Mitä mieltä olet lastenohjelmista? Ovatko ne huonontuneet omasta lapsuudestasi? Entä pyöritteletkö joskus päätäsi jollekin ohjelmalle ja sen tapahtumille tai hahmoille?
Aikuisten mietteitä lastenohjelmista
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Mietin tuossa kun tyttö katsoi Palomies Samia, että kauheeta kun ne samat lapset kerta toisensa jälkeen joutuu tulipalon keskelle tai merihätään. Ja monesti mietin lastenohjelmista, että missäköhän tuonkin lapsen vanhemmat ovat ja miksi lapset ajavat autoa.
Monesti kuulee, että kyllä minun lapsuudessani lastenohjelmatkin olivat parempia. No, itse tietysti olen samaa mieltä. Jotkut ohjelmat kyllä silti ovat muistoissa paljon parempia kuin oikeasti, jos jostain löytää jakson tai pari jotain sarjaa.
Monesti kuulee, että kyllä minun lapsuudessani lastenohjelmatkin olivat parempia. No, itse tietysti olen samaa mieltä. Jotkut ohjelmat kyllä silti ovat muistoissa paljon parempia kuin oikeasti, jos jostain löytää jakson tai pari jotain sarjaa.
Turtlesit on pilattu mun mielestä. Ne on ihan tyhmän näköisiä ja lapsellisia, eikä niin koviksia kun ennen. TMNT vuodelta 2003 oli mun lapsuus ja rakastin sitä ohjelmaa, kun ei ollut mitään lässytystä. Kaipaan ohjelmissa hyvää juonta, toimintaa ja kovaa asennetta. Alfred J Kwak ohjelmassa oli aina hyvä sanoma ja siksi pidin siitä kovasti, sekä alkuperäinen Winx-klubi oli mulle rakas ohjelma. Pidin myös Tintin seikkailuista ja ylipäätään Tintti sarjakuvat oli kanssa mulle tärkeitä lapsena. Tuntuu, että monissa nykyajan lasteohjelmissa ei ole enää mitään sanomaa ja hienoa tarinaa, jotka lapsena sai aikaan aivan ihania ajatuksia ja tunteita. Pipsa possusta pidän kyllä ihan hulluna. Siinä ohjelmassa tuntuu, että tekijöillä on huumorintajua ja osaavat olla suorastaan liiaankin ylimenevän lapsellisia siinä, mikä naurattaa joka kerta!
Tulipa purkaus!
Tulipa purkaus!
Ehkä aika kultaa muistoja, mutta olihan ne oman lapsuuden ohjelmat parempia. Tosin oli silloinkin lastenohjelmia, joista ei pitänyt edes silloin kuten Teletapit. Joitain hyviä, kuten Muumeja katsotaan pojankin kanssa. :) Uusissa on sitten niin hyvää kuin huonoakin. Pipsa possusta en pidä. Ryhmä Hau ei ole niin huono kuin pelkäsin vaikka ei suosikkeihini pääsekään, mutta ymmärrän toisaalta, mikä siinä lapsia kiehtoo: "ei pentua liika pientä" jne + paloautoja sun muita cooleja kulkuneuvoja. Ninjagosta myönnän itsekin pitäväni ja kiinnostaisi katsoa jaksoja pidemmällekin kuin mitä lapsi katselee youtubesta. 
Pitänee äidin itse etsiä.
Pitänee äidin itse etsiä.
Minun lapsuudessa telkkarista tuli hyvin vähän lastenohjelmia, eikä videoita vielä ollut. Ne yleistyivät, kun olin kouluikäinen
Joulu oli iso tapaus, kun silloin tuli Samu Sirkan joulutervehdys ja muitakin lastenohjelmia. Toisaalta jotkut vanhat lastenohjelmat ovat liian julmia (Topi ja Ressu esim), mutta jotkut nykyiset taas ovat todella levottomia. Esim Madagaskar on sellainen, että ne kaikki eläintarhan eläimet ovat kuin speediä vetäneitä.
Joulu oli iso tapaus, kun silloin tuli Samu Sirkan joulutervehdys ja muitakin lastenohjelmia. Toisaalta jotkut vanhat lastenohjelmat ovat liian julmia (Topi ja Ressu esim), mutta jotkut nykyiset taas ovat todella levottomia. Esim Madagaskar on sellainen, että ne kaikki eläintarhan eläimet ovat kuin speediä vetäneitä.
