Mun lapsuudenperheessÀ jouluna lahjoja on annettu perinteisesti PALJON.


Ja koska joulu vietetÀÀn joka vuosi siellÀ, niin sama perinne jatkuu, enkÀ oikein ole onnistunut sitÀ itsekseni muuttamaankaan (siis vÀhentÀmÀÀn merkittÀvÀsti lahjojen mÀÀrÀÀ, yrityksistÀ huolimatta). Eli kaikki saa lahjoja - monikossa.

Itse yritÀn hankkia hyödyllistÀ ja saajaansa ilahduttavaa, ja tehdÀ myös jotain itse (ennen lapsia tein tosi paljon itse, nyt sattuneesta syystÀ vÀhemmÀn

). Omat lahjatoiveet on tyypillisesti jotain hyödyllistÀ, kaunista ja/tai sellaista mitÀ ei itse tulisi hankittua (niin kuin ihana, mutta hintava luksus suolasaippua

). TykkÀÀn ehkĂ€ enemmĂ€n antaa kuin saada, koska mitÀÀn vĂ€hĂ€nkÀÀn turhaa tai âihan ok, mut en ois itse valinnutâ en enÀÀ haluaisi. Pikemminkin oon pyrkinyt karsimaan tavaraa kotona, ja silti sitĂ€ on edelleen liikaa (toki lapsiperheessĂ€ sitĂ€ oikeasti tarpeellistakin tavaraa on usein paljon). Eskarilaiselle on hankittu Legoja (niitĂ€ mitĂ€ hĂ€n on toivonutkin), muita rakentelujuttuja, autoteemaista vaatetta, itse valmistettavaa slimeĂ€ ja palapelejĂ€. Vauvalle en ole tainnut hommata itse mitÀÀn, kun ei hĂ€n vielĂ€ ymmĂ€rrĂ€ lahjojen pÀÀlle.

EhkÀ jonkun rapisevan lelun voisi hommata, ihan vaan symbolisesti ja jotta esikoinen nÀkisi ettÀ vanhemmat antaa myös vauvalle lahjoja.

