Ärsyttävät sukulaiset/tutut/ystävät

Nia

Nia

Puuhakas puhuja
Noniin, tänne voitte purkaa kaikki patiat rasittavia sukulaisia kohtaan. Ärsyttääkö anoppi, joka neuvoo vai oma äitisi joka edelleen yrittää kasvattaa sinua? Vai ärsyttääkö kenties joku muu läheinen ystäväsi?

Voisin alottaa, että minua eniten riepoo avokkini pikkuveli ja hänen vaimonsa. He ovat vasta saaneet ensimmäisen lapsensa. Alusta asti meidän raskaudessa he ovat neuvoneet ärsyttävällä tavalla. Kertoneet jatkuvasti omia mielipiteitään asioista, että miten mikäkin menee oikein. En tiedä, miksi tämä sapettaa minua niin pahasti, mutta jotenkin tuntuu, että heidän asenteensa meitä kohtaan on kauhean ylimielinen, koska he sattuivat ehtimään ensin. Saatan kyllä kuvitella tämän kaiken, mutta silti ärsyttää. Nyt kerroin tälle vaimolle ottavani kummipoikani hoitoon tulevana viikonloppuna, että vanhemmat saisivat parisuhdelaatuaikaa. Kommentti oli vain, että no saattepahan lapsesta hyvää harjoitusta ja mieskin tottuu lapsiin. Ihan niinku me oltais jotaki idiootteja, jotka ei tajua lasten hoidosta mitään :D
 
Huh, tollaset "saatte sitten harjoitusta"-kommentit on niin raivostuttavia! Ihan kun jokainen ei sitten omallaan ehtis "harjotteleen". En mäkään ennen meiän esikoista ollu vaihtanu ku esim yhen vaipan joskus viis vuotta sitten, kyllä sellaset nopeesti oppii!!

Mulla ei oo viä tullu niin paljo ärsytyksiä kun ekasta, ja siitä sitten tulikin. Kun en tykkää olla raskaana (siis se lapsi on sitten ihana, mut inhoon olla iso, kömpelö, liikuntarajotteinen jne). Ja kun on raskaana, niin kaikki pitäis olla vaan niiiiin ihanaa eikä ole lupaa olla negatiivinen, sellaset tunteet lakastaan maton alle ja hyssytellään jne. Ja jos erehtyy sanoon ettei tykkää isosta mahasta ja että se kasvaa, niin kerrotaan että sehän on vaan ihan luonnollista. Aivan kun sitä itse ei tietäisi, mutta voi ne luonnolliset asiatkin tuntua ahdistavilta!! Mutta sitä mieltä ei vain saisi olla..

Ja varsinkin anoppi raivostutti ihan sikana!! Koko ajan vouhotti ja tyrkytti herkkuja väkisin (kun raskaana ollessa voi muka syödä mitä haluaa). Tästä raskaudesta ei ole vielä ärsyttänyt muuta kun se, että saunassa ollessa huikkaili että näytäs nyt sitä mahaa että nähdään onko se yhtään kasvanut!! Sanoin heti etten sitten pidä sellaisesta vahtaamisesta ja arvostelusta. Muutenkin olen päättänyt että jos olo on taas negatiivinen, niin olen sitten negatiivinen enkä anna muiden lytätä tuntemuksiani ja tuntea syyllisyyttä kun kaikki ei olekaan vaaleenpunasta pumpulia.

Ja yleisesti ärsytti se, että raskaana ollessa on vapaata riistaa, eli ihan jokainen saa tulla arvostelemaan mahan kokoa ja pahimmat jopa lääppimään, ventovieraat ja vielä ilman lupaa!! Ja ihmetellään jos käy urheilemassa vielä loppuvaiheessa, ja sukulaiset tyrkyttää pullaa ja herkkuja ja vaatimalla vaatii että syöt kun raskaana ollessa voi!! Ihan kun niitä kaloreita ei joutuis laihduttaan samanlailla kun normaaliaikanakin, ei se vauva mitään sokeria ja rasvaa tarvi. Ja kun itse koitti pitää painoa kurissa, kun tiesi että pienen vauvan kanssa ei ehkä voi liikkua niin paljon kun haluaa, ja laihduttaa ei saisi kun imettää.

Mutta nyt tosiaan sanon suoraan kaikista asioista mitkä ärsyttää, enkä märehdi ja syyllistä niistä itseäni niin kuin viimeksi! Toivottavasti viimeksi oli vain enemmän sellaista vouhotusta kun oli ensimmäinen!!

