Aikaisemmat raskausajat ja synnytykset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sindy
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sindy

Sindy

Asioista perillä oleva
Lokamammat 2017
Helmikuun äidit 2019
Täällä vois kertoilla miten edelliset synnytykset ja raskaudet ovat menneet ja onko niistä jäänyt hyviä muistoja vai pelkoja. Mitä haluaisitte menevän eritavoin jne?


Itselläni ensimmäinen raskaus oli todella helppo, ei pahoinvointia ollenkaan. Väsymystä toki jonkin verran ja asiaan kuuluvia kolotuksia. Painoa tuli yli 20 kg, mutta loppuajan suklaa ja karkkihimolla oli varmasti osuutensa asiassa. Nyt jos pystyisi mielensä malttamaan herkkujen suhteen :D

Synnytys käynnistettiin ja tällä kertaa toivoisin, että synnytys lähtisi itsekseen alkamaan. Synnytys itsessään sujui hyvin vaikka pnnistus aika oli pitkä, 59 min. Toiveideni mukaan sain hyödyntää painovoimaa synnytysasennossa ja lopulta synnytin jakkaralla (useampia asentoja kokeiltiin). Jakkarasynnytykselle pisteet siis täältä :) Synnytystä hoitaneet kätilöt olivat ihan mahtavia (mukana oli myös 2 opiskelijaa), vuodeosastolla muutama hoitaja oli sellainen, että heidän kanssa sai olla hieman varpaillaan, mutta pääsääntoisesti henkilökunta oli mukavaa sielläkin. :)
 
Muokattu viimeksi:
Mulla oli edellisessä raskaudessa alussa pahoinvointia, unettomuutta ja levottomat jalat. Rv11-12 alkoi helpottaa ja toinen kolmannes olikin helppo. Liitoskipuja lukuunottamatta ei ollut mitään paitsi viimeiset kolme viikkoa oli hankalaa, koska en saanut nukuttua kuin 2-3 tuntia yössä. Ja loppuraskaudessa levottomat jalat vaivasi myös. Siihen ei auttanut mikään :( 39+6 meni lapsivedet mutta synnytys jouduttiin seuraavana päivänä käynnistämään. Lopulta poika syntyi 40+2 kiireellisellä sektiolla joten ei menny synnytys ihan niin kuin ajattelin :D Melko traumaattinen kokemus oli joten en vielä osaa sanoa mitä ajattelen seuraavasta synnytyksestä. En nyt välttämättä sektiota haluaisi mutta alatiesynnytys pelottaa joten tätä asiaa täytyy työstää...
 
Mulla oli edellinen raskaus myös todella helppo, loppuajan unettomuutta lukuunottamatta. Jäinkin sairaslomalle töistä kuukausi ennen äippälomaa, sitten unettomuuskin alkoi helpottaa kun pystyi nukkkmaan kun halusi. Mulla tuli raskausaikana painoa n 8kg, onneks ei enempää kun on muutenkin ylipainoa.

Synnytys oli myös helppo ja nopea. Pari päivää ennen laskettua supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti. Sairaalaan mentiin laskettua aikaa edeltävänä iltana hakemaan vahvempaa kipulääkettä nukkumista varten mutta sille tielle jäätiin. Poika syntyi laskettuna päivänä, synnytyksen kestoksi on laitettu pikkusen alle 3h. Sain kipupiikin siis että saisin nukkua mutta se rentouttikin niin paljon että käynnisti synnytyksen. Muuta lääkitystä ei synnytyksessä ollut.
 
Esikoisen raskaus oli aika haastava. Oireet rajuja alkuraskaudessa. Keskiraskaus helppoa, mutta lopussa vaivasi kovat verenpaineet ja raskausmyrkytys epäily. Ramppasin äitiyspolilla vuodelevossa viikon välein, eikä asialle tehty muuta kuin lepoa lepoa vaikka koko ajan olo kurja ja verenpaineet huonot, hirveät pääkivut ja sitten aivan lopussa ihan hirveä turvotus.

