Kyfi0127540
Vasta-alkaja
Meillä vaimon kanssa 1,5 vuotias poika. Kävelee, juoksee, liikkuu, leikkii ja kovasti tavailee sanojakin jo hiljalleen.
Isänä ihmettelen ja taas toisaalta en ihmettele, mutta olen huomannut, että lapsi viihtyy stressittömämmin ja iloisena omana itsenään, kun olemme kaksin tai muualla ystävieni tai poikani ystävieni seurassa.
Äitin perään huudetaan jatkuvasti. Juostaan perässä vessaan, hakataan vessan ovea huutaen täyttä kurkkua niin kauan kun ovi aukeaa. Huudetaan, kun äiti nousee sohvalta keittiöön (5 metrin matka) hakemaan vaikka välipalaa pojalle. Huudetaan kun äiti kieltää availemasta esim. kaappeja tai kiipeilemästä keittiön pöydälle.
Saattaa välillä omatoimisesti mennä olohuoneeseen katsomaan piirrettyjä, mutta jos pienikin rapsahdus kuuluu sieltä missä äiti on, huuto alkaa ja juoksujalkaa sinne välittömästi.
Mutta, kun olemme kaksin, isä ja poika, poika tottelee, käyttäytyy nätisti eikä kitise vastaan. Hän on kuin toinen persoona minun kanssani kaksin ollessa. Kun menen vessaan, hän odottaa nätisti eikä varsinaisesti välttämättä noteeraa koko asiaa. Kun nousen sohvalta hakemaan keittiöstä välipalaa tai mitä vain, hän jatkaa touhujaan eikä välitä siitä juurikaan, että nousen. Saattaa toki tulla perässä katsomaan, mutta hymy naamalla eikä huudosta tietoakaan. Kun kiellän häntä availemasta kaappeja, hän tottelee heti ja itsekin toteaa perään "ei saa" hymyillen.
Kun olemme kylässä tai kaupassa koko perheenä, poika huutaa ja kitisee ja itkee jokaisesta asiasta mitä ympärillä on.
Kun olemme kylässä tai kaupassa kaksin isä ja poika, poika käyttäytyy nätisti ja hymyilee vain kokoajan uteliaana ympäristölle.
Imetys lopetettiin täysin 1v 2kk ikäisenä, koska öistä ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Sen jälkeen nukkunut joka ikinen yö 8 - jopa 12 tuntia yhteen menoon, eli noin 4 kuukautta nyt, yhtenäkään yönä kertaakaan heräämättä.
Minä, isä, aloitin unikoulun pojalle tuolloin ja se lähti kerta heitolla paremmin kuin ikinä osasin odottaa.
Äiti kun yrittää poikaa nukuttaa ilman imetystä, ei siitä tule vieläkään mitään, vaikka nyt kuukausien jälkeen oli ensimmäiset yritykset äidille ilman imetystä nukuttaa poikaa. Huutaa vain eikä nukahda.
Isä kun nukuttaa, poika nukahtaa muutamassa minuutissa ja nukkuu läpi yön.
Nukkuu siis todella hyvin, mutta vain isän nukuttamana.
Poika syö hyvin, on kaikkiruokainen, eikä nirsoile mistään. Syö kunnes maha on sopivan täynnä ja ilmoittaa sen nätisti itse.
Onko lapset normaalisti näin äidin perään ja näin äidiltä vaativia? Miten saisimme saman rennon ja iloisen olotilan lapselle äidin kanssa ollessa, eikä olisi niin vaativa äidille kokoajan? Onhan se totta, että isänä kun käyn töissä ja nään lasta vähemmän, niin onhan meillä erilainen suhde kun äidillä, joka on aamusta iltaan lapsen kanssa + imetyksestä tulleet siteet lapsen ja vanhemman välille.
Mietinkin, että päiväkoti tekisi pojalle hyvää ja saisi ns. vieroitusta äidistä ja saisi leikkiä ikäistensä kanssa, mutta odotamme toista lasta (rv 19+3), joten äidin töihin paluu ei juurikaan ole enää tässä kohtaa vaihtoehto.
Äiti alkaa olla loppu ja vielä raskaanakin ja pelottaahan tässä hieman, miten tulee pärjäämään tämän taaperon ja uuden tulokkaan kanssa kolmisin kotona, kun olen töissä. Siksi halusin purkaa mieleni tännekkin, jos jollakin olisi ideoita miten tämmöisessä tilanteessa voisi toimia tai mitä kannattaisi kokeilla.
