Äitini ei hyväksy raskauttani

Estelle_

Jostain jotain jo tietävä
Eloäidit 2020
Ajattelin, että täältä saisin mahdollisesti jotain vertaistukea tai jotain ajatuksia asiaan liittyen, sillä äitini ei hyväksy laisinkaan raskauttani. Tämä on itselleni ollut todella vaikea käsitellä ja monet itkut olen tämän takia itkenyt.:sad015

Taustaa hieman sen verran, että olen 29-vuotias, minulla on ihan ok normaalit tulot(toki paremmatkin voisi olla), korkeakouluopinnot melkein valmiina(kandi kaipaa korjauksia), 2 isokokoista koiraa, en asu lapsen isän/puolison kanssa virallisesti yhdessä, mutta asutaan ihan lähekkäin. Ei olla kihloissa tai naimisissa. Minun on tarkoitus etsiä itselleni nyt isompi asunto ja puoliso muuttaa sitten siihen kanssni. Olen ihan normaali eli ei mitään suurempia ongelmia elämässä. En käytä päihteitä ja kaikki aika tällä hetkellä mennyt koirien kanssa.

Tilanne on se, että äitini ei laisinkaan ilahtunut uutisesta, kun kerroin, että olen raskaana. Tästä on jo aikaa 2kk. Äitini katkaisi tuolloin välit minuun 3 viikoksi ja ei puhunut minulle sanaakaan. Tämän jälkeen ilmoitti viestillä ettei ole iloinen asiasta ja elämäntilanteeni on huono lapsen hankkimiselle ja puoliso ei ole paras mahdollinen. Olen tuntenut puolisoni reilu 7 vuotta ja ollaan myös erottu tämän aikana ja palattu takaisin yhteen ja se olikin myös yksi äitini huolista minkä täysin ymmärrän. Äitini mielestä teen kuitenkin tällä hetkellä yhden elämäni suurimmista virheistä hankkimalla lapsia tässä kohtaa ja jaksamiseni ei tule riittämään vauvan hoitoon sekä koirien hoitoon. Ilmoitti vain, että toivottavasti opin elämässä virheistäni ja tämä olkoot yksi niistä. Samoin toivoo, että minusta kasvaisi hyvä äiti niin kuin muista äideistä eikä tällainen mitä nyt olen. Lista valituksen aiheista on loputon. Ei onnitteluja, ei mitään. Ei ole edes kysynyt laskettua aikaa.

Harmittaa vain niin hirveästi, kun kaikki muut ympärillä ovat niin onnellisia puolestani kuten minä itsekin, niin äitini ei halua laisinkaan olla tässä mukana. Ei olla muutenkaan kovin läheisiä, mutta ehkä tässä kohtaa toivoisin, että oma äiti kysyisi edes miten voin tai muuta vastaavaa.

Onko vastaavia kokemuksia tai näkökulmia asiaan miten voisin ymmärtää äitiäni paremmin?:sad010
 

Rouva V.

Tietävä tietäjä
Lokamammat 2018
Eloäidit 2020
Estelle,anna äidilles aikaa! Nauti sä raskaudesta ja odota että äitisi lämpenee. On kyllä harmi että tuleva isoäiti käyttäytyy noin.
 

bello

Kommentoinnin ninja
Elomammat 2016
Eloäidit 2020
Ensinnäkin siis täysin asiatonta käytöstä sun äidiltäsi. Olen pahoillani että joudut kestämään tuollaista :sad001 Sun elämäsi on SUN ja sun kehosi, sun valintasi. Äidin pitää nyt vaan hyväksyä asia.

Mulla ei ole noin rankkaa ollut oman äidin kanssa, mutta mun äiti on myös hyvin tuomitseva ja töksäyttää omat mielipiteensä hyvin avoimesti. Monta kertaa olen mieleni pahoittanut hänen kommenteistaan. Mulla myös parisuhde on ollut sellainen, että mun äiti ei ole täysin ymmärtänyt ja meidän taannoinen muutto ulkomaille pani hänet koville. Me tehtiin kuitenkin omat valintamme.

Olisko sun mahdollista päästä neuvolapsykologille puhumaan näistä asioista? Tilanne on varmaan sulle aika kuormittava.

Entä puolison vanhemmat, tulevatko he miten olemaan lapsen elämässä? Voit hakea tukiverkkoa ja isovanhemmuutta lapselle myös siitä suunnasta. Äitisi sitten voi itse tehdä valintansa, haluaako olla täysipainoisena isoäitinä teidän elämässä (toivottavasti haluaa). Mutta mitään sanomista sinun elämäntavastasi, naimisissa olostasi tai olemattomuudestasi, tai koiristasi, hänellä ei voi olla. Eli voit ihan rauhassa rakentaa omaa elämääsi ja myös rajata olemistasi äidin suuntaan. Itse koen niin, että jos sukulainen ei osaa olla asiallisesti, hänelle voi asiasta sanoa ja kertoa omat rajansa.

Tsemppiä!
 

