No minä pelkäsin välillä, että raskaus menee kesken. Sitten poika syntyi ja pelkäsin, että kätkytkuolee yöllä sänkyynsä.. vahtasin herkeämättä ja kuuntelin että hengittäähän se lapsi varmasti. Nyt en enää pelkää sitä, mutta murehdin tulevia vuosia ja sitä, että eihän kukaan kiusaa ihanaa poikaani koulussa jne. Murheita murheita.. Niin ja tosiaan... joskus olen nähnyt painajaista, että unohdan lapseni jonnekin ja paniikissa etsin ja haen häntä. Kun poika oli ihan pienen pieni, niin saatoin yöllä yhtäkkiä havahtua ja aloin etsimään poikaa sylistäni ja kauhu sen kuin kasvoi, kun unen pöpperössä hamusin tyhjää peittoani vaikka olin laittanut lapsen turvallisesti omaan sänkyynsä nukkumaan. :) Mikä huoli ja murhe sitä voi lapsen vuoksi olla. Sydän pakahtuu rakkaudesta ja huolesta, vaikka kaikki on hyvin. :)