Niin, ja pakko vielä sanoa että appivanhempien koirat ärsytti loppuvaiheessa!! Kun ne hyppivät ja tökkivät isoo mahaa, ja siinä loppuvaiheen huonolla tasapainolla koitti pysyä pystyssä ja "suojella" mahaansa.

Hih, tulipas paljon valitusta!! Saa sen kuvan että oli ihan kauheeta koko ajan, vaikka asia ei ole näin, ja varsinkin fyysisesti meni hyvin. Mutta tämähän oli nimenomaan napinapalsta niin kerroin sitten kaiken kerralla :)

 
Yohanna: Tänne nimenomaan tuommoset valituslitaniat! Ei kukaan voi kenestäkään saada sen perusteella huonoa kuvaa, kun käsketään valittaa ja sitten valittaa :D. Ihana kun jaoit omia kokemuksiasi!

Lisää vaan muutki! Näitä on rentouttavaa lukea :D

Yohanna vielä, onnittelut ykköselle ykkösistä!
 
aah..valituspalsta, ihanaa :D

Mulla kans ekassa raskaudessa suurta ärtymystä herätti toi "julkisena omaisuutena" olo..kaikki papat, mammat,vieraat ja tutut ottivat asiakseen lääppiä mun vatsaa. Ja se päivittely..onpa sulla iso vatsa..taitaa olla kaksoset..tai onpa sulla pieni vatsa, onkohan kaikki kunnossa..aargh..saa nähdä miten tässä raskaudessa.

Tän lapsen kohdalla ärsyttää se, että joudun tavallaan puolustelemaan tätä raskautta..kommentit  "ette tule jaksamaan kahden pienen kanssa"  "miks näin nopeesti toinen, hullut!" "oisitte voineet vähän aikaa odottaa" "sä tuut kuolemaan unen puutteeseen" on monesti kuultu. Ja mun pitää kaikille selitellä sitä, miks haluttiin toinen näin lyhyellä väliajalla.

Ja vielä mun äiti..mulla oli vaikea eka raskaus ja vaikeelta tuntuu tääkin tähän mennessä. Äitini jaksaa muistuttaa miten on tehnyt 5 lasta ja ollenkaan ei ole ollut pahoinvointia raskausaikana..no hyvät hänelle! Ja raskauden aikana ei missään tapauksessa saa valittaa tai olla mistään huolissaan. Muuten mä hänen mielestään ylireagoin ja panikoin. Niin ja mun pitää muistaa myös, että RASKAUS EI OLE SAIRAUS..hoh hoijaa..enkai mä nyt omasta päästä kaikkia pahoinvointeja, nivuskipuja, selkäkipuja, kohonneita verensokereita ja päänsärkyjä keksi. Äitin pitäs vaan ymmärtää, että jollain raskaus on helpompi ja jollain vaikeampi.


Olipa kiva valittaa :D
 
Aah, valittaminen on lempipuuhaani :)
Mua ärsytti kaikista eniten ensimmäisessä raskaudessa ettei ikinä saanut olla vihainen sen takia että VITUTTI, kaikki aina "johtui noista sun hormoneista"  prkl!  Inhotti kun mitään ei otettu tosissaan, ihan kuin olisi järkensä ja itsekontrollinsa menettänyt kun sattui olemaan raskaana!  Ja mä todella olin hyvinkin tasainen itse raskauden ajan, sen sijaan ne synnytyksen jälkeiset hormonimyrskyt oli jotain ihan järkyttävää.
Mua ärsyttää ylikaiken kun semmoinen ruumiinosa kuin MAHA muuttuu yhtäkkiä MASUKSI.  Mä oon aina inhonnut tota jälkimmäistä termiä, ei millään pahalla ketään kohtaan.
Ärsyttää tosiaan se kun ihmiset katsoo oikeudekseen tulla LÄÄPPIMÄÄN!  Mulla ei tulis mieleenkään silitellä kenenkään mahaa, miksi siis mun maha ois yleistä koskettelualuetta...  Se on ok, jos oma mies silittelee mutta muutoin - hands off!
Nia: Toi päteminen on käsittääkseni aika yleistä tuoreilla vanhemmilla.  Mulla kaveri sai muksun 3kk mua ennen ja aijaijai sitä pätemistä ensin raskausaikana ja sen jälkeen tuoreena äitinä.  Onneksi se vaihe meni ainakin tämän ihmisen kohdalla sitten aika pian ohi.  Mutta pirun ärsyttävää se on.
Anteeksi kielenkäyttö, multa tulee nää voimasanat hyvin luonnollisesti tällasessa yhteydessä X)
 
Moon, tota hormonijuttua en muistanukka!! Heti kun vähä kiukkus tms, niin se johtu hormoneista, ihan kun muuten ei ois voinu vituttaa!! Ja se masu-sana on kans ärsyttävä, viä pahempi on masuasukki, yök!!!