Synnytys käynnistettiin rv 42, yliaikaisuuden ja lapsiveden niukkuuden takia. Myös istukka oli kalkkeutunut, eikä poika tietenkään enää kasvanut. Synnytys kesti 13h, ponnistus 20min. Epin sain mutta ei auttanut ponnistuskipuun. Supistukset oli omasta mielestä kestettäviä mutta ponnistus kamalaa. Mitään traumoja ei jäänyt, kaksi pientä nirhaumaa sain eli yhteensä kaksi tikkiä. Poika terve 3,1kg ja 51cm. Ei valittamista.
 
Miulla oli koko alkuraskaus ongelmatonta, ei oikeastaan ollut muuta kuin väsymystä ensimmäisellä kolmanneksella ja kuudennen kuukauden jälkeen ei voinut istua töissä kuin noin kuuden tunnin ajan, joten tein lyhennettyä päivää.

Kaikki arvot oli myös ok, kunnes 31 viikon lopull rupesi kehoon kerääntymään nestettä ja näkymään näkökentässä sellaisia valopalloja (kuten esim migreenikohtauksissa). Menin sitten sairaalaan ja siellä todettiin korkea verenpaine ja raskausmyrkytys. Sitä ennen oli verenpaine pysynyt 120/70 koko raskauden ajan..

No minut otettiin sitten osastolle ja aika alussa sanottiin, että lapsi syntyy seuraavan kahden viikon aikana, annetaan ensin piikkejä kortisolia että keuhkot on valmiit syntyessä. Kerkesin olla 2 päivää sairaalassa, kunnes sydänkäyrän seurannassa huomattiin, että sydämen lyönnit hidastuvat ajoittain. Siinä sitten päätettiin nopeasti, että lähden leikkaukseen ja 2 tuntia myöhemmin syntyi tyttäreni sektiolla viikolla 32+2 1,6 kiloisena ja 43 cm pitkänä.

Itse jouduin viettämään 8 päivää osastolla ja pieni yhteensä 3 viikkoa, siitä noin puolet keskoskaapissa. Nyt meidän tyttönen on jo 1,5 vuotias, eikä keskosuutta huomaa mitenkään :happy:
 
Edellinen raskaus oli tosi helppo . Alussa oli huonovointisuutta mutta muuten ei. Migreenejä oli kans pari kertaa puolessa välissä. Kävin vielä viimisille asti kuntosalilla ja kuljin kävellen kaikkialle jopa 2h päivässä saatoin kävellä. Kiloja kertyi 12kg joista suurin osa tuli lopussa. Kiitos kesähelteiden ja turvotuksen. Synnytys oli taas tuskaa sillä kesti 42h. Olib nähnyt ke - to yönä unta että synnytin ukkosen jyristessä ja tumma kätilö käski ponnistaa. Aamulla katoin sääennusteen että sunnuntaina ukkostaa ja silloin syntyy. Pe iltana kuitenki menin jo sairaalaan kipeiden supistusten kanssa ja kätilö sano että huomenna syntyy. Synty kuitenki sunnuntaina ja just niinku unessa. Esikoinen kasvoi loppuvaihteessa hitaamman puoleisesti ja siitä oli kontrolleja äippäpolilla. Rv 38 harkitsi käynnistystäkin sen vuoksi. Napanuora oli kiinnittynyt istukan reunaan? Jos nyt oikein muistan mistä se sitte johtui. Maha oli tosi pieni. Töissä kun kerroin asiakkaille että viimeinen päivä, koska jään äitiyslomalle ni ei meinanneet uskoa. Saa nähä millainen maha tästä tulee.
 
Esikoinen ja viimeisimmässä synnytyksessä on kalvot puhkastu ja keskimmäisestä puhkes kotona ja kestot oli 12h, 4h ja 3h. Tällä kertaa toivon että kuunnellaan enemmän mua kun viimeks ei vaikka sanoin että sikiön paino kontrolliin olis hyvä päästä kun arvio annettiin 4-4.2kg ja syntymä paino oli 4170g Vaikka kaikki on ollut riskiraskauksia niin kaikki on syntynyt siitä huolimatta täys aikasina.
 