Isänä ihmettelen ja taas toisaalta en ihmettele, mutta olen huomannut, että lapsi viihtyy stressittömämmin ja iloisena omana itsenään, kun olemme kaksin tai muualla ystävieni tai poikani ystävieni seurassa.
Äitin perään huudetaan jatkuvasti. Juostaan perässä vessaan, hakataan vessan ovea huutaen täyttä kurkkua niin kauan kun ovi aukeaa. Huudetaan, kun äiti nousee sohvalta keittiöön (5 metrin matka) hakemaan vaikka välipalaa pojalle. Huudetaan kun äiti kieltää availemasta esim. kaappeja tai kiipeilemästä keittiön pöydälle.
Saattaa välillä omatoimisesti mennä olohuoneeseen katsomaan piirrettyjä, mutta jos pienikin rapsahdus kuuluu sieltä missä äiti on, huuto alkaa ja juoksujalkaa sinne välittömästi.
Mutta, kun olemme kaksin, isä ja poika, poika tottelee, käyttäytyy nätisti eikä kitise vastaan. Hän on kuin toinen persoona minun kanssani kaksin ollessa. Kun menen vessaan, hän odottaa nätisti eikä varsinaisesti välttämättä noteeraa koko asiaa. Kun nousen sohvalta hakemaan keittiöstä välipalaa tai mitä vain, hän jatkaa touhujaan eikä välitä siitä juurikaan, että nousen. Saattaa toki tulla perässä katsomaan, mutta hymy naamalla eikä huudosta tietoakaan. Kun kiellän häntä availemasta kaappeja, hän tottelee heti ja itsekin toteaa perään "ei saa" hymyillen.
Kun olemme kylässä tai kaupassa koko perheenä, poika huutaa ja kitisee ja itkee jokaisesta asiasta mitä ympärillä on.
Kun olemme kylässä tai kaupassa kaksin isä ja poika, poika käyttäytyy nätisti ja hymyilee vain kokoajan uteliaana ympäristölle.
Imetys lopetettiin täysin 1v 2kk ikäisenä, koska öistä ei meinannut tulla yhtikäs mitään. Sen jälkeen nukkunut joka ikinen yö 8 - jopa 12 tuntia yhteen menoon, eli noin 4 kuukautta nyt, yhtenäkään yönä kertaakaan heräämättä.
Minä, isä, aloitin unikoulun pojalle tuolloin ja se lähti kerta heitolla paremmin kuin ikinä osasin odottaa.
Äiti kun yrittää poikaa nukuttaa ilman imetystä, ei siitä tule vieläkään mitään, vaikka nyt kuukausien jälkeen oli ensimmäiset yritykset äidille ilman imetystä nukuttaa poikaa. Huutaa vain eikä nukahda.
Isä kun nukuttaa, poika nukahtaa muutamassa minuutissa ja nukkuu läpi yön.
Nukkuu siis todella hyvin, mutta vain isän nukuttamana.
Poika syö hyvin, on kaikkiruokainen, eikä nirsoile mistään. Syö kunnes maha on sopivan täynnä ja ilmoittaa sen nätisti itse.
Onko lapset normaalisti näin äidin perään ja näin äidiltä vaativia? Miten saisimme saman rennon ja iloisen olotilan lapselle äidin kanssa ollessa, eikä olisi niin vaativa äidille kokoajan? Onhan se totta, että isänä kun käyn töissä ja nään lasta vähemmän, niin onhan meillä erilainen suhde kun äidillä, joka on aamusta iltaan lapsen kanssa + imetyksestä tulleet siteet lapsen ja vanhemman välille.
Mietinkin, että päiväkoti tekisi pojalle hyvää ja saisi ns. vieroitusta äidistä ja saisi leikkiä ikäistensä kanssa, mutta odotamme toista lasta (rv 19+3), joten äidin töihin paluu ei juurikaan ole enää tässä kohtaa vaihtoehto.
Äiti alkaa olla loppu ja vielä raskaanakin ja pelottaahan tässä hieman, miten tulee pärjäämään tämän taaperon ja uuden tulokkaan kanssa kolmisin kotona, kun olen töissä. Siksi halusin purkaa mieleni tännekkin, jos jollakin olisi ideoita miten tämmöisessä tilanteessa voisi toimia tai mitä kannattaisi kokeilla.