Estelle_

Jostain jotain jo tietävä
Eloäidit 2020
Voi ihanat kiitos vastauksista:Heartred

Puolison vanhemmat ja oikeastaan koko suku(mikä on valtava:grin)on ollut todella paljon jo mukana tässä raskaudessa ja ehkä jo vähän liikaakin hössöttänyt vauvan saapumisesta. En laisinkaan pistä siis pahakseni vaan todella ihana, että haluavat olla mukana suunnittelemassa kaikkea ja ovat konkreettisestikin auttaneet hirveästi. Puolison äiti soittelee minulle jatkuvasti vauvaan liittyviä juttuja mikä on ihanaa:Heartpink Tosin puolison suku asuu ihan vieressä, kun taas oma perheeni kauempana, joten samanlaista mukanaoloa en tietenkään voi vaatia.

Mä mietin tota psykologille juttelua asiasta, sillä tämä on ollut kuin musta pilvi varjostamassa raskauttani. Mä elän tällä hetkellä varmasti elämäni onnellisinta aikaa, sillä minunhan ei pitänyt edes alunperinkään saada luomusti lapsia ja olin luovuttanut täysin asian suhteen.

Puolisoni mielestä minun tulee antaa vain aikaa, sillä äitini kyllä rakastaa noin muuten kaikkia lapsia ja on hyvä lasten kanssa. Ehkä äitini näkee minut vain edelleen pikkutyttönä ja ei ole itse valmis hyväksymään, että hänelläkin ikää alkaa olla. En tiedä:sad001
 

bello

Kommentoinnin ninja
Elomammat 2016
Eloäidit 2020
Hyvältä kuulostaa nuo sun tukiverkot :)

Mä jotenkin uskon, että äitisi muuttaa mieltään, kun vauva syntyy. Vauvoilla on sellainen vaikutus :wink

Mutta äitisi käyttäytyy sinua, aikuista ihmistä, kohtaan asiattomasti. Suosittelisin sitä psykologikäyntiä, jos koet että siitä olisi sulle hyötyä :)

Susta tulee varmasti tosi hyvä äiti! Ja äitiydessä on sellainenkin tavallaan terapeuttinen ulottuvuus, että pääsee (ja joutuu) käsittelemään omaa lapsuuden kasvatustaan ja suhdetta omiin vanhempiin, ja voi sitten myös päättää toimia toisin.
 

Estelle_

Jostain jotain jo tietävä
Eloäidit 2020
Hyvältä kuulostaa nuo sun tukiverkot :)

Mä jotenkin uskon, että äitisi muuttaa mieltään, kun vauva syntyy. Vauvoilla on sellainen vaikutus :wink

Mutta äitisi käyttäytyy sinua, aikuista ihmistä, kohtaan asiattomasti. Suosittelisin sitä psykologikäyntiä, jos koet että siitä olisi sulle hyötyä :)

Susta tulee varmasti tosi hyvä äiti! Ja äitiydessä on sellainenkin tavallaan terapeuttinen ulottuvuus, että pääsee (ja joutuu) käsittelemään omaa lapsuuden kasvatustaan ja suhdetta omiin vanhempiin, ja voi sitten myös päättää toimia toisin.

Voi että kiitos:Heartpink Näin mäkin uskon, että kun pikkuinen syntyy, niin eri ääni kellossa. Ei mun äiti kuitenkaan mua ole hylkäämässä, vaikka toki tuki raskauden aikana omalta äidiltä olisi mahtavaa.

Haha toi sun viimeinen lause..sehän tässä pelottaakin:grin
 

Nepu88

Näppärä viestien naputtelija
Elomammat 2017
Eloäidit 2020
Hei Estelle, teidän tilanne ja äitisi käytös kuulostaa tosi harmilliselta ja siitä olen puolestasi todella pahoillani.

Äitisi käytös ei kuulosta kypsältä ja hänellä on varmaan oma taakkansa, minkä vuoksi niin käyttäytyy. Mutta oli käytöksen syy mikä tahansa, tuollainen käytös sinua kohtaan ei ole oikeutettua. Elämäsi on suuren, ihanan mullistuksen keskellä ja tarvitsisit kaiken mahdollisen tuen läheisiltäsi, ja äitisi pitäisi se ymmärtää.

Sinun tilanteessasi kirjoittaisin äidille vaikka kirjeen, jossa kertoisit, miltä hänen käytöksensä tuntuu. Ja että on hänen oma päätöksensä nyt, haluaako olla mukana lapsenlapsensa elämässä vai ei. Mikäli äitisi haluaa parasta sinulle ja lapsellesi, niin hänen olisi jätettävä omat näkemyksensä taka-alalle ja oltava teidän tulena (niin vaikeaa kuin se varmasti hänelle onkin).

Kuten aiemmat kirjoittajat, minäkin uskon, että äitisi näkemys kyllä muuttuu vauvan synnyttyä. Toivon todella, että hän ei kommenteillaan ja käytöksellään enää sitten jatkossa pahoita mieltäsi, mutta kirjoittamasi perusteella hän osaa olla ajattelematon.

Kaikkea hyvää raskauteesi! Onni, että puolisosi lähipiiri on tukenanne ja mukana iloitsemassa tilanteestanne! Toivottavasti sinullakin on äitisi lisäksi muuta perhettä tai sukua myötäiloitsemassa kanssanne.
 