Esikoisen raskaus meni muuten suht ok mut oli radi joka vaikutti kaikkeen, pärjäsin onneks vaan tableteilla että ei insuliinia. 30 viikon jälkeen kävin aika monesti synnärillä käyrillä ku en tuntenu liikkeitä. 38+6 menin äp-kontrolliin omalla autolla ja sitte totesivatki että jään sinne ja käynnistys. Myrkytys oireita oli kans ollu jo pitempään. Sen päivän käynnistys ei tuottanu mtn tulosta, seuraavana aamuna klo 9 puhkastiin kalvot ja 15.37 tyttö synty. Kivut oli ihan hirveitä, epiduraali ei auttanu mittää ja eivät suostuneet antaan mitään lisäksi. Käskivät vaan olla hiljaa ja keskittää energiat asiaan. Muttaku sattu nii sairaasti! Jossai kohtaa ponnistusta sanoin kätilölle että repeän ja se kielsi. Repesin silti. Laps joutuki sit sokeritippaan pariks päiväks ja vierihoidossa vielä valoon. Mulla tuli aivan hirveitä hyytymiä ja kivut jatku. Olin varma että tulehus, ei uskottu. Jossai kohin kotona sit tais tulla kuume ja uskottiin että tulehus. Ja niitä tuliki paljo, aika monesti juoksin naistenpolilla sen takia mut eipä otettu tosissaan. No hupsista 4kk myöhemmin tajusivat että kohdussa on vielä istukkaa pala ja kaapivat.. synnytyksen kätilö oli ihan hirvee. Niin pal otti päähän ku ekan päivän käynnistyksen ihana kätilö ei voinu olla siinä vaikka oliki ollu vuorossa.
 
Olipas hilu sinulla hurjan kuuloinen synnytys (tai ne hoitajat) ja synnytyksen jälkihoito :eek:
Toivottavasti tämä menisi kaikin puolin mukavammin :happy:
 
Mulla oli synnytyksen aikana kolme eri kätilöä ja kaikki oli onneks ihania :) Sen suhteen ei jääny mitään traumoja. Mutta kun olin vielä tarkkailun puolella niin parikin kätilöä oli todella tylyjä...
 
Odotusaika oli ensimmäisessä raskaudessa omasta mielestäni helppo, toki alkuun kärsin noin kk rajusta pahoinvoinnista ja migreeneistä ja jouduin töistä saikulle. Muuten lähinnä peruskremppoja kuten ummetusta, liitoskipuja ja mieletön närästys. Ja se väsymys, se oli kyllä jotain hullua. :woot:

Esikoinen käynnistettiin laskettuna aikana lapsiveden vähäisyyden vuoksi, tilannetta seurattiin lopussa kun sf-mitta ei kasvanut enää. Syntyi seuraavana päivänä illasta, etenemistä vauhditettiin aamulla klo 11 aikoihin puhkaisemalla kalvot ja kaittamalla tippaan kun sydänkäyrissä ei ollut tarpeeksi vaihtelua. Hetken uhkasivat hätäsektiolla mutta onneksi tytöllä olikin kaikki hyvin ja saatiin jatkaa alakautta loppuun asti. Napanuora oli syntyessä kaulan ympäri, liekö se tehnyt lapsesta rauhallisen kohdussa. Muuten asiat hoidettiin hienosti, mutta tullessani äitipolille ja osastolle siellä oli hirveä kiire, ja minua hoitanut lääkäri puhui huonoa suomea, joten alkuun tuntui että kukaan ei oikein selittänyt mitään ja jätettiin sitten osastolle vain oman onnensa nojaan. :bored:

Nyt toivoisin, ettei tarvitsisi käynnistää. Toki tämäkin olisi varmaan lähtenyt melko pian luomuna käyntiin, sillä supistuksia oli käynnistystä edeltävänä yönä.
 
