. Olin jo esikoista odottaessani mielestäni vanha (38v) ja nyt vielä 4v vanhempi. Mulla ehkä johtuu siitä kun suurin osa mun kavereista hankki lapset jo parikymppisinä, ja niitten lapset kirjoittelee nyt ylioppilaiksi ja muuttaa kotoa, niin kyllä siinä väkisinkin vähän vanhaksi äidiksi itsensä tuntee. Mä vaan satuin löytään oikean ihmisen vasta näin myöhään, ja parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan. Toki nuo riskit ym. stressaa ehkä enemmän kun on ikää, mutta muuten raskaudet on sujuneet molemmat tosi kivasti.
Mä oon tainnu itse olla se joka on ottanut asian puheeksi niin ei oo tullu taivasteluita
Äitini on saanut nuorimman lapsensa vasta 45 vuotiaana ja hyvin meni :) Lääkärit toki katselee asiaa vain lääketieteellisestä näkökulmasta ja siksi ovat ikäkriittisiä. Minulla ei neuvolassa toki ole ikää kommentoitu, mutta lapsettomuuspolilla siitä sanottiin aika suoraan että kiire jo on ja että olisi pitänyt tulla jo aiemmin. Onnea odotukseen!
Pöh, ärsyttää kyllä tuollainen lääkärien sanominen ja pirujen maalaaminen seinilleItsellä ensimmäinen lapsi vasta tekeillä ja ikää 36 v. Kolahti kovasti sinun teksti kun tosiaan suurimmalla osalla kavereista lapset teini-ikäisiä tai jo kotoa muuttamassa. Kyllä siinä itsensä vähän vanhaksi ja matti-myöhäiseksi tuntee... Itsellä myös kesti 30 v asti löytää sopiva ihminen ja sitten vielä vuosia että raskaus onnistui
. En oikein ymmärrä sitä, miksi enää siinä lapsen yritys- tai raskausvaiheessa tarvitsisi alkaa kommentoida ikää, kun ei siinä vaiheessa asialle enää yhtään mitään voi, toisin kuin vaikka tupakoinnille tai alhaiselle ferritiinille. Jokaisella on omanlaisensa elämä, ja päätöksiä tehdään tai tilanteisiin ajaudutaan just silloin, kun niin sattuu menemään. Eikä koskaan etukäteen voi tietää, miten näissä parisuhde- tai lapsihommissa asiat menee. Uskoisin, että melkein jokainen yli 35-vuotias nainen tietää kyllä riskit ja mahdolliset eteen tulevat ongelmakohdat. Tosin niitä samoja ongelmia saattaa kyllä olla nuoremmillakin eli mistäpä sen tietää.