Nook

Jostain jotain jo tietävä
Eloäidit 2020
Hei,

Olen samaa mieltä muiden kanssa, että äitisi käytös ei ole ollenkaan asiallista, mutta toisaalta uskon että se varmasti tulee muuttumaan syntymän myötä.

Sellainen tuli mieleen äitisi vahvasta reaktiosta, että herättääkö tilanteesi hänessä jotain muistoja ja nostaa sitä kautta noin vahvoja tunteita? Mikä hänen tilanteensa oli silloin kun hän on saanut lapsia?
 

Mallura

Asioista perillä oleva
Joulukuun äidit 2019
Voi ihanat kiitos vastauksista:Heartred

Puolison vanhemmat ja oikeastaan koko suku(mikä on valtava:grin)on ollut todella paljon jo mukana tässä raskaudessa ja ehkä jo vähän liikaakin hössöttänyt vauvan saapumisesta. En laisinkaan pistä siis pahakseni vaan todella ihana, että haluavat olla mukana suunnittelemassa kaikkea ja ovat konkreettisestikin auttaneet hirveästi. Puolison äiti soittelee minulle jatkuvasti vauvaan liittyviä juttuja mikä on ihanaa:Heartpink Tosin puolison suku asuu ihan vieressä, kun taas oma perheeni kauempana, joten samanlaista mukanaoloa en tietenkään voi vaatia.

Mä mietin tota psykologille juttelua asiasta, sillä tämä on ollut kuin musta pilvi varjostamassa raskauttani. Mä elän tällä hetkellä varmasti elämäni onnellisinta aikaa, sillä minunhan ei pitänyt edes alunperinkään saada luomusti lapsia ja olin luovuttanut täysin asian suhteen.

Puolisoni mielestä minun tulee antaa vain aikaa, sillä äitini kyllä rakastaa noin muuten kaikkia lapsia ja on hyvä lasten kanssa. Ehkä äitini näkee minut vain edelleen pikkutyttönä ja ei ole itse valmis hyväksymään, että hänelläkin ikää alkaa olla. En tiedä:sad001


Huutelen tuolta marraskuisista kun tämä osui silmään.

Mulla tosiaan ikää jo 41 vuotta ja kolmas lapsi syntyi viime marraskuussa. Eipä tuo minullakaan äiti tahtonut raskautta sulattaa ollenkaan, mutta pojan syntymän jälkeen kun kuvia sai, on koko tilanne muuttunut. Kovasti odottaa jo että pääsisi näkemäänkin.

Se kyllä tulee nyt venymään kun tämä neljäs tekee tuloaan :grin


Kyllä se mieli voi siitä siis muuttua kunhan aikaa antaa, ja viimeistään syntymän jälkeen. Ihme jos niin ei käy. :)

Onnellista loppuodotusta. Eihän tuohon elokuuhun enää kauaa ole. :happy:
 

Estelle_

Jostain jotain jo tietävä
Eloäidit 2020
Nepu88, Tuo kirjeen kirjoittaminen on todella hyvä idea ja itse asiassa olen viestitse ilmoittanut hänelle, että olen tässä kohtaa elämässä sellaisessa tilanteessa, että mä en halua pitää negatiivisia ihmisiä ympärilläni. Itse olen onneni kukkuloilla tästä raskaudesta ja jos ei halua olla apuna/tukena sekä iloita kanssani, niin ei tarvitse olla mukana elämässäni laisinkaan. Ja tiedän, että itse pärjään tapahtui mitä tahansa. Tähän ei ole vastannut, mutta kiitän ideasta:Heartpink

Nook, Osuit naulan kantaan, sillä mummoni eli äitini äiti on aikoinaan katkaissut välini kokonaan äitiini vuosiksi, kun sai kuulla äitini olevan raskaana. Ei oikein sulattanut asioita, vaikka myöhemmin mummo kyllä oli meidän lastenlasten elämässä paljon mukana :happy: Olen itse samaa miettinyt, että tällä asialla on saattanut olla tekemistä asian kanssa.

Mallura, voi että ihanaa paljon onnea raskaudesta!:Heartbigred

MrsH, voi että tuo on todella ikävä kuulla:sad001:Heartpink

Haluan korostaa vielä, että äitini ei ole missään nimessä paha ihminen. Hän on erittäin rakastava ja ehkä hänen vaikeutensa on se, että lapset hänelle niin tärkeitä, niin haluaa kynsin ja hampain pitää kiinni ja myös päättää miten asiat tulee mennä. Tämä on suvussa ensimmäinen lapsenlapsi (siis äitini puolen suvun), niin sulattelua on. Isäni oli tietysti järkyttynyt aluksi, mutta sanoi sitten, että hänellä ei ole mitään oikeuksia sanoa kuinka asiat tehdään ja on iloinnut asiasta.
 

NAom

Oman äänensä löytänyt
Eloäidit 2020
Minä täällä vähän jälkijunassa luen näitä. Mikäs siellä nyt on tilanne/suhtautuminen tulevaan pikkuiseen?
 
Top