ÄRSYTTÄÄ!

O

outi222

Satasella mukana keskusteluissa
Mulla raskaus alkoi tosi hyvin. Mutta nyt on raskausviikkoja 20+3 ja niin kauhee vit***s päällä koko ajan. Suutun ihan pikku asioista ja räyhään omalle miehellekin kaikesta. Olen kyllä muutenkin luonteeltani helposti suuttuva mutta nyt raskausaikana erityisesti.
Eihän tämä vaan ole vauvalle huono asia? Tuntuu et suurimman osan ajasta olen kärttyinen.
Mutta sit kun olen hyvällä tuulella niin silloin kaikki naurattaa.
Tuntuu ihan pahalle mitä kauheuksia on tullu sanottua... Ja omalle koirallenikin olen vihainen! Vaikka se tuskin ymmärtää yhtään mitään mistä tässä on kyse. [:(]
mitähä mun pitäis tehdä että pysyisin iloisena? Onko muilla näin paljon huonoja päiviä?
 
[:D] Tuota on liikkeella.
Hermostun nykyaan turhankin helposti (jopa omasta mielesta) ja muutenkin tuntuu, etta kun arsyttaa niin arsyttaakin sitten ihan kunnolla! En ma mielestani ennen tallainen oo ollut. [:)]
 
Ei hätää, mä oon ollut tollanen raskauden alusta asti.[:D] Varmasti välillä miestä kyrsii kun meillä katellut tuota jo melkeen 5kk, mutta vähempi edessä. Toivottavasti rauhoittuu pian synnytyksen jälkeen tämä, meinaa itseäkin ottaa kupoliin liiankin pienistä asioista kiehuminen ja se että pienetkin asiat tuntuu helkutin pahalta ja niihin ylireagoi todella voimakkaasti. Mieskin sanoi tossa yhestä asiasta viikonloppuna että enkö vähän ylireagoi ja mun vastaus että mitä siitä mutta plää plää plää.. Hups [:D]
 
No löytyihän niitä kohtalotovereitakin, yes!! [:D] Ehkä tää ärsytys-maximus ei olekaan luonnevika, vaan johtuu ainoastaan hormoneista... väsymyksestä... alhaisesta verensokerista... mitä eriskummallisimmista raskausajan vaivoista... ja mitä näitä syitä nyt olikaan [;)] Mutta välillä kyllä ärsyttää ihan itteensäkin, kun niin helpolla ärtymys nostaa päätään. Ei auta kuin uskoa sitkeästi, että kyllä tää vielä ohi menee... [:D]
 
jep. Tuttu tunne. Ihmettelin just tossa viime viikolla kun taas vaihteeks olin räyhänny miehelle jostain täysin tarpeettomasta asiasta, että miten musta on tullu tällanen? Ja tosiaan pinna palaa koirien kans ihan liian helposti, kuten myös töissä tuntuu että koko ajan kiehuu. Ja tuo mies, reppana on varmaan ihan hämillään ku akka raivoo koko ajan ja ihan turhasta...

Raivostuttavaa kun pitää koko ajan raivota [:@] Toivon todella että rauha saapuu luoksemme taas viimeistään synnytyksen jälkeen, koska pitäshän ton pinnan vaan kestää sit lapsen kanssa. En tosin oo ollu mikään iste rauhallisuus ennen raskauttakaan, mut en kyllä näin äkkipikainen ja lyhytpinnainenkaan...

Onneksi en siis ole ainut...
 
No kiva kuulla että on muitakin! Minäkin toivon että tämä ärsytys loppuis sit ku vauva syntyy. :)
 
Onkohan mulla käynyt niinpäin, että oon hitusen jopa rauhoittunut ja tasottunut....ainakin työssä huomaan että monet asiat joista ennen provosoiduin kovinkin herkästi ei saa aikaan vastaavia kiivaita tunteita tällä hetkellä [;)] Kotona irtoaa 0-100 vauhdilla, mutten jaksa natkuttaa kauaakaa. 
 
mulla on nyt vasta alannut ilmetä ihme hermostumis kohtauksia, ihan siis älyttömistä jutuista!
siis ei ymmärrä, siis sellaisista mistä ei edes voi suuttua, niin silti suutun.
mutta siitä 2 sekunttia niin jo olen leppynyt, eli vuoristorata on alkanut [:D]
 
Minä taas en hermostu mutta itken tooodella helposti... ärsyttää kun oon flunssani takia maannu sohvalla nyt pian 3 päivää ja kattellu Tohtori tuli taloon -sarjaa niin ei mee yhtään ainoota jaksoo ettei meikäläinen pillittäis! [:(][:D]
 
Onko kellään kokemusta siitä että kiukkusen äidin lapsella vois olla jotain sydämeen liittyvää?
Mä luin täältä vau sivuilta jostain artikkelista siitä. Mietin vaan kun mä oon todellakin ollut aika kiukkunen koko raskausajan että jos nyt toikin vielä..
 
Heh, antakaa hyvät naiset, itsellenne armoa!

Ette TE ole oikeasti kiukkuisia, hormonit on aivan käsittämättömän vahva luonnonhuume, eikä niiden vaikutuksille mitään voi. Ja sitten ei tarvita kun joku äärettömän pieni kipinä, ni jopas kone kiihtyy ihan ylikierroksille.

