Äkänen ku ampiainen

lorelia84

Silmät suurina ihmettelijä
Mulla on kyllä tosi vaikeeta hillitä näitä kiukuttelu kohtauksia. Raivostun niin vähäsistä asioista ja ihan kunnolla. Ei pysty kissaa sanomaan ku hermo jo pettää. Ja oon vieläpä normaalisti melko lauhkee olento. Ihan hassua. Toisena hetkenä saatan olla ihan hyvällä tuulella ja tyytyväinen asioihin mitkä hetken päästä raivostuttaa ihan kunnolla. Mies yrittää parhaansa mukaan pitää mut tyytyväisenä. Antaa oikein extra-huomiota, etten suutu huomioimisen puutteesta. Mut sitte saattaa seki kiukuttaa, ku on kokoajan hääräämässä. Ja itku tulee joka kerta ku raivostun. Ehkäpä siks et tulee paha mieli ja huono omatunto jatkuvasta kiukuttelusta. :) ei oo helppoo tää naisena oleminen.. Mut onnes tämäki on vaan yks vaihe tässä pitkässä ja ihanassa odotuksessa.
 
Tuttu juttu... mulla oli viime raskaudessakin alkuun pinna kireellä kuin mikäkin ja ärisin lapsille ihan aamusta iltaan. Hulluksihan sitä itsensä tunsi, kun ei kestänyt entistenkään ipanoiden käninää ja taas yhtä oli maailmaan saattamassa. Nyt ei vielä ole ollut kovinkaan paljon tuota tuittuilua, mutta pieniä merkkejä ilmassa jo on. Saapa nähdä, huomaavatko isoimmat näistä merkeistä kohta missä mennään.
 
On pakko tulla kommentoimaan tuolta maaliskuun puolelta! Kuulosti niin tutulta. Itsellänikin tulee hetkittäisi kiukku ja ärsytys kohtauksia. Huomaa että hormonit hieman sekaisin! [;)] Töissä varsinkin on hyviä ja sitten erittäin huonoja hetkiä. Asiakkaiden tyhmille hetkautuksille oon yleensä naurahtanu niin nyt rupeaa suututtamaan ja en jaksa edes hymyillä heidän sanonnoilleen.. [:@] No mutta ehkäpä tämä tästä (toivottavasti) laantuu! [:D]
 
Minullakin on jatkuvasti näitä kohtauksia.. Tänään olen siivonnut kuin hullu ja heti kun mies aukaisee suunsa ja sanoo jotain, niin se jostain syystä raivostuttaa.. Vaikka ei hän mitään väärää tee tai sano :D
Tosi monesti itkettää ilman mitään syytä ja ei huvita edes ihmisten ilmoille mennä jos siellä jonkin sortin kohtauksen saa :D
Joku toinen päivä sitten saattaakin olla, että kaikki on loistavasti eikä ole huolen häivää :)

Eniten tympäsee, että jos on ollut aivan ihana päivä, niin illalla saattaa jostain kiukustua tai ärsyyntyä oikein kunnolla.. Mutta, onneksi tämä on ohimenevää ja yritetään ajatella sitä tulevaa ja ihanaa vauvaa :) :)
 
Meikkis on varmaan jonkilainen poikkeus. Mulla ei ainakaan vielä mieliala mene vuoristorataa ja melkein mies ihmettelee että missäs ne paljon puhutut hormoonien myllerrykset on. Toisaalta voi olla että olen niin tasainen ihminen, ettei hormonit mua paljon jymäytä. Sillä eipä musta tiennut koska menkatkaan oli :) Joskun saataan kilahtaa mutta sitä tein jo ennen raskausaikaa, joten hormoneja ei voi syyttää. Olen vain erilainen "nuori".
 
