Aargh

[kattjuska]

Hormonit!
Kaikki läheiset, työkaverit, miehen poika, apet, siivoton ja pieni koti... jnejne..
Hetken on kaikki tosi hyvin ja tosi onnellisesti, ja kohta ahistaa ja pitää itkeä pillittää jostain aivan ihme syystä! Ja kaikki tuntuu nii elämää suuremmilta asiaoilta.. :/
Tosi väsyttävää, niin mulle ku miehellekki! Toivottavasti se jaksaa..
Makkarissakin ollu nii hiljasta viime aikoina.. :(
Ja sitte vielä sanotaan et nauti nyt, elämäsi parhaasta ajasta! :/

Tulipahan avauduttua :D Noo, jospa se siitä..

 

[Ninja]

mie nakkelen turpaan jos joku vielä sanoo miulle että raskaus on ihanaa aikaa...
närästys,ummetus,selkäkivut,lonkka niin kipee että tuskasta saa huutaa jo kylkee kääntäessä..ja sit viel tosiaan noi mieliala hommelit..on ihanaa joo!

 

[Sofi]

Juu. Ottaa aivoon kun pitää koko ajan olla pyytämässä anteeksi ja sitten taas kohta ottaa aivoon joku asia mitä mies ei ole tehnyt ja sitten valittaa taas pää punaisena mitä puolen tunnin päästä häpeää ja taas pitää nöyristellä. Tuntuu että ne on niitä pieniä asioita mistä hermo menee, tai että "sä et haluu mua" ja "mikset sä koske mua" ja "sä et halua tätä lasta" ja "sä et rakasta mua kun et halua puhua meidän suhteesta" kun mies ei kommentoi mitään mun ääneen pohdiskeluuni siitä miks meillä on niin sekaista koska pelaa pleikkaria mut kun äijä piikkas keittiöstä vessan puolelle niin nauratti vaan. Suht yksinäinen olo on kaikkien näiden tunteiden kanssa, tajuan kyllä että välillä olen naurettava, mutta entä jos en olekaan? Entä jos annan kohdella itseäni huonosti? Entä jos se ONKIN paska mies? :D Perkeleen painokin nousee.
Mutta, joku just nyt potkiskelee mun rakkoa, notta on tähän ja tämän kestämiseen edes joku hyvä syy...
Tsemppiä! Samassa junassa ollaan, mut on sillä sentään joku asema.