytin omasta mielestäni pesukarhulle, mieheni sanoi että olen kaunis ja meikki on hyvä, itkin 2tuntia. Miestäni ei väsyttänyt illalla 21.30 kun olin menossa nukkumaan, enkä halunnut nukkua yksin, itkin itseni uneen....), alaselkääni on särkenyt myös viikon verran, samoin kuin päätä. olemme riidelleet mieheni kanssa tyhmistä asioista, tai siis minä olen riidellyt, huutanut ja itkenyt, hetkeä myöhemmin olen nauranut ja ollut hyvin onnellinen. mieheni on hyvin sekaisin tästä mielialan vaihtelusta, sanoi että menen kuin vuoristorataa...
Itseäni huolestuttaa myös. kuukautisten tai jonkin näköisen vuodon olisi pitänyt alkaa nyt, mutta ei näy eikä kuulu. Raskaustestiä en ole vielä päässyt tekemään, tilasin alkuviikosta netistä, kun ovat halvempia kuin kaupasta/apteekista. ja toisaalta, kun vauva on ollut kohta vuoden haaveissa ja niin toivottu. stressiä stressiä...
onko muilla samanlaisia ongelmia??

 

[Hiutale]

Joko olet raskaustestin tehnyt?
Täällä toinen vuoristoratailija. Tänään on ollut kamala päivä. Hermot kireällä, olen saanut raivarin, itkenyt jne. Aivan rikki olo. Itselläni huolena se, että toimiiko kroppani normaalisti vai ei. Ovuloinko ylipäätään ollenkaan. Ovistestejä ole yrittänyt tehdä, plussaa saamatta :'( Kierto on tällä hetkellä aika säännöllinen 36vrk.
Onneksi kotona temmeltää esikoistyttö 1v3kk. Nyt tajuan kuinka onnellinen olen, että meillä on hänet <3 Kuitenkin takaraivossa kolkuttaa paha olo; "emmekö saa hänelle sisarusta koskaan?" Toki tässä on niin vähän aikaa vasta yritetty, että täytyy koittaa ajatella positiivisesti. Mutta kuitenkin tieto lisää tuskaa ja mukana kuvioissa on kilpirauhasen vajaatoiminta sekä endometrioosi.

 

[Emilia89]

tein positiivisen testin 11.2 ja pari päivää myöhemmin uudestaan kun en voinut uskoa vaikka oireita oli kuinka ja jotenkin tiesin olevani, kai minä tuota miestäni vain yritin vakuutella..

kovasti minun tekisi mieli sanoa sinulle että kyllä se siitä ja tulee kun haluaa, mutta taidan jättää sanomatta, kun ei se auta mitään! itseäni inhotti kuunnella tuota muutamalta kaveriltani, joiden kanssa puolen vuoden ajan keskustelin asiasta ja itkin kun "en ikinä tule raskaaksi" ja pelkäsin myös että en ovuloi ollenkaan. tikkuja en vielä ehtinyt tilailla, meinasin jo tilata kun alkoi suututtaa tilanne jo! pelkäsin myös että pillerit ovat sekoittaneet kroppani kokonaan ja aloin olla jo epätoivoinen.. vaikka olen lukenut tieskuinka monesta paikasta että pillereiden jälkeen saattaa hyvinkin mennä vuosi ennenkuin tulee raskaaksi. ja nyt sitten pelkään kokoajan kaikkea muuta; keskenmenoja ja muita pahoja ajatuksia, mutta yritän pitää ne pois mielestäni..! :)

ihana kun teillä on jo yksi pieni piristämässä päiviä! :)
olisihan se pieni ikäero mukava, niin lapsista on enemmän seuraa toisilleen... mutta eiköhän niitä leikkikavereita löydy ;)

plussatuulia ja onnea toivottelen! :)