Äitiysloma

Amalialainen

Amalialainen

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Marraskuunmammat 2015
Heinä-äidit 2020
Osalla äitiysloma onkin jo virallisesti alkanut ja osalla se on alkamassa lähiaikoina :) Minulla alkaa huomenna elämäni ensimmäinen äippäloma ja mietiskelin tässä että mitäs sitä sitten tekisi.. :D Minkälaisia odotuksia, toiveita, suunnitelmia teillä on äitiyslomalle? Mitens te kenellä on jo lapsia, millainen teidän ensimmäinen äitiysloma oli, entäs nyt? Toteutuiko suunnitelmat?
 
Ensimmäinen äitiysloma oli ehkä alkuunsa tylsä, ainakin jos vauva on yhtä helppo kun meidän esikoinen :D ensimmäiset 3kk vain söi, nukkui ja kakkasi. Sittekku alkoi vaatimaan huomiota, niin tulikin heti korkealta ja kovaa.. :D
Meno ei siitä ole rauhoittunut, eli lähinnä esikoista paimentaessa ja vauvan hoidossa tulee menemään aika. Mun tuurilla heillä on täysin erillaiset päivärytmit ja nukun seuraavan kerran n. Kymmenen vuoden kuluttua :D
 
Mä olen ollut varhennetulla nyt kuukauden verran. Oon ihan tyytyväinen että aloitin aiemmin, kunto ei olisi töissä istumista enää kestänyt ja nyt on ollut hyvää aikaa valmistautua, hoitaa asioita, laittaa kotia jne. Ja levätä :D Etenkin nyt pari viimeistä viikkoa on ollut sellaisia että kauhean kauas en kodista ole lähtenyt ja oikeastaan pääasiallisesti köllötellyt ja nukkunut aina kun unta on saanut. Öisin ei tunnu onnistuvan joten jos päivällä yhtään unettaa niin heti päiväunia kokeilemaan.

Esikoinen tulossa joten sinänsä mulla ei ole mitään odotuksia äippälomalle sen jälkeen kun vauva on syntynyt. Lepäily nyt ei varmasti tule toimimaan ihan samoissa mitoissa kun nyt :D
 
Esikoisen aikaan jäin sairaslomalle supistusten vuoksi rv 27 ja äitiysloma meni samalla kaavalla kuin oikeastaan sillon tuo sairaslomakin että nukkuessa, levätessä sekä vauvan vaatteita laittaessa.

Tässä raskaudessa sairaslomalla oikeastaan koko raskauden ja virallinen äippäloma alkoi lauantaina. Joten eipä tässä hirveästi tunnu muutosta olevan kun esikoinenkin lokakuun loppuun asti vielä hoidossa 3 pv viikossa kun tässä raskaudessa on nuita mutkia matkassa ollut. Nyt yritän levätä mahdollisimman paljon niinä päivinä kun esikoinen hoidossa ja muuten nautin esikoisen kanssa hänen vapaapäivinään yhteisestä kahdenkeskisestä ajasta:) kävelylenkkejä kun ei juuri enää pysty tekemään kun kroppa ei kestä.
 
Minä olen kyllä kanssa ihan tyytyväinen että huomenna on viimeinen päivä, ei millään meinannut enää tällä viikolla jaksaa töissä kokonaisia päiviä varsinkin kun työni on paljon kävelemistä ja jalkojen päällä seisomista. Näin ensimmäistä lasta odottaessa uskon että kun se bebe sieltä vihdoin saapuu niin alussa ainakin on aika menee nopeasti kun kaikki on uutta ja ihmeteltävää ja opeteltavaa on paljon. Mutta oma kysymys onkin suurimmaksi osaksi se että mitäs tässä ennen syntymää pitäisi touhuta :) Varmasti tulee levättyä paljon ja pestyä kaikki mini vaatteet kaappiin odottamaan, mutta jotenkin silti kauhistuttaa se kotona vaan oleminen kun ei oikein mitään silti kykene tekemään ja sosiaalisena ihmisenä jotenkin uskon kaipaavani työpaikan sosiaalista elämää. Mutta ehkä mä vaan luulen että näin käy ja oikeasti nautin siitä että saan olla päivisin yksin ja levätä, katsotaan...
 
Mulle ainakin vaikeinta lomailussa on ollut juurikin se että päivästä on kadonnut 8tuntia sosialisointia. Ajoittain on aika yksinäinenkin olo päivisin kun kaikki on töissä ja juttukavereita ei ole. Mutta nyt alkanut jo vähän tottumaan ja otan sitten seuranpuutetta iltaisin kiinni ja terrorisoin perhettä ja kavereita puhelimitse kun vähän huonosti enää uskallan tapaamisia sopia :D
Niin ja on mulla koiria joita olen kovasti yrittänyt opetella keskustelemaan, toistaiseksi tosin aika laihoin tuloksin... Mutta saanpahan itse jutella, samoin kun tyypille masussa vaikkei sekään kauheasti sieltä huutele takaisin.
 
