ÄITIENPÄIVÄ, ihana vai kamala?

maarinen

maarinen

Sukkela juttelija
Taas se on tulossa! Tuo hieno kansallinen, kauniiden laulujen päivä! Miten teillä?

Minulle tämä tuleva on "ensimmäinen" äitienpäivä moneen vuoteen. Edellisllä kerroilla aina odotin, joka vuosi, että mies muistaisi, ihan niin kuin lapsuudessa oma isäni muisti äitiäni. Silloin me sisarukset hiippailtiin keittiöön paljasvarpain aamuvarhaisella kahvinkeittoon. Oli ihanat lahjat ja laulut ja kakut! Nostalgiaa!

Sitten tuli toisenlaiset äippä-päivät. NE omat, kun tuli itse äidiksi. Odotusta sen esikoisen kanssa. Odotusta ja jännitystä. Ja lopulta KAUHEA pettymys. Muistan miten kyseisenä aamuna odotin hieman huomiota, mutta hänpä ei "arvannut" tai osannut "juttuja"! Niin meni monet vuodet....ja siihen odotukseen ja pettymykseen jo kerkesi tottua! Vaikka aina se vaan kirpaisi isontytön pientä sielua!

Vaan nyt, tulee taas! Voi, miten tuntuu lapselliselta! Pitäisköhän sitä rohkeesti vihjata, että vaikka tuo lapsi on vasta vauva, niin minusta olisi silti ihanaa saada "JOTAIN"! Oikeesti, kuulostaa niin hupsulta...

Kertokaapas nyt, rakkaat ihmiset, miten teillä? Onko vakiintuneita tapoja, tai odotuksia tai ihan jonniinjoutavaa kohkausta koko homma? Tai vaikka tarinoita, niin saa yhdessä itkeä taikka nauraa!
 
Sehän olisi ihanaa jos olisi pienokainen jo silloin,mutta taitaa kuitenkin masussa majailla vielä äitienpäivänä. :)

Ja itse toivoisin myös jonkinlaista huomiota,vaikka vauva ei vielä ulkomaailmassa olisikaan. [;)] Ja tietysti jatkossakin.
 
Heippa.

Meillä tulee tänävuonna ihka ensimmäinen äitienpäivä, vaikka viime äitienpäivänä jo sainkin onnitteluja, vaikkei lapsi ollut vielä "oikealla puolella".

Toivon että tänä hienona päivänä minua muistettaisiin! On se sitten ihanaa jos siitä tulee "perinne", ja kun lapsi/lapset kasvaa, niin on sitten kaksin verroin ihanempaa. [:)]

Omassa lapsuudessa äitienpäivää vietettiin niin, että mentiin isän kanssa keittelemään kahvia ja vietiin äidille sänkyyn kahvia ja kakkua/pullaa. Myöskin laulettiin ja annettiin kortti. [:)]
 
Mullakin on nyt ihkaeka äitienpäivä tulossa, ja jo jännittää, että muistaako tuo isukki koko päivää edes. Hänen äitiään ollaan kyllä joka vuosi juhlittu, mutten tiedä, että mitä tänä vuonna tapahtuu...

Maarinen, mä toivon, että saat kestitykset tänä äitienpäivänä!
 
Mulle äitienpäivä on ihana. Olen saanut nauttia siitä jo 17 vuotta [:)]. Ex-miehen kunniaksi täytyy sanoa että ymmärsi heti huomioida jo silloin esikoisen vauva-aikana. Myöhemmin lapset ovat olleet mukana keittämässä kahvia ja laittamassa aamupalaa, hiippailleet sitten makkariin lahjoineen ja tarjottimineen. Erottuani lapset on osanneet jo itse pitää perinnettä yllä, ihanat poikani <3. Nykyisen miehen kanssa on asia puhuttu ja tietää mitä odotan, varmasti toimiikin sen mukaan kun tyttö ei itse vielä voi.

Jos eka oma äitienpäivä on tulossa niin kannattaa varmaan puhua asiasta ja kertoa mitä odottaa. Miehet saattaa ajatella niin tyhmästi et "et oo mun äiti"...
 
Täällä sattuu äitienpäivälle omat synttäritkin, joten oletan kyllä, että päivä muistetaan, ainakin jotenkin![:D][:D] Pikkuisenkin pitäisi lähiaikoina tulla pihalle tuolta (kun vain malttaisi[;)]) niin on sitten parikin juhlaa juhlittavana. Kyllä tuo mies ainakin yleensä on kaikki juhlapäivät muistanut, että eiköhän nämäkin..[:)] Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää..