Odotusaika oli fyysisesti helppo, mutta henkisesti todella rankka erinäisistä ulkopuolisista asioista johtuen.

Synnytys taas.... No, traumat jäi. Itsellä oli myöskin radi ja tablettihoito viimeisen 4 vkoa. Painoa ei tosin tullut kuin 4 kg:a koko raskausaikana, itseasiassa omapaino tippui 10 kg.
Mutta niin se synnytys... Mentiin radi-kontrolliin rv 40+1 ma-aamuna. Oltiin jo varauduttu, että jäädään sisään. Lapsiveden vähyyden vuoksi päädyttiin käynnistykseen, lapsi tosin ei ollut edes laskeutunut minkä vuoksi pallongin laitto sattui ihan hirveästi, kun joutui jostain perältä kaivelemaan kohdunsuuta. Pallongi lähti samana iltana joten päätettiin odotella seuraavaan aamuun josko käynnistyisi. No ei käynnistynyt, ei mitään oireita tai supistuksia. Ti aamulla puhkaistiin kalvot ja taas odoteltiin josko lähtis. Ei lähtenyt. Puolen päivän jälkeen tippaan ja kiinni monitoriin. Supistuksia tuli... Toooooosi laimeita, sanoinkin että menkatkin on 10 kertaa kovemmat. Ti iltana päätettiin keskeyttää tiputus, ulos synnytyssalista, mies passitettiin yöksi kotiin ja mä jäin itkuisena ja rikki synnärin lepohuoneeseen (olin muutenkin henkisesti erittäin stressaantunut muista asioista tuolloin enkä sietänyt yksinäisyyttä yhtään). Yön nukuin rauhoittavilla ja ne vähätkin supistukset hävisivät kuin pieru saharaan yön aikana.
Ke aamun labrat näyttivät mulla CRP:n nousua. Takaisin saliin ja antibioottitipan kautta takaisin oksitosiinitippaan. Supistukset edelleen erittäin laimeita, tuntuivat lähinnä pissahädältä. Mulla alkoi kuume nousta ja lapsivesi vihertämään.
Vauvasta yritettiin saada pariin otteeseen verikokeita kohdunsuun kautta siinä onnistumatta, koska oli niin ylhäällä. Viimeisen verikoeyrityksen jälkeen päättivät asentaa supistuksia mittaavan anturin kohtuun alateitse. Siinä vaiheessa, kun anturi saatiin kohtuun se täyttyi kirkkaasta verestä ja mun vointi romahti. En saanut henkeä enää. Huone täyttyi sekunnissa lääkäreistä ja hoitajista. Mun vointi saatiin tasattua nopeasti lisähapella.
Siinä vaiheessa käynnistystä oli yritetty 2,5 vuorokautta ilman, että synnytys olisi edes yrittänyt käynnistyä. Lääkäri totesi, että mennään kiireelliseen sektioon.
Saliin lähdettiin melkein heti. Ongelmia aiheutti se, ettei anestesialääkäri onnistunut epiduraalissa joten leikkaus tehtiin spinaalissa. Mun vointi oli niin huono, että tärisin hervottomassa horkassa koko toimenpiteen ja olin niin huonovointinen etten kauaa jaksanut vauvaa ihailla, ikävä kyllä.
Heräämöön mut kärrättiin lämpöpeiton sisällä ja sinne päästyä oksensin kaaressa ja kuume oli taivaissa. Muutaman tunnin nukuttuani vointini koheni hiljalleen ja aloin kysellä vauvan perään. Hoitaja yritti saada tietoa vauvasta, niitä saamatta. Kun tuli aika siirtyä osastolle, paikalle marssi 2 hoitajaa osastolta: "Niin, sähän tiedätkin, että vauva on hengitysongelmien vuoksi lastenosastolla". Heräämön hoitaja olisi voinut lyödä noita hoitajia, se raivosi niille ettei noin voi tulla sanomaan ja hän on yrittänyt saada tietoja vauvasta.
Perhehuone jäi haaveisiin ja mutt siirettiin samaan huoneeseen toisen äidin (joka luojan kiitos sattui olemaan tuttu) kanssa osastolle. Mulle iskettiin ruiskut kouraan, että alas pumppaamaan maitoa vauvalle. Hölmistyneinä jäätiin miehen kanssa siinä sitten niitä tippoja keräämään. Mä edelleenkin shokissa, itkuinen ja ilman lasta. Mies lähti opiskelijan kanssa viemään maitoja lastenosastolle ja tuli jonkin ajan kuluttua taas kahden hoitajan kanssa mun sängyn viereen. Siinä vaiheessa, kun mies ja opiskelija olivat päässeet lastenosastolle oltiin vauvaa kärräämässä ambulanssiin. Meille ei oltu ilmoitettu mitään! Vauvan vointi oli romahtanut ja hengitysvaikeuksien syyksi oli löytynyt ilmarinta. Lapsi siirettiin Jorvista Lastenklinikalle vastasyntyneiden teholle ja mä jäin Jorviin. Meille luvattiin, että lääkäri soittaa heti, kun siirto on tehty. Meille myös annettiin tehon puh.nro. Pari tuntia shokissa odoteltiin puhelua ja itkettiin. Mitään soittoa ei tullut ja lopulta pyydettiin yökköä soittamaan teholle. Tilanne oli saatu stabiloitua ja oli rauhallinen. Mies joutui taas lähtemään yöksi kotiin ja mä jäin Jorviin yksin ja ilman vauvaa. Valvoin ja itkin lähes koko yön.
Seuraavana päivänä mut siirrettiin perässä NKL:lle josta vietinkin seuraavat 4 päivää, kun CRP jatkoi nousuaan, mutta nyt saatiin perhehuone ja mies sai olla luonani koko ajan Pojan sain ensimmäisen kerran syliin vasta 1,5 vkoa synnytyksestä ja muutama takapakki tuli tehohoidossa, mutta lopulta kaikki päästiin kotiin 2 vko:a synnytyksestä. Nyt meillä touhuaa täysin terve 3 v. pikkumies.
Päätin jo aikaa sitten, että vaadin seuraavaan suunnitellun sektion ja sterilisaation (ikää 42 v). Sektio siksi että tuskin käynnistyy seuraavakaan, kun ei edellinenkään. Synnytyspaikkaa vielä pohdin. Jäi vähän huono maku Jorvin toiminnasta viimeksi.
 