Täällä ollaan oltu sairaslomalla enemmän tai vähemmän jo rv 21 saakka, ennen aikaisten supistusten toimesta.
On ollut henkisesti rankkaa tämä raskausaika, koska hirveästi en ole voinut touhuta mitään vaan on täytynyt levätä. Liikuntaa olen erityisesti kaivannut. :sad001
Kun sitten äitiysloma virallisesti alkoi tuossa lokakuun vaihteessa tuli jotenkin tyhjä olo. Jäin kaipaamaan sosiaalisia kontakteja työpaikalla.

Nyt kun ollaan jo hyvillä viikoilla olen uskaltanut vähän touhutakin ja sitä myöten myös mieliala on piristynyt. Mietin että voisin leipoa ja tehdä ruokia ainenkin valmiiksi pakkaseen!:)
Pienelle kaikki on laitettu jo valmiiksi.
Öisin tulee nukuttua huonosti joten nukun pieniä pätkiä sillloin kun sattuu nukuttamaan.
Koitan parhaani mukaan nauttia näistä viimeisistä viikoista. :)

Äitiyslomaan vauvan syntymän jälkeen suhtaudun avoimin mielin enkä liioin ole suunnitellut mitään, kun esikoisen kanssa ei yhtään tiedä mitä odottaa.
Haluaisin ainenkin harrastaa vauvvelin kanssa mikäli mahdollista, jos mentäisiin vaikka vauvajumppaan, -joogaan tai muskariin. :)
 
Mä jouduin kans jäämään jo hyvissä ajoin sairaslomalle, olikohan vk25 tai 26. Syynä ennenaikaiset supistelut ja fyysisessä työssä tuli vaikeuksia selän kanssa, taustalla on synnynnäistä vikaa sillä saralla. Nyt on alkukuusta asti ollut äippälomaa ja tahti on vaan hidastunut koko ajan kipujen voimistuttua. En enää lähde minnekkään kauemmas synnäristä ja koitan olla tulematta hulluksi kotona o_O ensimmäistä kun odotan niin en tiedä mitä loppu mammaloma tulee olemaan mutta toivon että lapsi olisi terve ja voisimme alkaa uudestaan liikkumaan, ulkoilemaan ja harrastamaan jatkossa koko perheellä. Mammalomalla tulee varmasti vielä kiire kun olemme suunnitelleet koiranpentua viime keväästä asti ja sekin on näillä näkymin tulossa taloon sopivasti mammaloman aikaan.
 
Mulla kans eka äippäloma alkoi viime kuun loppupuolella, ja kauhealla luopumisen tuskalla lähdin töistä. Kotona onkin yllättäen kulunut aika ihan hyvin! Olen tehnyt vapaaehtoistöitä n. 6-9 tuntia viikossa, lenkkeillyt koirien kanssa, tehnyt ehkä vähän suuritöisempiä ruokia kun arjessa normaalisti ja ommellut vauvalle kaikenlaista. Niin ja katsonut enemmän tv- hömppää kun koskaan elämässäni. :D

Vauvan syntymän jälkeistä arkea on vaikea hahmottaa. Toivon, että lenkkeily onnistuu myös kärryjen kanssa, ja ajattelin etsiä jonkun perhekerhon tms. ryhmän jossa näkisi ihmisiä päiväsaikaan. Vauva-ajalle ei kuitenkaan ole mitään sen tarkempia suunnitelmia.
 
Javasparrow, Sähän olet pistänyt oikein tohinaksi äippälomalla! :wink
 
Mulla on huomenna viiminen työpäivä ja virallisesti äitiysloma alkaa ens tiistaina. Mulla on menny töissä (ja muutenkin koko raskaus) todella hyvin. Alkuun oli väsymystä eipä sen kummempaa. Olisin varmaan jaksanut vielä pitempäänkin töissä, mutta on myös kivaa jäädä äit.lomalle. Vielä on paljon laitettavaa vauvan vaatteiden pesusta yleiseen järjestelyyn, joten eiköhän se aika kulu ihan kivasti.:)
 
Mä oon ollut aina tosi aktiivinen, joten yksin kotona pyöriminen tuntui tosi vieraalta. Luotan siihen, että kotirytmi löytyy sitten vauvan kanssa luonnostaan, vauvan rytmin kautta.
 
