Muita joilla tämä rasittava vaihe menossa? Tuntuu että vasta päästiin yli 2-v uhmasta ja nyt taas...
Poika on ollut viimeaikoina enemmän itseni kuin isän kanssa, minkä seurauksena on jatkuvasti isipulainen. Eikä äiti sitten kelpaa välillä, ei sitten mihinkään. Sanoo jopa välillä että 'en tykkää äitistä, tykkään vaan isistä'. Eikä tottele välillä ei sitten millään. Tänään meni osa leluista kaappiin (vähäksi aikaa pois) kun niiden kerääminen oli mahdoton tehtävä. Ja sitten on nämä ihanat huutoraivarit, kun ei asiat mene juuri niin kuin haluaa. Niin kuin vaikka jos äiti menee avaamaan voirasian kannen, vaikka olisi itse halunnut avata - siitäkin huolimatta että sekunti aiemmin ei halunnut avata sitä.
Jotain positiivistakin tässä sentään. Nimittäin se varsinainen itsenäistyminen. En valita kun poika haluaa leikkiä välillä vähän itsekseen. Voi tehdä paremmin muutakin kuin istua vieressä leikkimässä hänen kanssa tai seuraamassa kuinka hän leikkii. (Vaikka oli kyllä hämmentävää, kun poika ilmoitti kesken leikin että haluaa olla yksin.)
Poika on ollut viimeaikoina enemmän itseni kuin isän kanssa, minkä seurauksena on jatkuvasti isipulainen. Eikä äiti sitten kelpaa välillä, ei sitten mihinkään. Sanoo jopa välillä että 'en tykkää äitistä, tykkään vaan isistä'. Eikä tottele välillä ei sitten millään. Tänään meni osa leluista kaappiin (vähäksi aikaa pois) kun niiden kerääminen oli mahdoton tehtävä. Ja sitten on nämä ihanat huutoraivarit, kun ei asiat mene juuri niin kuin haluaa. Niin kuin vaikka jos äiti menee avaamaan voirasian kannen, vaikka olisi itse halunnut avata - siitäkin huolimatta että sekunti aiemmin ei halunnut avata sitä.
Jotain positiivistakin tässä sentään. Nimittäin se varsinainen itsenäistyminen. En valita kun poika haluaa leikkiä välillä vähän itsekseen. Voi tehdä paremmin muutakin kuin istua vieressä leikkimässä hänen kanssa tai seuraamassa kuinka hän leikkii. (Vaikka oli kyllä hämmentävää, kun poika ilmoitti kesken leikin että haluaa olla yksin.)