Aivosumuun auttoi kai aika kun kaikenmoiset raskaushormoonit elimistöstä pikkuhiljaa vähenivät tai poistuivat. Totesin sen myös kesällä neuvolassa, vaikka vahvasti univelka/ pätkäuni väsynyt samaan aikaan olinkin.
Vanha totuus kaiken ulkopuolisen ulos sulkevasta lapsivuodeajasta piti kyllä kohdallani paikkansa. Sen synnytyksen jälkeisen jälkivuodon aikaan en juurikaan tahtonut/ jaksanut tehdä muuta kuin huolehtia vauvasta ja syödä mitä jääkaapista löytyi. Onneksi kaupasta oli kotiinkuljetukset...
Raskaus/ imetysvitamiinit, kalkkilisää ja rautaa C-vitamiinin kera olen syönyt koko imetysajan.