Mä oon ollut äippälomalla reilun viikon ja vielä oo tullut sellaista oloa, ettei olis mitään tekemistä ja olis tylsää. Jokaiselle päivälle on ollut jotain menoa ja välillä oon jo ehkä kaivannut sellaisia päiviä, jolloin ei olis aikataulutettuja menoja ja voisin vaan olla. No mitäkö mä oon sitten tehnyt? Oon nähnyt ystäviä, joita en oo moneen kuukauteen nähnyt, ollut lastenvahtina sukulaislapsille, lenkkeillyt, käynyt kuntosalilla, leiponut, käynyt mummolassa ja siivoillut kotona( pesin mm. Saunan ja järjestin vaatehuoneen ) ja hankkinut viimeisiä tavaroita vauvalle eli ihan perusjuttuja oon tehnyt. Ens viikolla käyn pitkästä aikaa joogailemassa ja varasin kasvohoidon mun synttäreiden ja äippäloman kunniaksi. :)
 
Esikoisen aikaan äippäloma meni pitkälti vaakatasossa, kuten koko raskaus... loppupäässä tosin sainkin sitten ihan jopa liikkua ja pääsin jopa shoppailemaan :D Se tuntui luxukselta.
Mä olen nyt ollut pari viikkoa jo supistusten takia sairaslomalla ja mammaloma alkaa virallisesti vajaan viikon päästä. Mitään odotuksia ei ole. Aion ottaa mahdollisimman rennosti ja nähdä ystäviä tai ylipäänsä tehdä oman jaksamisen mukaan kaikkea kivaa. Normaalistihan mä olen sellainen elohiiri jolla on aina kymmenen projektia yhtä aikaa tulilla, mutta nyt koetan ottaa siinä suhteessa lunkisti.
 
Mä oon miettiny että mitä ihmettä teen ku olin jo viime viikon sairaslomalla kun ei tuo selkä antanu myöten. Aika sinnikkääasti olin kuitenki töissä kun jäin viikkoa aikasemmin saikulle. No mies sitten sairastui "vakavasti" miesflunssaan ja sitä on sitten saanut hyysätä ja hoitaa kotiaskareet päälle, niin ei oo tarttenu tekemistä miettiä.
 
:D :D Voi miesflunssa, tuo kauhea tauti joka kellistää miehen kun miehen sänkyyn eikä sieltä pääse ylös moneen päivään! Tuttu juttu.. Jotenkin muutenkin tuntuu että miehet on aina paljon sairaampia kun naiset kun ne kipeäksi tulee.. Pieni lämpö on jo lähes hengenvaarallista!
 
Täälläkin tuttu tuo miesflunssa! :wink
Varmaan ihan syystä luonto on järjestänyt niin että me naiset synnytetään, ihan kaikella kunnioituksella näitä meidän miehiä kohtaan. :grin
 
Joo tuo miesflunssa on oikein viheliäinen tauti:wink toivottavasti kenenkään miehellä ei ole miesflunssaa sitten synnytyksessä päällä tai ainakin mies osaa silloin pitää sen omana tietonaan:grin
 
Mä mietinki että mitä ihmettä teen jos ois synnytys alkanu ja toinen voivottelee sohvalla, sisko ois varmaan pitäny soittaa sairaalaan kaveriksi. Onneksi miehen vanhemmat asuu ihan lähellä niin anoppi ois voinu tulla hoitaa potilasta kotia, kun se on sitä jo aikasemminki päivisin käyny kattoo ja antaa neuvoja.
 
Meillä esikoinen (4kk) on todella helppo hoidettava ja nukkuu vielä suurimman osan päivästä. Tämän takia minulla on aina päivisin todella tylsää, siivoilen aina uudestaan ja uudestaan hänen nukkuessa (lähinnä kiillotan ja puunaan samoja pintoja pävittäin kun en muutakaan 'järkevää' aina välillä keksi:grin). Mies on viikkoisin aina poissa kotoa työnsä takia joten koen aina välillä itseni myös todella yksinäiseksi. Välillä sitä tulee aina sellainen olo että voi kun pääsisi töihin ja hieman edes arkea pakoon, sekä sosialieen ympäristöön. Mutta nautin kyllä kotona vauvan kanssa puuhailusta täysin siemauksin, kerkiäähän siellä töissä sitten myöhemminkin luuhailla. :rolleyes::happy: Ainut miinuspuoli vaan on se tylsyys, jota yritän pitää loitolla keksimällä mitä erikoisimpia tekemisiä. On se kyllä sitten viikonloppuisin ihana lähteä ilman niitä kärryjä ja vastuuta hetkeksi sekä jättää vauva miehelle hoitoon, jotta pääsee hieman omaa aikaa ottamaan ystävien kanssa. Kahvilla kun on käynyt ystävättärien kanssa niin on taas paljon virkeämpi olo ja mukava palata kotiin miehen ja vauvan luo :angel7
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top