Tiukuliisa, aivan hirvittävä kokemus ollu kyllä sulla. :( Toivottavasti nyt menee kaikki paremmin. <3
 
Tiukuliisa, apua minkälainen kokemus, järkyttävää :sad001 Toivotaan todella, että nyt asiat menisi paljon paremmin :)
 
Voi ei Tiukuliisa, aivan kylmät väreet meni kun luin tuota sinun synnytyskertomusta, kamalaa! :sad001 Miten onkin voitu noin huonosti hoitaa?

Itsestä tuntui jo ihan kamalalta se, kun laitettiin ballonki tämän huonosti suomea puhuvan lääkärin toimesta ja sitten mitään puhumaton kätilö lähti juoksuttamaan huoneesta toiseen, ensin käyrille (oltiin hetki siinä ja kätilö tupsahti huoneeseen ja yhtäkkiä kävi vaan ravistelemaan mahaa ja sitten tokaisi että varmaan nukkuu, herätelläämpä). Sitten istutti meidät aulaan odottomaan epätietoisina ja itsellä kovat kivut ja supisteli. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen ilmestyi ja käski lähteä mukaan ja lähti painamaan niin kuin hirvi käytävää huudellen samalla kengän kokoa ja minä koitin lyllertää perässä ballonki haaroissa kun liikkuminen ei muutenkaan siinä vaiheessa ollut kovin ripeää... Sitten jätti meidät huoneeseen jossa äiti vastasyntyneen kanssa, löi sairaalavaatteet kouraan ja häipyi.

