Älä hylkää vauvaa hädän hetkellä

starletti

starletti

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Luin tuon artikkelin

http://www.vau.fi/Meilla-on-lapsi/Kasvu-ja-kehitys/Lapsi-0-1-v/Vauva-tarvitsee-sylia/

Tästähän se meijän ukko riemastuu, kun taas pystyy osoittamaan, että mun menetelmät tytön kanssa on aivan väärät ja hän tietää paremmin.

Kertokaa mulle idiootille, koskeeks tää huudattaminen ihan vauvoi vai myös taaperoikäisiä? Tuossa on kyllä kategoria 0-1v. mut oisko huomioitava myös vanhempien lasten kanssa... 

Vien tytön päiväunille ja poistun huoneesta saman tien ja useimmiten tyttö huutaa siellä noin puol minuuttia, sit kellahtaa kirjan viereen ja rauhottuu nukkumaan. Illalla teen saman ja jos tyttö huutaa vaikkapa minuutin ni mies mulle ärjymään että miks huudatan tyttöö ja ryntää makkariin ja nostaa tytön meidän sänkyyn ja siellä ne sit valvoo ties kuinka kauan eikä tyttö rauhotu. Sit meistä kumpikaan ei saa nukuttua, kun tyttö potkii ja veuhtoo. No, ehkä tää ois pitäny kirjottaa purnausosastolle, mut jos tästä täällä tulis enemmän keskustelua. 
 
Niin, minustakin vauvan itkettäminen ja leikki-ikäisen protestihuudon kestäminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Olen kiintymysvanhemmuuden kannattaja, vauvaa ei itketetä tai jätetä tyynnyttämään itse itseään. Mutta kun lapsi on sen verran iso, että hän TIETÄÄ olevansa turvassa, vanhemmat TIETÄÄ ettei ole mikään perustarve täyttämättä (nälkä, puhtaus tms.), ja lapsi huutaa mielenosoituksellista itkua (ei huvita pukea / nukkua tms.) niin se on ihan eri lajin huudatusta. Lapselle kuuluu tuottaa myös jossain määrin pettymyksiä (ei vauvalle) ja asettaa rajoja, ja yleensä siitä seuraa äänimerkki :)

Hyvä kommentoida, kun työkokemusta äitiydesta on kaikki kaksi kuukautta ;)
 
Meitin vauveli on jo peräti 5 ja puol kk eli vankalla koemuksen rintaäänellä täälläkin puhutaan...
En todellakaan usko et tuosta parin minuutin kestävästä "mä-en-haluu-käydä-nukkumaan" huudosta olis ollu kyse.  Vaik sitä onkin ikävä kuunnella. Meillä yleensä nukahtaa vielä rinalle, joten ongelma ei ole meillä ajankohtainen...

Enemmän mua huolestuttaa auton takapenkillä turvaistuimessa itkeminen, sekun joskus yltyy hysteerisiin mittoihin. Silloin toki pysäytän auton ja huuto loppuu yleensä samantien kun pääsee syliin taiainakin hyvin pian.  Ja tietenkin alkaa uudelleen ennenkuin ehdin takaisin kuskinpaikalle :(  Silloin mielessä pyörii ikävä tunne et kuinka nopeesti/ usein olisi pakko pysähtyä, kun joskus pitäisi perillekin päästä... 

Ihan toinen juttu on myös se kun lapsi karjuu turhautumistaan lattialla kun kroppa ei tottele ja eteenpäin ei pääse. Puolestani saa jonkinaikaa kiukutellakin, kun selvästi ei ole mikään hätä. Ja vain yrittämällähän sitä oppii.
 
