16-vuotias odottaja

M

Minerva

Oman äänensä löytänyt
Moikka! Olen siis -93 syntynyt tyttönen ja rv 12 menossa. Olen päättänyt synnyttää lapsen mutta vielä en tiedä, annanko sen adoptoitavaksi vai pidänkö itselläni. Pitäisi kyllä pikkuhiljaa tehdä tuo päätös. Sinänsä tunnen itseni valmiiksi äidiksi ja haluaisin mielelläni tutustua lapseen, mutta lukio on vielä kesken (vuoden siis olen siellä käynyt) ja en tiedä, olisiko lapsen pitäminen kannattavaa. Kenelläkään ehdotuksia mitä kannattaa tehdä?
Lapsi on minun ja poikaystäväni yhteinen, ollaan oltu yhdessä n. kaksi vuotta. Poikaystäväni on tukenut minua tosi paljon raskauden yhdeydessä, ja asutaan yhdessä (molemmat käy lukiota samassa paikkaa, joka ei siis ole kummankaan kotipaikkakunta).
Sitten vielä, kannattaisiko syksyllä mennä vielä muutamaksi kuukaudeksi kouluun, vai jatkaa vaikka sitten vasta joulun jälkeen/syksyllä 2011?

Jos jollain on vastaavanlaisia kokemuksia, kertokaa niistä mielellään!
 
Täälä ei ole kokemusta; mutta itse pitäisin lapsen.
Mutta päätös on loppu peleissä teidän ja sinun ![:)]

Oman lapsen adoptioon anto on varmasti
tosi raskas päätös ja se täytyy jaksaa
kantaa koko elämä.


Kannattaa muistaa, että ikä ei ole este.
Joskus joku 14 vuotias on paljon parempi ja kypsempi äidiksi,
kun esimerkiksi joku 30 vuotias.[:)]

Kaikki on niin yksilöllistä.[:)]

Toivottavasti saatte tukea esimerkiksi vanhemmiltanne[:)]
Ja paljon onnea odotukseen ![:)]
 
Niin kuin Jenni90 sanoi että iällä ei ole ns. merkitystä.
vaan sillä että haluatko todella pitää sen lapsen, tunnetko olevasi valmis?
Sinun ja miehesi pitää tehdä päätös.
Raskauden myötä kaikki kasvavat jollain tapaa äidiksi ja isäksi, riippumatta iästä :)
 
Adoptio on raskas prosessi, ja varmasti se tuolla mielessä on elämän loppuun asti.
Mutta mikäli olo on sellainen että et pysty kantamaan vastuuta pienestä ihmisestä, 
tai ei siihen halua ole.
Niin onhan se silloin kaikkien kannalta hyvä ratkaisu.
 
Voimia päätöksen tekoon [:)]
 
Kannattaa tehdä päätös sen perusteella miltä SINUSTA tuntuu! Ei sen perusteella mitä muut sulle sanoo tai sukulaiset/kaverit ajattelevat, että olisi parhainta tehdä!
Päätöksestä tulee varmasti vaikeaa,joten kovasti tsemppiä! [:)][:)]
 
kannattaa muistaa, että äidiksi tullaan ja kasvetaan
jo raskauden myötä, mutta isäksi tullaan vasta
kun vauva on jo syntynyt.

Tällä kommentilla yhdyn tuohon Henniv:n kommenttiin.
Pallo on loppupeleissä sinulla.
 
Edellisiä komppaan, päätös on teidän kahden! Jos päätätte lapsen pitää, niin onnea ja hermoja, helppoa se ei ole, mutta se seikka taas ei johdu iästä ;)

Tosta lukiosta taas, niin suosittelen kyllä käymään mahdollisimman pitkään tunneilla!! Saat kursseja suoritettua, teet vaikka itsellesi vähän helpomman loppuvuoden, mutta saat jotain tehtyä. Kotona tulee aika pitkäksi, ja "turhaa" se on vain kotona palloilla, jos jaksamista on. Kannattaa myös neuvotella opettajien kanssa, olisiko sun mahdollista tehdä itsenäisenä myös mammalomalla jotain kursseja? Uskoisin, että joustamusta löytyy! Kipitäpä opon luokse juttelemaan heti kun koulut taas syksyllä alkaa, räätälöitte yhdessä hyvän paketin :)
 
Kannattaa miettiä myös lapsen kannalta. Mitä lapseen vaikuttaa se jos hän saa joskus kuulla että oma äiti ei halunnut häntä hoitaa vaan antoi pois toisten hoidettavaksi.
 
ALKUPERÄINEN: sumaristo

Kannattaa miettiä myös lapsen kannalta. Mitä lapseen vaikuttaa se jos hän saa joskus kuulla että oma äiti ei halunnut häntä hoitaa vaan antoi pois toisten hoidettavaksi.