Meillä tosiaan myös lapsena oli tapana, että viedään äidille kakkukahvit sänkyyn ja lauletaan.. Monesti oli myös joku itse tehty kortti tai lahja äidille annettavana.. [:)] Meillä äiti tosin itse aina leipoi äitienpäivä kakkunsa, joka monesti toimi myös samalla minun synttärikakkuna, koska aina tiettyinä vuosina ne samalle päivälle osuvat[:)]
 
Riida, meillä sama juttu, mä olen "äitienpäivälahja", eli aina välillä osuu synttärit äitienpäivälle. Kakku usein oli sitten sekä äitienpäivä- että synttärikakku..[:)]

Mielenkiinnolla odotan, juhlitaanko meillä tulevaisuudessa kyseistä päivää, ainakin miehen mielipide on tällä hetkellä että aivan turha päivä (heidän perheessään sitä ei ole juhlittu). Olishan se tietty kiva, jos jotenkin muistaisi päivän... [8|]
 
No mutta joo! Todellakin tahdon, että tänä vuonna tätä MINUN ensimmäistä äitienpäivääni juhlitaan! Vuosi sitten jo vähän odotin, että huomaiskohan mies mullekin jotain nättiä sanoa, sen kummempaa en ois tarvinnut... Vaan ei se tainnut, sitä saattoi jännittää, kun oltiin päätetty äitienpäivän olevan The Päivä, jolloin perheenlisäyksestä tuleville isovanhemmille kerrotaan ;)

Koska mieheni on vähän lahopää ja tampio tällasissa jutuissa, niin oon sille ihan suoraankin sanonut, että äitienpäivä lähestyy. Kerroin myös, että jos ei tahdo mulle itse aamupalaa väkertää, niin voin hyväksyä sen, että vie mut kylpylään tai hotelliin siks viikonlopuks, niin aamupala tulee sitten talon puolesta ;) Saas nähdä, onko muistanut mitään järkätä, lupasi kyllä laittaa tämän idean hautumaan ja sanoi "katsotaan mitä keksitään". Ja huutia kyllä tulee, jos ei muisteta! Oon niin "juhlapäivä-orientoitunut" itse, että edelleen oon näreissäni miehelle, suvulle ja ystäville, kun 29.12. olleet synttärini jotenkin jäi sen jalkoihin, että raskaudessa tuli 41+5 täyteen ja lapsi ei osoittanut merkkejäkään oma-aloitteisesta maailmaan tulosta! Yhtään lahjaa en saanut, kätilö synnärillä kontrollissa taisi olla ainoa, joka huomasi onnitella!

Ja todellakin siis jokainen äiti on muistamisensa ansainnut! Ensin lapset tarvii vähän isän apua siinä järkkäämisessä, mutta jonain vuonna saa se isikin jäädä sinne petiin äidin kanssa tuhisemaan, kun lapset omatoimisesti kattavat aamupalat pöytään! Tosin tahdon luonnollisesti omaa äitiä ja mummojanikin tuona päivänä muistaa, ei se niiden äitiys/isoäitiys oo mihinkään kadonnut!
 
Pipa-tauno nyt todennäkösesti pysyttelee vielä mahassa äitien päivänä, joten mua ei vielä juhlita. KYllä mä uskon miehen nuo jutut muistavan, ainakin se naureskeli et isänpäivähän on eka juhla syntymän jälkeen, siinähän se palvelun taso asetetaan :D
 
Mun taytyykin kertoa miehelleni, etta Suomessa vietetaan aitienpaivaa, jospa tulis jotain huomioo [;)] Se on kylla semmoinen ukkeli, etta se muistaa kaikenmaailman vuosipaivia, millon tavattiin, millon mentiin naimisiin, millon muutin tanne thaimaahan, aina se ois haluamassa vahan juhlistaa, joka kuukausi! [:)] Ja kylla se mua jo aidiksikin sanoo [:D]

Taalla on aitienpaiva 12.8. ja mulla on LA 11.8. katsotaas miten muijan kay [;)]
 
Itse odotan jännityksellä, ehtiikö pikkuinen syntyä maailmaan. Mutta odotan kyllä mieheltäni edes jonkinasteista muistamista oli lapsi syntynyt jo tai ei.
Pitänee hienovaraisesti jo vähän vihjailla, että äitienpäivien vietto meidän perheessä alkaa nyt [:D]

