19. Luukku
Seuraavana päivänä Salosten perheessä oli epätavallisen hiljaista. Taneli huomasi sen heti tullessaan heille iltapäivällä. Hän kun ei ollut montaa hiljaista hetkeä huomannut tässä viiden lapsen perheessä. Taneli kuulosteli hetken eteisessä. Oltiinko täällä edes kotona? Kyllä varmasti oltiin. Nyt kuului aivastus. Ollaanko täällä kipeitä, Taneli pohti huolestuneena. Seuraavaksi hiljaisuuden rikkoi Petteri Punakuono -elokuvan tunnusmusiikki. Taneli meni äänen johdattamana perheen olohuoneeseen.
Eemil, Miikael ja Hilda lojuivat sohvalla tapittamassa televisiota, johon isä oli juuri laittanut Petteri Punakuonon pyörimään. He kaikki tosiaan vaikuttivat sairailta. Väinö makasi lattialla tekemässä läksyjä ja näytti terveemmältä. Taneli toivoi, että lapsi malttaisi keskittyä läksyihin samalla kun selvästi katsoi elokuvaa. Häntä suretti, kun lapset olivat sairastuneet. Johtuiko tämä eilisestä talviriehasta? Vilustuivatko he siellä? Ainoa ilo minkä hän löysi tästä, oli jouluelokuvien katsominen. Sentään löytyi jotain joulumieltä nostattavaa. Vaikka Taneli kannattikin ennemmin kirjoja kuin television katselua, oli sillekin sentään paikkansa. Hän melkein odotti, pääsevänsä kurkistelemaan Samu Sirkan joulutervehdystä ja Joulupukin kuumaa linjaa. Korvatunturilla ei ollut montaa televisiota, mutta kyllä Taneli silti tiesi monia ohjelmia. Varsinkin sellaisia, joihin liittyi perinteitä.
Katsotaanko teillä jouluohjelmia televisiosta?