Kukaan ei tuonut luvattuja särkylääkkeitä eikä selittänyt tai kertonut mitään ja samaan aikaan kun ballonki laitettiin lakkasin tuntemasta tytön liikkeitä ja oli tosi ahdistunut ja epätietoinen olo. Onneksi osastolla oli sitten ihania ja ystävällisiä hoitajia ja kätilöjä. Yö meni silti tosi tuskaisesti, olin kivulias ja koko ajan supisteli ilman että tilanne kuitenkaan merkittävästi eteni. Lisäksi oltiin tosi ahtaassa huoneessa ja huonetoverin vauva huusi koko yön, niin etten saanut nukuttua ollenkaan synnystä edeltävänä yönä ja edellisen yönkin olin kotona valvonut supistuksien vuoksi.

Se oli jotain sellaista mitä en haluaisi kokea ikinä uudestaan niin voin vain kuvitella miltä sinusta on tuntunut!
 
huomio sanoi:
Voi ei Tiukuliisa, aivan kylmät väreet meni kun luin tuota sinun synnytyskertomusta, kamalaa! :sad001 Miten onkin voitu noin huonosti hoitaa?

Itsestä tuntui jo ihan kamalalta se, kun laitettiin ballonki tämän huonosti suomea puhuvan lääkärin toimesta ja sitten mitään puhumaton kätilö lähti juoksuttamaan huoneesta toiseen, ensin käyrille (oltiin hetki siinä ja kätilö tupsahti huoneeseen ja yhtäkkiä kävi vaan ravistelemaan mahaa ja sitten tokaisi että varmaan nukkuu, herätelläämpä). Sitten istutti meidät aulaan odottomaan epätietoisina ja itsellä kovat kivut ja supisteli. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen ilmestyi ja käski lähteä mukaan ja lähti painamaan niin kuin hirvi käytävää huudellen samalla kengän kokoa ja minä koitin lyllertää perässä ballonki haaroissa kun liikkuminen ei muutenkaan siinä vaiheessa ollut kovin ripeää... Sitten jätti meidät huoneeseen jossa äiti vastasyntyneen kanssa, löi sairaalavaatteet kouraan ja häipyi.

Kukaan ei tuonut luvattuja särkylääkkeitä eikä selittänyt tai kertonut mitään ja samaan aikaan kun ballonki laitettiin lakkasin tuntemasta tytön liikkeitä ja oli tosi ahdistunut ja epätietoinen olo. Onneksi osastolla oli sitten ihania ja ystävällisiä hoitajia ja kätilöjä. Yö meni silti tosi tuskaisesti, olin kivulias ja koko ajan supisteli ilman että tilanne kuitenkaan merkittävästi eteni. Lisäksi oltiin tosi ahtaassa huoneessa ja huonetoverin vauva huusi koko yön, niin etten saanut nukuttua ollenkaan synnystä edeltävänä yönä ja edellisen yönkin olin kotona valvonut supistuksien vuoksi.

Se oli jotain sellaista mitä en haluaisi kokea ikinä uudestaan niin voin vain kuvitella miltä sinusta on tuntunut!
Click to expand...

Missä päin käynnistettävät on samalla osastolla jo synnyttäneiden kans :O Turussa olin ite sellasella osastolla jossa oli muitaki käynnistettäviä tai muuten seurannassa olevia. Sit ku vauvan sain(keskolan sokeritipasta) pari pv synnytyksen jälkeen viereen nii vaihtovat vasta osastoa. Toivottavasti näin olis myös Oulussa jos pitää käynnistää..
 
Mäkin olin käynnistyksen ajan seurannassa ja tarkkailu oli synnytysosaston puolella. Mut jos ei olis ollu siinä tilaa niin sit kai olis laitettu osastolle synnyttäneiden kanssa.
 
LKS:ssä näin, mutta osasto oli ihan täynnä joten luultavasti siksi näin kun ei ollut tilaa muualla. Oltiin vielä sellaisessa huoneessa, josta kätilö sanoi synnytysvalmennuksessa, että tätä huonetta ei normaalisti käytetä koska se on niin pieni ja vanhanaikainen o_O
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top