Mitään lahjoja ja superyllätyksiä en odota, mutta edes se hyvän äitienpäivän toivotus olisi enemmänkin kuin suotavaa. Tietysti vielä hienompaa olisi, että käytäisi jossain syömässä tai muuta, mutta se riippunee ihan tästä pienokaisesta koska hän suvaitsee saapua maailmaan [:)]
 
Niin no, mulla on se helppous että saan itse vaikuttaa siihen miten äitien päivää meillä myöhemmin vietetään. Jos isänpäivänä tulee 12-lajin aamupala sänkyyn, hierontaa, hemmottelua ja ravintolaillallinen niin voin samaa tasoa odottaa myös äitienpäivänä.

Sitten kun tod. näk. unohan koko päivän niin ei tarvi vinkua jos toinenkaan ei muista :)
 
Äitienpäivä.. Niin, lapsuudestani muistan, että äitini oli aina töissä äitienpäivänä (äitini oli lastenlääkäri). Asuimme sairaalan lähellä, joten kävelin joka äitienpäivä sairaalan kahvioon mehu-pullalle sovittuna kellonaikana. Toisiaan jouduin odottelemaan äitiä kauankin, sillä hän oli päivystysvuorossa.

Itse äitinä en ole sen kummemmin juhlinut äitienpäivää.Sään salliessa ulkoilemme koko perhe, tai menemme leffaan, tai pelaamme Wiitä yhdessä. Pääasia, että touhuamme jotakin yhdessä. Sen verran olen lapsilta toivonut, etteivät riitelisi ko. päivänä. 

Tänä vuonna tosin saatan olla laitoksella äitienpäivänä, jos hyvin käy [:)]
 
Mun äitienpäivä muistot on jotai siihen tyylii että syötiin ehkä pullakahvit tms.. Koulussa tietysti aina värkättii kortit ja isompana osas jo keittää aamukahvit valmiiks jne.. Yläaste iällä sitte tehtiinkin jo kakku itse äidille.
Itsellä nyt ei ole sen kummempia odotuksia. Mieheltä kysyin leikkimielellä että mitäs ostaa mulle äitienpv lahjaksi? niin katso hölmösti ettet sä vielä mikää äiti ole [&:] Vitsillähän mä sitä kysyin.. [:D] Sit kun vauva on maailmassa niin haluaisin että äitienäivä/isänpäivä olisi sellaisia perhepäiviä, jolloin tehdään toiselle kakku ja kahvit ja keksitään jotain kivaa tekemistä. Pienen lahjanki voi ostaa [:)]
 
Mä oon vihjassu miehelle, että muistakin, ettet unohda äitienpäivänä mua... En toki voi odottaa samaa, mitä äitini on saanut, koska en tohdi vaatia samaa mieheltä. Me haettiin äidille aina sini- tai valkovuokkoja, laulettiin äiti hereille, vietiin tarjottimella tuoremehua ym. sänkyyn ja lahjat ja kortti. Mutta jotenkin miehen pitää mua muistaa tai pahoitan mieleni tosi pahasti. Oikeastaan isänikin oppi vasta kantapään kautta, miten "käyttäydytään", oli kuulemma unohtanut ekan äitienpäivän ja äidillä siitä elämänpituinen katkeruus. [;)] Mä muistin miestäni isänpäivänä, vaikka poju oli vielä masussa. Tosin lahjani miehelle oli kuitenkin pojan käyttöön: 50cm kokoinen haalari, parit sukat ja pilttipurkki. Mies oli pahoillaan, ettei se mahtunut hänelle, hih. [:D]
 
No ihana äitienpäivä! Itse kanssa muistuttelin miestä että "jollei tuu aamiaista ja suklaata ja lahjoja sänkyyn ni oon äkänen koko päivän." No mies vaan vastasi että et saa kyllä vielä mitään kun vauva on vielä mahassa..

No ei tullut aamiaista sänkyyn (ehkä johtui siitä että heräsin neljä tuntia miestä aiemmin?), mutta SAIN LUVAN OSTAA SUKLAALEVYN itelleni[:D] Ja omalta äidiltä sain ruusut ja mummulta kirjekuoren[;)]

Ehottomasti ootan että kun vauva on tullut niin minunkin takia sitten aamuisin hiippaillaan keittiöön ja saan esittää nukkuvaa, niin kuin kotonakin tehtiin.
 
Takaisin
Top