Elä nyt laihduttamaan rupea, ei sinun kannata itseäsi rangaista terveydenhoitoväen sanomisien takia. Itse olen aina ollut hirveä tarkkailemaan sitä mitä suuhuni tuuppaan, ja tuntuu, että ekaa kertaa siihen verrattuna mitä mieli jaksaa muistaa on pystynyt elämään rennosti.
Kuitenkin omasta mielestäni olen raskauden aikana syönyt epäterveellisemmin mitä ennen raskautta ikinä, (ruokasuosituksissahan suositellaan syömään hiilihydraatteja, ja tälläin karppauksella noin 4 vuotta eläneenä on kyllä kauhistus koko lappu. Ennen sitä sairastin eriasteisia syömishäiriöitä jotka oli täysin itsensä kiduttamista, vähärasvaista ja vähän hiilareita, eli mahdollisimman vähän kaloreita sisältävää ruokaa, jolla sain kehiteltyä itselleni sellaiset syömis kammot, että välillä meni viikkokin ilman kunnollista lämmintä ateriaa, ja treenasin vain hirveästi. Joten lopetin kaikkien suositusten tuijottamisen, ja päätin tutkia mikä ruokavalio itselle sopii parhaiten. Näin sainkin katkaistua vuosia kestäneet syömishäiriöt. ), mutta toisaaltaan on ollut myös pakko syödä sitä mikä menee kurkusta alas. Parhaiten on uponneet kylmät ruuat, ja silti paino on pysyny suht hyvässä kuosissa. Siksi minua ärsyttää jatkuvat kommentit, että kun on näin hienosti mennyt tuon painon kanssa niin siitä on hyvä jatkaa raskauden jälkeen. Ja se jatkuva leivän tuputtaminen, olen sanonut, että en syö viljatuotteita kun niistä tulee hirveä maitorupinen ihottuma. En käsitä miten se on niin vaikea uskoa.
Lisäksi tosiaan painon suhteen se, että minulla on ollut aina iso lihasmassa, kävin joskus rasvaprosentin mittauksessakin sen takia, että saisin taottua päähäni järkeä, korkeampi painoindeksi ei tosiaan välttämättä aina johdu läskistä. Jotenkin tuntuu, että tässä on saanut jankuttaa samaa asiaa liiankin moneen kertaan neuvoloissa. "en todellakaan iloitse, että lihasmassani on surkastunut".
Mutta silti. Punnitsen itseni joka aamu omalla vaa-alla ilman vaatteita. Mutta kun päälle tuupataan kerros vaatteita, ja neuvolan vaaka joka jo sellasenaan näyttää +1kg enemmän risoo kyllä hieman. Tosin päätin, että mun kroppa, ja mun paino, ainakin itse tiedän mikä on totuus. Niin on lopulta antanut mennä niiden sanomiset toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai muuten saisi koko ajan olla tappi otsassa.