No onhan ne huonontuneet huomattavasti. Olen itse innokas animaatiofani ja keräilen/katson paljon eri sarjoja. Uudemmissa lastenohjelmissa ärsyttää esim.:
- Tapahtumien hurja tahti. Tuntuu että aivan koko ajan on jotain takaa-ajoja, räjähdyksiä, välähdyksiä jne. Tulee itselle aina sellainen "stimulaatioöveri" kun katsoo varsinkin nuorille pojille sunnattuja piirrettyjä.
- Tuntuu että lapsia pidetään vähän tyhmänä ja tarinoihin ei ole panostettu tarpeeksi. Kaikki yritetään sokerikuorruttaa ja katsojia suojella ihan kaikelta. Itse tuli katseltua prätkähiiriä, street sharkseja, turtlesia ja muita vastaavia sarjoja ja ihan kunnon ihmiseksi olen silti kasvanut.
- Melkein kaikki sarjat ovat tietokoneella animoituja ja jälki ei aina ole hienoa. Sarjat eivät vain ole enää esteettisesti kauniita niin kuin aiemmin. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa vanhojen Muumien kauniit akvarellitaustat.
Ehkä aika kultaa muistot, mutta itse 80-luvun lapsena muistan lähinnä Pelle Hermannin, vanhan Röllin, Nils Holgersonin, TaoTaon ja Alfred J:n, eikä niissä mielestäni ollut jatkuvaa riehumista.
Minäkin olen huomannut, että nykyiset lastenohjelmat (myös pikkukakkosen) näyttävät olevan lähes toistensa kopioita. Hirveää kohellusta, huutamista, takaa-ajoa ja mäiskettä. Ja kaikissa tuntuu olevan aina hyvin yksitoikkoinen ”pahis”, ilman mitään selitystä.
Meillä tämä on johtanut siihen, että ihmisnäytellyt sarjat/elokuvat eivät kelpaa ollenkaan, kun ovat kuulema niin ”tylsiä”.
Minäkin olen huomannut, että nykyiset lastenohjelmat (myös pikkukakkosen) näyttävät olevan lähes toistensa kopioita. Hirveää kohellusta, huutamista, takaa-ajoa ja mäiskettä. Ja kaikissa tuntuu olevan aina hyvin yksitoikkoinen ”pahis”, ilman mitään selitystä.
Meillä tämä on johtanut siihen, että ihmisnäytellyt sarjat/elokuvat eivät kelpaa ollenkaan, kun ovat kuulema niin ”tylsiä”.
Ihmisnäytellyt ohjelmat olivat mielestäni todella tylsiä, kun olin lapsi.
Tuo on kyllä totta, että pahikset ovat kovin yksinkertaisia nykyään.
Tuo on kyllä totta, että pahikset ovat kovin yksinkertaisia nykyään.
Korvia välillä ihan muuten kuumottaa, kun myöhemmin aikuisena katsoessa joitain ohjelmia tajuaa jotkin kaksimieliset vitsit ja viittaukset 
Omia suosikkejani lapsena oli Richard Scarryn touhukas maailma ja Muumit. Toki muutakin tuli katseltua. Poika tykkää kummastakin, katsellaan välillä yhdessä 
Pojan lemppareista tykkään Pipsa Possusta, Saken aikamatkoista ja kazoopsista. Ärsyttäviä ovat Daniel Tiikeri ja Antero Lisäksi en hirveästi välitä siitä mikälie Chuck onkaan, kun se tunnari on kauhea
Pojan lemppareista tykkään Pipsa Possusta, Saken aikamatkoista ja kazoopsista. Ärsyttäviä ovat Daniel Tiikeri ja Antero Lisäksi en hirveästi välitä siitä mikälie Chuck onkaan, kun se tunnari on kauhea 
Itsehän onnistuin tästä ärsyyntymään ja onneksi meillä on vanhat versiot olemassa
Olen huomannut että nykyaikaiset animaatiot saavat lapset ihan sekaisin kun taas vanhanaikaiset ohjelmat ovat verkkaisempia eivätkä aivan täynnä ärsykkeitä.
Meidänkään lapset eivät yleensä jaksa katsoa oikeita ihmisiä mutta enemmän niitä katsovat kuin minä lapsena.
Itse tykkäsin lapsena Ankronikasta mutta omat lapset eivät niinkään välitä ankkatarinoista.