Mulla ei onneks oo ollu tollasia pätemistarpeisia kavereita, kaikki on vaan kertonu asioista (ei neuvonu tai paasannu) ja jaellu vaatteita ja tavaroita.
 
Mä odotan ensimmäistäni ja ainakaan vielä ei ole sukulaiset onnistuneet ärsyttämään. Tosi vähän kyllä ollaankin sukulaisten kanssa tekemisissä... Alkuun ärsytti vähän kun äiti toppuutteli mun intoa, "älä innostu vielä", tuntui ihan siltä että ei saisi iloita alkuraskaudesta, vaan pitäisi koko ajan pelätä pahinta... Nyt tosin onneksi kun oon jo "pidemmällä" niin äitikin on innostunut jo asiasta ja on käyty yhdessä lastentarvikeliikkeessä katselemassa kaikkea. :) Mulla ei ole vielä hirveästi valituksen aihetta. Se kyllä ärsyttää, että appiukko ei ole sanonut mulle tähän mennessä vielä mitään koko raskaudesta, ei ole onnitellut tms. Ja ovat tienneet jo melkein 10 viikon ajan asiasta. Miehellekin (eli pojalleen) on maininnut asiasta vain sivulauseessa.. anopin mukaan on kuitenkin iloinen, ei vaan osaa puhua asiasta... joopajoo... emoticon

Töissä muutamat lapset tietää mun raskaudesta, joten viime aikoina on tullut kommentteja "miten sun vatsa on noin iso" ja lapset on taputelleet vatsaa ohikulkiessaan... Siitä mä en oikein tykkää!! Onneksi kukaan aikuinen ei ole tullut taputtelemaan, läppäisisin nimittäin sormille.
 
Mulla kanssa kokemusta tuosta pätemisestä. Ensimmäistä odottaessani mulla oli kaveri joka sai ekan muksunsa n. 3kk ennen mua ja aika ajoin sieltä tuli kärkkäitä mielipiteitä ja mainintoja kuinka paljon paremmin heidän metodinsa toimii ku meidän.

 Nyt yhden kamun laskettuaika (oottaa ensimmäistä) on 5vkoa ennen meitä ja sieltä tulee näitä "odotappa vaan kun oot näillä viikoilla"-kommentteja.. tosin ärsyyntymys näitä hänen kommentteja kohtaan on muuttunut jo huvittuneisuudeksi..
 
Vihdoin ollaan päästy asiaan emoticon
Minä ajattelin valittaa rakkaasta aviomiehestäni... Muut eivät ole saaneet minua vielä tällaisen raivon partaalle raskausasioissa. Mutta HÄN sanoo joka kerta kun valitan jostain asiasta (sellaisista asioista, joista olen valittanut viimeiset 5 vuotta), että taas alkaa "hormooniraivarit". Ja siihen hän vielä lisää, että "kuuntele itseäsi, taitaa raskaus taas laittaa pään sekaisin". Voi helvetti, että silloin tekisi mieli heittää jollain keittiöveitsellä otsaan...
Varmaan hermostun herkemmin (omasta mielestä kyllä en), mutta ei HÄNEN tarvitse sitä ääneen sanoa! Pitäisi idioottimaiset kommentit itsellään ja toimisi välillä vähän järkevämmin, niin ei tarvitsisi valittaa emoticon  
Nooh, onneksi tätä tapahtuu aika harvoin. Mutta verenpaine nousee kohisten tuollaisista hormonijutuista!

Kylläpä helpotti! emoticon
 
Täälläki kyllä mies koettelee hermoja aika useasti. Monesti illalla valittelen selkäkipua ja päänsärkyä, niin vastaus on aina "ota lääkettä" ja siitä aina hulluna hermostun. En halua syödä mitään ylimääräisiä lääkkeitä, jos ei ole pakko ja sinnittelen viimeseen asti, koska tiedän, että päänsärky menee aina aamuun mennessä ohi ja selkäkipu kestää varmasti koko raskauden.