Ainoa mitä voi tehdä, on puhua sillon seesteisempinä ja hyvinä hetkinä miehelle asiasta. Että sinä et oikeasti ole muuttunut raivoavaksi sekopääksi, mutta tällä hetkellä hormonit pyörittää sinua ihan sata-nolla ja näin se nyt vaan menee. Että älä kulta jooko ota ihan tosissaan jokaista kiukunpuuskaa. Raskastahan se on kumppanillekin asua sellaisen ampiaisen kanssa, mutta jos hän edes tietää, ettei kiukustuminen pohjimmiltaan aina ole vain ja ainoastaan hänen vikaansa, auttaa se suhdetta kummasti.


Suuttuminen ja vihaisuus kyllä lisäävät adrenaliinia kehossa, ja sitä myötä sterssihormonia, josta osa läpäisee istukan ja menee vauvaan. Jos on ihan koko ajan todella stressaantunut tai huolissaan tai vihainen, voi siitä tietysti olla jotain vaikutusta vauvaan. Yleensä vaikutusten on väitetty olevan kongitiivisia (esim. itkuinen ja stressaantunut vauva, jopa koliikin kanssa on raskaudenaikaisen stressin puhuttu korreloivan).
Mutta en nyt lähtisi stressaamaan sitä, että stressauttaa  :D 

Mulla ainakin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ennenkaikkea kehoon mutta myös mieleen, auttaa tosi paljon pilates. Ei tarvii montaakaan liikesarjaa tehdä kun on jo parempi olo. En ole mikään ituhippi-luomuhörhö (ei pahalla, pidän heistäkin), mutta suosittelen myös mammajoogaa, jos sitä vaan on tarjolla paikkakunnallanne. Se valmentaa samalla synnytykseen, mutta siinä saa tosi päteviä vinkkejä semmosiin pieniin rauhoittumishetkiin, mistä on oikeasti hyötyä.
 
Mua ärsyttää myös nuo hymiöt! Olis kiva kun olis ihan tavallisiakin hymiöitä eikä mitään seitsämän rivin hörhökuvia!
 
Tulen puolestani ärsyttämään teitä. 

Että joo, mulla ei itselläni ole ollut mitään mielialan heittelyä ym. Olin ennen tosi temperamenttinen luonne, nyt tuntuu että meen koko ajan vaan jotenki seesteisempään, semmoseen tasapainosempaan fiilikseen. Mikään ei jaksa painaa tai olla ongelma, hymyilen vaan typeränä et "ei se mitään" ja "joo elämä on semmosta" ja "ei nyt jaksais ressata, kyllä ne asiat siitä lutviutuu". 

Ainoa, mikä mua on oikeasti koko raskausaikana ärsyttänyt, on tuo kissan itsensä peseminen. Jumakekka kun se kuulostaa niin kuvottavalta, pakko aina heivata se sängystä pois putsaamaan ittensä, kun muuten varmasti rupeaisin oksentamaan. :D Ja kissaparkahan ei tajua, raukka tekee mitä kissat normaalisti tekee. Noo, pitää ottaa takaisin sitten kun ei enää ällötä, olla sitten överi-ihana kun fiilikset tasaantunut (= 

Haha joo, ja otinpa itseni kiinni tuossa yksi päivä itkemässä aivan naurettavasta asiasta. :D 
Tai siis, mies kävi puolisen tuntia kaupassa, jonka aikana minä fiksuna likkana ajattelin, että opettelenpa sitten taittelemaan niitä äitiyspakkauksessa tulleita kestovaippojen harsoja. Mutta kun hitto, enhän minä ymmärtänyt ohjeista ensimmäistäkään lausetta. Lopulta mies tuli kotiin ja löysi mut istumasta olkkarin lattialta kestovaippojen ja harsojen keskeltä itkemässä, kuinka musta tulee huono äiti kun en osaa edes vaippaharsoja taitella. 
Kyllähän mä käsitin, että ihan typerästä asiasta itken, mut hitto kun tuntui niin pahalta sillä hetkellä ="D.
 
Taskumari:

:D:D:D:D:D

Joo, näihin pitää vaan tottua. 
Itse oon tosi "kylmä" siinä mielessä, että en kyllä herkistele häissä, hautajaisissa tai leffoissakaan ja kauniit kuvat ei saa mua huokailemaan ja unelmoimaan.
Mutta kuinkas ollakaan - se Pampersin vauvamainos (joku hyväntekeväisyysjuttu) saa kyllä aina mielen liikuttuneeksi! Ja joskus ehkä vuosi sitten oli semmonen saman tapainen, missä oli vauvahierontaa ja jotain... kyynel!

Nyt mulla ei ole aikaa olla tasainen ja seesteinen, on niin paljon tohinaa elämässä. Mutta tuo sun kuvaus tuosta mielialasta on AIVAN prikulleen kun mun ekasta raskaudesta. :D
Satunnaisesti saattoi joku asia ärsyttää, mutta sekin sai aikaan lähinnä hetkellisen otsanrypistyksen ja oli seuraavassa hetkessä ohi. Just se seesteisyys ja jatkuva hyväntuulisuus oli koko ajan semmonen valtatunne.

Ja tavallaan on nytkin, en kiukuttele tai oo ihan kireenä koko ajan. Mutta raskaudet on erilaisia ja elämäkin on nyt ihan erilaista kuin esikoista odottaessa. Hektisempää. Ei tosiaan ehdi olla seesteinen. Mutta lähinnä väsymyksestä johtuvaa pinnankiristelyä on kyllä nyt ollut enemmän ilmassa. :)

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top