Eiköhän se ole lapsen kannalta parempi että päätyy sellaisten vanhempien hoivii joilla olla aikaa ja tahtoa kasvattaa.
 
Yhdyn täysin tuohon Ullee;n kommenttiin!
Lapsen parastahan aina ajatellaan ja mietitään.

Ja joskus se adoptio on erittöin loistava valinta.
 
heips! Minä olen ollut 17v kun sain ensimmäisen ja nyt tällä hetkellä odotan
neljättä lastani. Tyttö on nyt 11 täyttää 12 tänä vuonna ja hetkeäkään en ole päätöstäni
katunut. Mutta niinkuin muutkin on sanonut päätös on sinun onnea ja menestystä päätät sittenmitä vain :)
 
16-vuotias ei ole mitenkään järkyttävän nuori ja monet pärjää ihan hyvin jos saavat tukea (poikaystävältä/perheeltä....).. enkä siis puhu rahallisesta tuesta nyt. Mutta mieti sitä että oletko valmis istumaan hiekkalaatikolla kun ikäisesi viilettävät baareissa? Tosin, luulisin että kun kannat lasta 9kk niin kiinnyt siihen ja pois antaminen voi olla aika vaikeaa..

Ja tuosta opiskelusta vielä.. opiskelupaikat joustavat kyllä ja paljon paremmin kuin työpaikat, joten sitä ei kannata miettiä [:)]
 
Kiitos kaikille tosipaljon tuesta! Jos jollain on ihan yleisiä odotus-kokemuksia teini-iässä mitä jakaa, niin kertokaa vaan :)
 
moikka!
mä en oo 16, mutta 19v oon, ja meille miehen kans on tulossa ensimmäinen lapsi. Se oli kyllä suuniteltu juttu. Must on parempi saada lapsen nuorena vaik opiskelu mulla jää kesken. Nii ku täällä yks sanoi koulussa pystyy juostamaan paremmin ku työpaikkoilla. Raskauden aikana voi kyllä aina tulla mielen kysymys onko ihan varma että mä pärjän sen lapsen kans. Se on ihan normalia, ittelläs kävi sellaiset kysymykset, että mitäkö teen sen lapsen kans, miten kasvatan, tuleko musta hyvä äiti. Ne kysymykset kasvatavat sua äitinä, koska sä aloitat mietimään jo lasten tulevaisuutta.. Vastu on kyllä iso, mutta kyllä jokainen äiti on omalle lapsille paras! Kaikki vanhemmat tekevät virheita, mutta virheistä oppi ;)
Jos olisin sun tilantessa, pitäisin lasta. Oon nähnyt paljon ohjelmia ku nuoret ovat tulleet raskaaks ja päätivät adoptoida lasta, nii sit ku se vauva syntyy, sitä tuleki oikein vaikea asia, ku näkee sen pikkuisen, siihen rakastuu ja kiintyyty heti.. On parempi olla näkemättä koko lasta ku se syntyy ja heti antaa sen pois, ku  nähä sen, pitää sylissä ja sen jälkee antaa "väkisin" pois.. Mä en pystyis millä antaa lasta pois...
Vaikka sä päätätki adoptoida, nii se on ihan sun ja poikaystävän päätös, eikä kukaan voi tuomita teidät, koska te joka tapauksessa ajattelette lasta parhaks!
Onnellista raskauta sulle! Paljon voimia ;)
 
Minäkin yhdyn noihin edellisiin viesteihin että sinä ja poikaystäväsi teette päätöksen mitä haluatte tai minkä parhaaksi näätte lapselle[:)] Olin itse 19v kun sain esikoisen ja toista odotinkin viimevuonna lokakuussa mutta se päättyi keskenmenoon joten toista yritellään edelleen enkä ole katunut että synnytin esikoiseni ja tiesin olevani valmis äidiksi jo tuolloin 19v,olin jo sellainen äitihahmokin jo.En ole koskaan tykännyt käydä baareissa tai ylipäätänsä en pidä oikein itse tuosta juomisesta joten mulla oli todella helppoa.Ei lapsen kanssa niin vaikeata ole olla ja kyllä se 3kk syntymän jälkeen varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla on varmasti se kaikista raskain kun vauva herää yöllä syömään parikin kertaa[:)] Onnea raskausajallesi ja en itse kyllä pystyisi pistää lasta adoptioon.[:)]

Mulla oli yks kaveri joka synnytti 16v pojan ja hyvin se on jaksanut sen kanssa ollakin,poika on jo 5v[:)] Ja olen seuraillut joskus sitä MTV 16 and pregnant ohjelmaa,siinä on nuoria 16v tyttöjä jotka ovat raskaana ja pitävätkin lapsen.[:)] Mutta onnea ja paljon menestystä teit minkä päätöksen tahansa,päätös on sinun[:)]
 
Ei ollut tarkoitus pahoittaa kysyjän eikä kenenkään muunkaan mieltä aikaisemmalla viestilläni. Oon monta kertaa todennut että pitäis lopettaa puhuminen ja kaikki sanallinen kommunikointi raskausaikana, kun en kerrassaan saa sanoja aseteltua nätisti ja sanon tarkoittamattani pahasti. Uskon että ymmärsitte silti mitä halusin sanoa...
 
