Äidin mielialat

[Tarunen]

Hei kaikki, olen itse jotenkin vahvasti sitä mieltä, että äidin mielialat vaikuttavat lapseen todella paljon. Jatkuvasti kiukkuinen ja vihainen äiti, ei ole hyväksi syntymättömälle vauvalle. Löytyykö kanssani samaa mieltä olevia??

Itse täällä yritetään pienistä tunnekuohuista huolimatta mieheni kanssa kerätä kaikki positiiviset ajatukset kasaan. Helppoakin se on kun vauva on paljon toivottu ja mies on täysin tukena [:)]

 

[satu`]

Mä uskon tähän kanssa ..siis tietyllä tavalla. Tottakai jokainen on joskus kiukkunen ja harmissaan - jopa raskausaikana, enkä mä usko että hetkittäiset mielialat vauvaan vaikuttaa, nehän kuuluu normaaliin elämään. Eriasia sitten taas pitkittyneet negatiiviset tilat.. odottavan äidin masennus tms - kylllä mä uskon, että sellaiset asiat jollain tavalla vaikuttaa siihen millainen vauvasta tulee.

Mulla esimerkkinä pari kaveria.. toinen heistä tosi rauhallinen persoona, joka ei kamalasti turhia murehdi - hän sai erittäin rauhallisen ja ns. "helpon" tyttövauvan, joka ei turhia kitise. Sitten taas toinen kaveri, joka stressaa ihan jokaista asiaa ja jonka mielialat vaihtelee ääripäästä toiseen sekunneissa sai sitten taas poikavauvan, jolla on ollu koliikkia ja järkyttäviä itkukohtauksia. En tiedä kuinka sattuman kauppaa tää on ollu, mutta kyllä mä uskon että odotusajalla on jonkinlainen merkitys ollu..

 

[Tarunen]

Satu, itsekin olen juuri tuota mieltä. Kyllähän ne mielialat vaihtelee ja saakin vaihdella, mutta stressiä yms. tulisi välttää :)
Itse täällä itken jo kun luen noita teidän kaikkien kirjoituksia. Toiset niin surullisia ja toiset niin ihania. Itku tuli jopa ku katsoin tuota sinun vauvasi kuvaa. Ihana!

Me ollaan vasta sydänääniä päästy kuuntelemaan, mutta kolmen viikon päästä olisi niskapoimututkimus ja samalla ultra [:)]

 

[luomuleena]

Eikös se olekin ihan tutkittu juttu. Muistaisin siitä joskus lukeneeni. Siinä kyllä sanottiin että vasta suuri trauma mikä tapahtuu äidille raskausaikana, saattaisi vaikuttaa sikiöön. Ei siis mitkään normaalit tunnevaihtulut.
Touhon koliikkin on pakko sanoa että itse olen luonteelta perus rauhallinen enkä pienestä hätkähdä. Esikoispoikamme oli kuitenkin koliikki vauva. En siis usko siihen että äidin luonne vaikuttaa tuleeko lapsessta koliikki vai ei. Eikös yleisesti sanota että koliikki johtuu siitä että suolisto ei ole tarpeeksi vielä kehittynyt ja siitä johtuu vatsaväänteet ja vauvan kiputilat. Ei minusta siihen äidin mieliala vaikuta miten suolisto kehittyy. No tämä on vain minun kantani. Ja jos suvussa on äkkipikaista väkeä tottakai se periytyy. Ja silloin vauva saattaa helpommin hermostu uusista/erilaisista tilanteista, mikä johtaa itkuun.

 

[satu`]

Juu, en mä tota koliikkia sillai ajatellutkaan liittyvän äidin ressiin.. tuli vaan mainittua tossa samassa. Ihan ilman koliikkiakin kyseinen lapsi on kuitenkin tän toisen kaverin lasta rauhattomampi jne. Voihan se johtua monesta muustakin asiasta.. jokainen lapsonen kun kuitenkin on oma yksilönsä :)

 

[Tarunen]

Koliikista en tiedä, mutta tuttava perheellä on lapsilla hyvinkin paljon allergioita ja aggressiiivisia ja äiti oli ihan hermoraunio kaikkien odotusaikana. Ei se ainakaan positiivisesti voinut vaikuttaa odotukseen.

Toivotaan, että itsellä positiivinen mieli jaksaisi jatkua [:)]

 

[Säde]

Täytyy muistaa, että persoonallisuus on osaltaan myös periytyvä että ei kaikkea pidä laittaa raskausajan piikkiin. Luin kyllä, että 30pv vanhana sikiöön vaikuttaa äidin tunteet. Eli hyvinä hetkinä erittynyt endorfiini ja muut mielihyvähormoonit kulkeutuu suraan sikiöön ja lapsi on yhtä onnellinen kun sinäkin. Masentuneena ja kiukkuisena puolestaan vauva kokee samaa mielialaa..