Eipä mullakaan juuri tunteet ailahtele. Väsyttää vaan entistä enemmän ja silloin myös pienet asiat ärsyttää. Yritän olla näyttämättä ärsyyntymistä, koska tiedän sen johtuvan väsymyksestä. Enkä itkeskele yhtään enempää kuin ennenkään eli en juuri ollenkaan. Ehkä olen enemmän apaattisempi kuin normaalisti, mikään ei oikein jaksa innostaa, mutta laitan senkin väsymyksen piikkiin.
 
Mulla myös hermot lähteneet jonnekkin lomamatkalle... En kestä oikeen mitään tilanteita korottamatta ääntä, ja sitten jälkeenpäin huono omatunto ja silti ei oikein mahda mitään. On vaan niin helposti hermostuva[:'(] Mulla on muutenkin aina huomannu koska on menkat tulossa[;)]
 
mulla jotenkin mielialat vaihtelee siis ihan kauheasti..
saatan jossakin välissä olla tosi iloinen ja pirteä kun taas yhtäkkiä mieheni tekee jotain mistä minä en pidä ja saatan aloittaa kauhean huudon sitten alan itkemään ja pyytämään anteeksi :D

esimerkki: ja jos yhtään sellaisia mainoksia ilmaantuu jossa joku halaa toista niin varmasti alan parkumaan siltä istumalta :)

ihan normaalia, mutta kyllä tuo mieskin on sanonut että ottaa välillä hermon päälle minun kiukuttelut x)
 
Mä oon huomannu, että varsinkin väsyneenä oon todella kiukkunen ja suorastaan *ttuilen ilkeästi miehelle tai kuten eilen kaverille, joka ei mitenkään ollut sitä "ansainnut". Olo on jotenkin aggressiivinen, siis sillä tavalla että sanon tosi kärkkäästi asioista ja tosiaankin ilkeään sävyyn. Mies just sano eilen, et normaalisti ennen menkkoja tommonen käytös on kestäny yhden päivän ja se ei oo ollu läheskään yhtä paha kuin nyt.

Itteä oikeen ahdistaa, kun en oo normaalisti ilkeä enkä kiukkuinen. Itken edelleen harvoin, mutta itkettää paljon useammin kuin aiemmin.

Töis on pakko yrittää olla asiakkaille edelleen hyvin ystävällinen, vaikka kuten joku tossa sanoi, että nyt helpommin ärsyttää typerät huomautukset tai muka-hauskat kommentit. Mutta eiköhän nää hormonimyrskyt tästä laannu.
 
hmm meillä äkäisiä ampiaisia on kaksi.  mä suutun ja ärsyynnyn erittäin helposti - lähinnä sen takia että olen aivan tolkuttoman väsynyt koko ajan.  asiaa ei auta pätkän vertaa se että ukoltani ei sympatiaa heru:  päinvastoin!  se ei ole ikinä sietänyt sitä että olen pahalla tuulella vaan raivostuu puolestaan mulle ja mököttää sitten monta päivää.  hurraa.
 
[hr]siis voi sua poloa. meillä sentää yritetään kestää mun veemäisyys. mut nyt ku tätä on kestäny jo ihan viikkoja ni alkaahan tuo rakas sulhoki ärtymään.. :) noo ei auta ku purra hammasta ja yrittää nukkua mahd paljon ni menis helpommalla. viikolla 15 ja siitä etiäpäin ainaski neuvolasta luvattiin et pitäs ruveta helpottamaan ku hormoonit tasaantuu vähitellen.. Mulla siis vielä viikko siihen onnenhetkeen, et vaihtuu sille puolelle. Sittehän sitä pitäis olla elämäsä kunnossa.. saapa nähä. mut muutenhan tämä on ihan mahtavaa aikaa. tuolla se pikku ketale myllertää, minun huomaamattani tietenki, vaan myllertääpä kuitenki. eikä tästä nyt enää ihan kamala matka siihenkää oo kun sen rupeaa tuntemaan. Et onnea meille kaikille!!! 
 
Takaisin
Top