Hei!
Itse olen myös -93 syntynyt ja odotan vauvaa rv 16+3.
Mielestäni iällä ei niinkään ole merkitystä vaan sillä onko henkisesti valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä.
Olen alusta asti ollut todella iloinen raskaudesta, vaikkakin näen outoja katseita ja mielipiteitä iästäni.
Sinuna miettisin omaa henkistä jaksamistasi, mutta tukisin kuitenkin pitämään lapsen. Kävin itsekkin lukiota, mutta vaihdoin ammatilliselle puolelle ja aloitan opiskeluni siellä parin vuoden päästä.
Kyllä pienen lapsen kanssa pystyy opiskelemaan :)
 
Tukea ja onnea kovasti!
 
iem; juurikin näin ! Itse sen parhaiten tietää !

Ikä ei ole mikään mittari missään asiassa.
HEnkisesti paljon nuorempi ihminen voi olla valmiimpi ja parempi vanhempi
kun paljon vanhempi ihminen .

Eikä kannata ajatella mitä muuta ajattelevat. Tämä on meidän jokaisen oma elämä[:)]
jokainen meistä tekee kuinka parhaaksi asiat katsoo.
 
Itse olin täyttänyt 16 vuotta kun oma esikoiseni syntyi kolmisen vuotta sitten ja tein päätöksen pitää lapsen. Vanhemmat ja silloinen poikaystävä tukivat koko raskauden ja synnytyksen ajan 100% minua mikä oli erittäin tärkeää. Lukion olin jo keskeyttänyt ennen sitä omasta tahdostani ja kävin osa-aikatöissä lähes koko raskauden ajan. En ole hetkeäkään katunut sitä että olen ihanan poikani pitänyt itselläni. Nyt olen ollut uuden kihlattuni kanssa kaksi vuotta ja meille on kaksoset tulossa tässä muutaman kuukauden päästä.
Tsemppiä todella paljon sulle!
 
Heippa!

Itse olen ollut 17-vuotias äidiksi tullessani ja lukion 2. luokalla tuolloin. Äitiysloman jälkeen kävin lukion loppuun ja jatkoin opiskelua vielä sen jälkeenkin. Lapsi ei ole opiskelulle este, edes lukiossa. Nyt esikoiseni on pian 9-vuotias, reipas ja fiksu koululainen. Kaikille tuo yhtälö ei kuitenkaan sovi, mutta tarkeintä on ajatella mikä on itselle ja tietenkin lapselle parasta. Päätöstä ei kannata hosua, eikä siihen kannata muiden antaa vaikuttaa, olivatpa he sitten puolesta tai vastaan. Näin et kadu päätöstäsi myöhemmin, mitä ikinä päätätkin. Mieti, oletko valmis ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä ja tarjoamaan hänelle tarpeeksi hyvät olosuhteet elää ja kasvaa, ja oletko valmis elämään hyvin erilaista elämää kuin muut ikäisesi. Toisille adoptio on perempi vaihtoehto. Äidiksi kasvetaan, joten kukaan ei voi ikäsi perusteella sanoa, ettetkö kykenisi vanhemmuuteen. Ei myöskään kannata miettiä mitä muut sinusta ajattelevat jos pidät lapsen. Voimia päätöksentekoon :)
 
Moi!
 
Munki pitää yhtyä edellisiin kommentteihin aiheesta, ihan on teidän yhdessä päätettävä lapsen pitämisestä, mutta on kyllä hyvä kuulla että sun poikaystävä on tukena! [:)] Ikä ei tosiaan ole este hyvälle vanhemmuudelle, sillä niinkuin Jenni90 sanoi, voi 14-vuotias olla joissain tapauksissa kypsempi äidiksi/isäksi kuin 30-vuotias. [:)] 
 
Itselläni on kokemusta myös nuoreksi äidiksi tulemisesta. Olin 18, eli lukion 3. luokalla, kun sain tietää raskaudesta. Kirjotin nyt keväällä itteni ylioppilaaks ja kävin samalla osa-aikasessa työssä, enkä voi sanoa että on ollu pelkkää ruusuilla tanssimista. Raskaus ei myöskään ollu suunniteltu, ja pohdittiin poikaystävän kanssa (ollaan seurusteltu n. 3 vuotta), että pidetäänkö lapsi vai ei vai annetaanko adoptioon. Päätös oli kaikkea muuta kun helppo, mutta päätettiin pitää pieni ja nyt onkin raskausviikkoja 30+2 ja odotetaan jo innolla tyttäremme syntymää [:)] 
 
Jaksamisia teille! [:)]
 
Takaisin
Top