Mulla on äitinä lapsen kasvattamisesta kokemusta vasta neljä kuukautta ;) mutta ammattilaisena neljä vuotta. Olen kyl sitä mieltä (ihan molempien roolieni puolesta), että tuo nukkumaan mentäessä tapahtuva protestointi on ihan eri asia, kuin jos lapsella on oikeesti joku hätänä. Kyllä taaperoikäinen ymmärtää jo sen verran syy-seuraus-suhteita, että hänelle voi tuottaa pettymyksen tuollaisessa asiassa, kun ei huvittais mennä nukkumaan. Ja jos sun lapsesi itkee tosiaan vaan vähän aikaa ja rauhoittuu sit sänkyyn, niin en näkis mitään syytä, mennä häntä sieltä nostamaan pois. Ikävää jos sun mies tekee tässä asiassa erilailla :( lapset kun aika äkkiä oppii, ja pienenä jo, että kumman kanssa voi temppuilla. Siks olis tärkeetä, että toimisitte vanhempina samalla tavalla noissa perusasioissa. Mäkin oon yrittäny mun miehelle saada jakeluun, että aletaan nukuttaa meidän tyttöä ainakin aamupäikkäreille sänkyyn, kun tähän asti ollaan nukutettu sylissä, mut eikös iskä vaan vanhasta tottumuksesta rupee nukuttaan syliin :( Kurjaa mennä sit aina "neuvomaan" sitä.
 
Margeliini, meillä tyttöä nukutettiin sylissä vielä 1 v 2kk ikäisenä. Muutos siihen tuli, kun oltiin lomalla mökillä ja nukuttiin tytön kanssa vierekkäin leveässä sängyssä (sylinukutus oli aivan mahdotonta). Kun tultiin kotiin, aloin nukuttaa tyttöä illalla syliin ni tyttö alko viittilöimään omaa sänkyään kohti ja rauhottui sinne. Mut en mä jaksa tuon ukkosen kanssa enää väitellä asiasta. Hassuinta on kuitenkin se, että kun tyttö ja isä menevät nykyään unille, niin tyttö rupeaa pian viittilöimään että laitapa isi kirja pois ja valo pois ja ruvetaan nukkumaan. Mulla ois tietty välillä ollu mielessä se, että kun tytön sais nukkumaan aikaisin, ni sit voitas miehen kans kattoo yhes vaiks telkkarii tai jotain, mut kai se miehellekin tekee hyvää nukkua eikä valvoo myöhään.
 
Jokainen tietenkin tekee asiat niin kuin omalle perheelle sopii. Ja onhan niitä perhepedissäkin nukkujia, niin en sit tiedä koska niitten lapset alkaa nukkua omassa sängyssä. Vai nukkuuko ne AINA kaikki samassa sängyssä? Ja mulla ei siis ole mitään perhepetisysteemiä vastaan, ihmettelen vaan, kun en asiasta tiedä. Meille se systeemi ei kuitenkaan sovi, vaikka otankin tytön välillä aamulla mun viereen nukkuun, kun mies lähtee töihin.

Mua vähän kauhistutti tuoreena äitinä lukea neuvolan oppaasta, että vauva pitäis totuttaa alusta asti nukkuun omassa sängyssä ja nukuttaa sinne. Enkä nyt mitenkään tarkoita kauhistella, jos joku tekee niin, mutta musta itsestäni ei ollut moiseen. Mä oon nukuttanu syliin, koska mun mielestä pieni vauva tarvitsee läheisyyttä eikä sitä voi antaa vauvalle liikaa. Mutta kerran kun tyttö oli tosi väsynyt, niin nukahti omaan sänkyyn, kun vähän aikaa silittelin. Joten siks aloin nukuttaa aamupäikkäreille sänkyyn, kun se kävi niin helposti. Yöunille meno onkin haastavampaa, varsinkin nyt kun tyttö on ruvennu liikkuun enemmän ja on tosi kiinnostunu kaikesta ympärillään. Välillä huomaa, että on ihan selvästi tosi väsyny, mutta ei millään malttais nukkua, niin kauhee harmitus siitä sit yleensä tulee ja silloin se syli on paras paikka nukahtaa.
 
Takaisin
Top