Samaten miehessä ärsyttää se, että se ei vaan voi tajuta, että tarvin nyt paljon seksiä :D. Aluksi olin ihan nihkeä, eikä huvittanut, mutta nyt on halut katossa ja jos en saa, niin tuntuu siltä, että olen jotenkin ällöttävä. :D
 
:D tilityspalsta. :D :D Eipä tällä hetkellä, tässä raskaudessa o viel mitään oikein sellast mist sais oikein huolella tilittää, liittyen muiden kommentteihin. toki sitä jurppimista esiintyy, mut ne ei liity raskauteen muutoin kuin siks et välil vaan jurppii normaalia enemmän.. :P
Yks mistä varmaa monellekin ollaan tultu pätemään yms. on imetys.. :/ se on aihe josta jokaisen pätijän pitäis pitää suunsa kiinni!! jos ei kysytä, ei myöskään neuvota. itse muistan toisen lapseni kohdalla, olin imettänyt liki 7kk, ja sit sairaalassa lapsen ollessa, eräs ihminen sanoi: jos säkin olisit imettänyt pidempään, ei olis sairastunut... voi juma!!!! ja laps tosiaan oli jo ekan kerran 1kk iässä korvatulehduksessa... muutenki saatiin pelätä et mikä lapsella on, niin sit tollain kommentti tullaa sinne sairaalaan sanomaan. grrr...
 
Jee saa valittaa ja ihan luvan kanssa! :D

Minuu ei ärsytä odottavat äidit, vanhemmat tai perheelliset. Ehkä sieltä suunnalta ei oo tullut sitten niitä hyviä neuvoja. Eniten on tähän mennessä ottanut päähän mun hyvä ystävä jolla ei oo lapsia. Hän kyselee ja tenttaa koko ajan että millasta se on? Onko sulla sitä ja sitä oiretta? Miten sulla ei voi mukamas vaatteet mahtua päälle, nyt jo? Siis mitä, onko sun tissit taas kasvaneet? (mulla on luonnostaankin tuota rintavarustusta ihan kiitettävästi)... Tätä kyselylistaa vois jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Oon mun omasta kaveriporukasta ekoja jolle tulee lapsi ja erityisesti tää kyseinen ystävä on nyt ottanut tehtäväkseen selvittää kaikkien väitettyjen raskausoireiden todenperäisyyden. NIIIIIIIN raivostuttavaa. Ei mua niinkään haittaa keskustella asiasta semmosen ihmisen kanssa jolla on jo omaa kokemusta mutta sitten kun semmonen ihminen joka ei tiedä asiasta mitään muuta kun mitä tyyliin lehdessä on lukenus niin se saa verenpaineen kohoamaan.
 
Jess vihdoinki mäki pääsen purkamaan!
Mua ärsyttää ihan suunnattomasti jotkut kaverit, joista mä oon kylläkin jo vähän etääntynyt. Yks "puolikaveri" oli facebookissa sanonu mulle ihan vitsillä että "sä oot perkele raskaana! :DD"... Mä en sanonu siihen juuta enkä jaata, nauroin vaan. No tähän sitte vähän läheisempi kaveri sano siihen "onnee, tätä on ootettu, millon on laskettu aika?"! En kyllä sitten tiedä sanoiko ihan tosissaan vai ei. Toinen kaveri sitten sanoi "ohhoh, meinasitko kauanki sitä vauvvaa odotella kun Satu(anoppi) ei halunnu 4 vuoteen mummoks". Toi oli kyllä selvä vitsi, mutta tossa vaiheessa mulla kiehu jo ihan totaalisesti. Tässä vaiheessa keskustelu käänty ihan muualle enkä mä noihin vastannu, mutta kyllä ne "piilopäivitteli" asiaa sellasilla "mihin tää maailma on menossa"-kommenteilla. Siis suoraan sanottuna EI HELVETTI! Ensinnäkin, se on ihan mun oma asia oonko raskaana vai en. Onkohan ne oikein porukalla lyöny vetoo millon mä pamahdan paksuks... tosta tätä on ootettu-kommentista päätellen... Eikä tollasia asioita voi oikeesti puhua ja kysellä facebookissa ja vielä kaiken lisäks MUN SEINÄLLÄ kaikkien nähtävänä! Kyllä pisti vihaks, enkä kyllä aio raskaudesta kertoo kyseisille henkilöille ollenkaan! Luulis että tän ikäsillä vähän enemmän älliä löytyy...

