maruza
Vasta-alkaja
Otsikko sen liene kertoo mitä aihe koskee. Itse todella itkuinen, ja ahdistunut. Tuskastuttaa kaikki. Tuntuu ettei o ketään jolle puhua, ja jos oliskin niin sekään ei helpota. Tilanne siis se että mies vankilassa, lyhyehköllä tuomiolla, ja mulle tää alkaa käymään jo tosi ahdistavaks tämä odottaminen. kohta on rv11 täys, ja toki tää raskaus saa nää ajatukset tosi lentäviks. haluais niin jakaa kaikki pelot ihan online toisen kanssa, pelot liittyen raskauteen, tulevaan, parisuhteeseen jne jne.. mut ei riitä ne 10min puhelut alkaa vatvomaan tollasia. ja kirjeet niin hitaita. :( Nyt mietin et uskaltaisko aloittaa nuo masennuslääkkeet jotka tuol kaapissa on, keväällä ne joskus sain. en vaan jaksais lääkärille mennä puhumaan. sit mietin et miten jaksan näiden kahden lapsen kanssa...tuntuu että haluaisin vaan käpertyä peiton alle, muttei sekään auta. sillo hetken , jos näkee positiivista unta. jotain jossa mies on vierellä ja halaa jne.. muttei nekään paljon yksistään voimaa anna jaksaa. kun tuntuu et ei auta muu kuin odottaa et mies vapautuu. mut kuin mun pää jaksaa siihen asti, vaikkei siihen o ku reilu kuukaus... ahdistaaaaaa!!