Omiin lapsuuden/vielä tämän päivän lemppareihin kuuluu:
- Prätkähiiret (ja ahh ne dubbaukset. Oli kyllä aika rivoa settiä nyt kun aikuisena on katsellut.)
- Alfred J. Kwak
- Digimon (ei se eka järkkydubbaus, vaan ne seuraavat Wernen dubbaamat)
- Sherlock koira
- Matka maailman ympäri 80 päivässä
- Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu ja Ronja Ryövärintytär (live action versiot siis)
- Halinallet
- Kummikarhut
- Kaukometsän pakolaiset (en nyt aikuisena pysty katsomaan ollenkaan kun vollotan koko ajan)
- Muumit
Toivon myös pojan vanhempana tykästyvän Hayao Miyazakin vanhoihin klassikoihin. Niin kauniita (ja ihanan harmittomia): Naapurini Totoro, Kikin lähettipalvelu, Porco Rosso...
- Prätkähiiret (ja ahh ne dubbaukset. Oli kyllä aika rivoa settiä nyt kun aikuisena on katsellut.
)- Alfred J. Kwak
- Digimon (ei se eka järkkydubbaus, vaan ne seuraavat Wernen dubbaamat)
- Sherlock koira
- Matka maailman ympäri 80 päivässä
- Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu ja Ronja Ryövärintytär (live action versiot siis
)- Halinallet
- Kummikarhut
- Kaukometsän pakolaiset (en nyt aikuisena pysty katsomaan ollenkaan kun vollotan koko ajan)
- Muumit
Toivon myös pojan vanhempana tykästyvän Hayao Miyazakin vanhoihin klassikoihin. Niin kauniita (ja ihanan harmittomia): Naapurini Totoro, Kikin lähettipalvelu, Porco Rosso...
Vähän muuten harmittaa, kun perinteiset piirretyt ovat vaihtuneet tietokoneella tehdyiksi 
Tuo on muuten ihan totta. Meillä oli lapsena VHS:llä se vanha, ja nyt on isomman kanssa katsottu niitä uudelleendubattuja.
Kaikkein hirvein dubbaus johon olen törmännyt, on tosiaan ollut oli pikkuveljeni lapsuudessa pyörinyt digimon, jonka tuolla ketjussa joku muukin jo mainitsi.
Meillä 6-vuotias on vasta nyt alkanut tykätä Miyazakin klassikoista. Aloitettiin kokeilu Totorolla, koska se ei ole mitenkään pelottava.
Tuo Digimonin dubannut yhtiö tuli kuuluisaksi surkeista dubbauksistaan. Minulle jäivät mieleen saman dubbausputiikin täysin epävireiset laulut My Little Pony -sarjassa.
https://www.voice.fi/ilmiot/a-59832
https://www.voice.fi/ilmiot/a-59832
Hayao Miyazakin leffat on niin ihania. Mun mies kehu kokoajan liikkuvaa linnaa, kun oltiin se katottu. Tykkää tosi paljon romantiikasta, niinkuin mäkin.Omiin lapsuuden/vielä tämän päivän lemppareihin kuuluu:
- Prätkähiiret (ja ahh ne dubbaukset. Oli kyllä aika rivoa settiä nyt kun aikuisena on katsellut.
- Alfred J. Kwak
- Digimon (ei se eka järkkydubbaus, vaan ne seuraavat Wernen dubbaamat)
- Sherlock koira
- Matka maailman ympäri 80 päivässä
- Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu ja Ronja Ryövärintytär (live action versiot siis
- Halinallet
- Kummikarhut
- Kaukometsän pakolaiset (en nyt aikuisena pysty katsomaan ollenkaan kun vollotan koko ajan)
- Muumit
Toivon myös pojan vanhempana tykästyvän Hayao Miyazakin vanhoihin klassikoihin. Niin kauniita (ja ihanan harmittomia): Naapurini Totoro, Kikin lähettipalvelu, Porco Rosso...
Hayao Miyazakin leffat on niin ihania. Mun mies kehu kokoajan liikkuvaa linnaa, kun oltiin se katottu. Tykkää tosi paljon romantiikasta, niinkuin mäkin.
Liikkuva linna kuuluu omiinkin suosikkeihin.
Se on tosin vähän pelottava ihan pienelle sotateemoineen (esim. kummipoika 9 v. ei vieläkään halua katsoa sitä yksin). Totoro on kylläkin sitäkin suositumpi. 