toivottavasti tosta tekstistä saa ees jotain selvää :D
 
leluponi: ei muutako pois sieltä facebookista, siitä ei oo muuta ku harmia :D! Ite tein heti raskauden alussa sen tietoisen päätöksen, etten ala elämääni ja raskauttani missään facebookissa mainostamaan. Tämmösillä foorumeilla pystyy olemaan anonyymisti ja täällä ei ne lähimmät ystävät ja tuttavat ole kyttäämässä. En aio laittaa facebookkiin mitään mahakuvia, enkä ultrakuvia, enkä lapsen syntyessä lapsesta kuvia. Ei minustakaan olisi kiva, jos minun oma kasvutarinani olisi julkaistu pilkulleen netissä kaikkien sekopäiden luettavaksi. Jotkut asiat vaan tuntuvat niin yksityiseltä. On minuakin facebookin kautta toki onniteltu, mutta siihen se on jäänyt. Lähimmät ystävät kuulivat raskaudestamme minulta, eivät netistä. Tuommonen kommentointi jotenkin vie sinulta yksityisyyden. Minä poistaisin ne kommentit ja kaveri saman tien :D
 
Nia, kun tuo kommentti tuli ihan puskista eikä liittynyt asiaan. Ja jotkut taisivat ottaa sen tosissaan. En minäkään aikonut mitään facebookkiin laittaa, ehkä pari jotain kuvaa jotka näkyisivät vain sukulaisille. No tuo keskustelu menee poistoon, siitä taisi kyllä nousta jo melkonen kohu, kun vasta 16-vuotiaita ollaan...
 
Mä oon laittanut ultrakuvan facebookkiin ja aion laittaa myös vauvastakin kuvia... Mutta mulla onkin semmoiset estot päällä, että ketkään vieraat ei pääse mun kuvia katsomaan. Ja oon poistanut sieltä kaikki "tutut", eli joukossa on vain mun omia kavereita tai sukulaisia, joille näyttäisin kuvaa muutenkin jos asuisivat lähempänä. Mutta tämäkin on toki jokaisen oma asia.

Mua ärsyttää kanssa mun mies. Mun ei ole tehnyt viime aikoina mieli seksiä (on ollut turvotusta iltaisin vatsassa, ilmavaivoja ja pahan hajuista vuotoa, jonka takia sain taas labralähetteen) ja sitten mies kehtaa vielä päivitellä "milloinkahan sitä on tullut viimeksi saatua, eikös naisten pitäisi olla kiimasimmillaan raskaana, eipä tietenkään oma ole.." hyvin vitsailevan vittuilevaan sävyyn! Argh! Ja sitten kun seuraavassa lauseessa kuittaillaan mahan kasvuun, niin kylläpä on haluttava olo! emoticon

Äsken sanoin, että pahanhajuisen vuodon takia sain lähetteen labrakokeisiin, tutkivat bakteeriviljelyn ja klamydia-testin. Miehen kommentti oli "ootkos käynyt vieraissa" olevinaan vitsillä, mutta eipä tuommoiset naurata. Kumpikin ollaan oltu vain toistemme kanssa. Prkl.
 
Ohan siä naamakirjassa aina niitä ketkä tilapäivittää kaiken mahdollisen, synnytystarinat yms (ja päivittäin sata tilapäivitystä mitä milloinkin tekee..). Ite en todd laita mitään mahakuvia, niin kun en viimekskään (tosin niitä ei ees ollu olemassa kun pari kun en halunnu. Hih, ja ne pari on sellasta kun mies maalas loppuvaiheessa vesiväreillä ison leppäkertun siihen pallomahaan), enkä ultrakuvia tai muutenkaan puhu raskaudesta siä julkisesti mitään. Ja kaikille kelle ollaan kerrottu ni ollaan sanottu et siä ei sitten tarvi mitään kommentoida. Ei kuulu mun mielestä kellekkään puolitutuille. Lapsesta oon kuvia laittanu, sellasia neutraaleita.

Viime raskautta ei kerrottu kun niille ketä nähtiin, ja joidenkin ystävien kans vaan sattu tuleen pidempi väli ettei nähny. Yks kaveri luki sitten sieltä onnitteluista että tyttö oli syntyny, ni kommentoi vaan, et "ai te ootte saanu lapsen? Eipä ois teistäkään heti uskonu.." Tuntupa kivalta..!!
 
Itse käytän facebookia tosi aktiivisesti ja ajattelin kyllä jossain vaiheessa laittaa ultrakuvia sinne. Nyt ei vaan oo semmosia mistä sais mitään tolkkua. Vaikka sitten rakenneutran jälkeen. Mun facebook tili on niin salattu kun sen vaan voi saada. Niin eipä juurikaan kukaan ulkopuolinen mun tietoihin pääse käsiksi.

Ymmärrän kyllä että kyseinen yhteisöpalvelu jakaa mielipiteet ja rankasti, mutta itse olen täysin facebookin kannalla. Mulla on kavereita ympäri maailmaa joita ei välttämättä näe kun kerran vuodessa. Facebookin kautta saa pidettyä yhteyttä ja näkee kuvien muodossa kuulumisia. Kyllähän facebookista löytyy kaikkea mahdollista ja turhaakin, mutta omasta tilistään voi muokata juuri omansa näköisen ja käyttää facebookia omiin tarpeisiinsa miten tykkää. Ei mulla oikeestaan oo mitään pahaa sanottavaa facebookista. Se on tämän päivän juttu. Joskus aikanaan oli kirjeet ja ketjukirjeet, sitten tuli messenger tyyppiset keskutelut ja chattipalstat.. nyt on sitten facebook.
 
Mua ärsyttää tällä hetkellä eniten anoppi, vaikka normaalisti tullaan ihan hyvin toimeen, kunhan ei liian usein ja paljon nähdä. Kerrottiin appivanhemmille alkuraskauden ultran jälkeen viikolla 8 ja heti silloin anoppi olis halunnu päästä kertomaan asiasta kaikille tutuille ja sukulaisille, vaikka raskaus oli vasta ihan alussa. Meillä ei taas oo mitään kiirettä kertoa muille kuin ihan läheisimmille ihmisille. Joka viikko anoppi jaksaa kysyä, että joko saa asiasta kertoa. Itelle tulee siitä sellanen olo, että haluan väkiselläänki peitellä raskautta viimemetreille. Toinen asia mikä anopissa ärsyttää on se, että anoppi luulee kaiken menevän aina niinku oppikirjoisa (naimisiin -> tärppi heti ensiyrittämällä -> täydellinen vauva). Ite työssäni oon tekemisissä enemmän tai vähemmän kehityksellisesti viiveisten lasten kanssa eikä terve lapsi tai ylipäätään loppuun asti edenny raskaus oo millään tavalla itsestäänselvyys. Anoppi pitää mun huolia ihan turhana ja on alusta asti hokenu, että pitää vain nauttia raskaana olemisesta ja tulevasta vauvasta.
 
Mulla on on ärsyttäny meidän äiti. Se koko ajan ahistelee, että miten te vauvan kanssa pärjäätte, kun mun mies ei ole töissä. Eikö se mies joutais sieltä kotoa jo töihin, eikö se vois jo jotaki alkaa tekemään, laiskuuttaanko se siellä kotona makaa, eikö miestä huoleta yhtään teidän tulevaisuus ja vauvan hyvinvointi ja teidän elättäminen.

Tilannehan on se, että miehelläni on pitkä sairausloma aivovamman takia, jota edelleen tutkitaan, eikä mihinkään hoitovaihtoehtoon ole vielä päädytty. Ei se voi huonokuntosena mennä töihin ja eipä sitä kukaan ottaiskaan, ku joutus koko ajan vaan hakemaan saikkua. Ja yleisestikään ei sinne töihin nuin vaan mennä, ei taho olla töitä tekevälle nykyaikana.

Ite yritän olla mahdollisimman paljon stressaamatta ja luottaa, että kyllä kaikki omalla painollaan järjestyy. Hulluksi tulisin jos rupeisin tuommosia raha-asioita päässäni pyörittelemään ja pohtimaan. Muutenki oon semmonen ylireagoija ja kaikkien maailman huolien kantaja, ei tee vauvalle yhtään hyvää jos stressaannun. Itse olen nyt äitiyslomaan asti töissä ja ehdin jonkun verran säästää ja sykysllä kun vauva syntyy, on varmasti miehenkin tilanne aivan eri.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top