Yli kolmekymppiset ensimmäistä kuumeilevat

No onhan toi mun tausta hieman erilainen kuin useimmilla muilla, mutta kaikesta on tähän mennessä vielä selvitty. :)Ehkä suurinpana murheena ja huolenaiheena on takaraivossa ajatus siitä, että jos ei voikaan ikinä saada omaa lasta. Ikää on jo jonkun verran. Adoptio olisi mulle ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta koska olen sairastanut vakavan sairauden en ole sopiva adoptiovanhemmaksi. No en suostu vaipumaan epätoivoon (vielä). Mulla on tässä monta hyvää yrityskertaa jäljellä ja mikään lääkäri ei ole mua vielä hedelmättömäksi julistanut. Niin toivoa on pakko olla. Mä toivon että noi keskenmenot johtuivat vaan siitä, että minä ja mun ex ei oltu sitten kuitenkaan yhteensopivia.

Oloja oon taas ehtinyt tarkkailla oikein urakalla. Eilen mulla aamupäivän kohtua poltteli, nippaili ja kihelmöi, minkä jälkeen iltapäivän oli alaselkä ihan jumissa ja issiashermot säteili takareisiin ja polviin asti. Oisko ollut kiinnittymisestä ehkä kyse :smiley-angelic001 No mitään vuotoja ei kyllä ole ollut, joten varmaksi en voi sanoa. Rinnat on alkaneet taas turvota ja kipuilla, mutta niin ne tekee joka kierrossa oviksen jälkeen. Hieman on väsymystä ja huonoa oloa, mutta noi voi johtua ihan työstressistä näin loppuvuonna (joululomaa odotellessa). Noista mistään "oireista" ei voi oikeastaan sanoa yhtään mitään. Täytyy vaan yrittää jaksaa viikon verran odotella ja katsoa mitä tapahtuu (se on kyllä niin satavarma että sorrun vielä tekemään testin ennen sitä kun niitä löytyy kaapista valmiina jonkin verran).

Toffee: Missä vaiheessa sulla kierto menossa? Vieläkö mahdollista plussata tän vuoden puolella?
 
mulla on vielä mahikset, ens viikolla pääsee testailemaan :) hätäisesti vois kokeilla jo perjantaina, mutta parempi jos jaksaa venailla. Selkäkivut ei taas mulla käy oireiksi, kun selkä kipuilee muutenkin ja iskiashermo ilmoittelee itsestään koko ajan.

Välillä ihmettelen tota adoptiovanhempien ylitarkkaa syyniä. tottakai pitää puitteet olla kunnossa ja ihmisten täyspäisiä, mutta jotain rajaa... biologisia lapsia taas saa tehdä mihin olosuhteisiin tahansa.

Venla vielä on toivoa, ja vuosiakin sulla on roppakaupalla aikaa! Keskenmenot todistavat että ainakin voit raskautua, vaikka niissä muuten ei mitään positiivista olekaan. Voihan tosiaan olla ettei sun ja exän geenit sopineet yhteen, onhan se mahdollista, joskin harvinaista. Ja sullakin vielä mahikset tänä vuonna! Toivottavasti oli tosiaan kiinnittymisnippailua ja pieni papu olisi kasvamassa. Laita kuva jos testailet piakkoin, niin päästään sitä tihrustamaan :)
 
Huomenta! En ole ehtinytkään tänne mitään kirjoittaa kun oli sen verran kiireinen loppuviikko. Nyt makaan kotona sängyssä järkyttävän hammaskivun kourissa, niin on aikaa kirjoittaa. Kun ei tässä voi oikein nukkuakaan ja lääkäriin pääsen vasta klo 12.
Oireet ovat jatkuneet hurjempana. Rintoihin on tullut ainakin yksi kuppi kokoa. Seksihalut eivät ole laantuneet niinkuin normaalisti tähän aikaan kierrosta eikä sitä normaalia kuivuutta ole ilmaantunut. Kohun ja nivusten nippailut, polttelut yms jatkuneet. Yksi yö särki oikeaa nivusta niin paljon että siihen oikein heräsi. Olen ihan älyttömän itkuherkkä ja muutaman päivän ajan tuntenut myös suurta onnea ilman mitään syytä. Miehen kanssa kun heiluteltiin peittoja niin mies kysyi lopuksi että onko mulla emättimessä haavoja tai menkat tulossa kun aktin mukana sen penikseen oli tarttunut kuivunutta verta. Mietin vaan että olisikohan tuo voinut nyt olla sitten sitä kiinnittymisvuotoa. Sitä on vaan tullut tosi vähän. No olen mä tässä ehtinyt jo useamman testin tehdä, joissa oon ollut näkevinäni jotain mutta en ole varma. Tänä aamuna tein testin ja siinä kyllä jo mielestäni jotain näkyy. Meinasin näyttää miehellekin mutta en sitten kehdannut kun ajattelin että se pitää mua sekopäänä. Tässä kuitenkiin tämä tän aamun testi. Mitä mieltä olet? tmp_7792-20141215_0820391217030253.jpg
 
Muokattu viimeksi:
No nyt kun mä latasin ton ja katson tota kuvaa uudestaan ei siinä mitään oo.. Mä taidan olla vaan seonnut. o_O nyt siis menossa kp27/28-31 dpo 11 luulisin. Kyllä nyt pitäis olla jo vahva viiva.:sad001
 
Voi kuule, mulla plussa paukahti vasta kun menkat oli liki kolme vkoa myöhässä. Ei siinä vielä siis välttämättä pitäisi mitään näkyä :wink
 
kokeiles vaikka dpo14 uudestaan. netistä olen katsellut raskaustestitaulukoita ja aika iso prosentti raskaana olleista on saanut negaa vielä 11-12 dpo.
 
Onnea Toffee!! :hug007 (Olen seurannut tuota raskaaksi 2014 ketjua jonkin verran.) Ihan mahtavaa saat nyytin elokuun lopussa!! Antaa toivoa muillekin yli kolmekymppisille vauvahaaveilijoille.

Itse tein testin täänään aamulla (itseasiassa kaksikin) ja negaa näytti. Nyt sitten vaan odotellaan menkkoja alkavaksi. Ja alavatsan juilimisesta päätellen ei ole kaukana. Pieni itku pääsi aamulla vessassa, kun toiveet oli jo aika korkealla, mutta nyt on taas leuka nostettu pystyyn ja valmiina suuntaamaan kohti uusia pettymyksiä. :wink Vähän harmittaa tämä oman kuumeilun suuruusluokka taas. Aivan kun sitä ei olisi oppinut mitään aikaisemmista vuosista. Kaikki sanovat, että tämän homman kanssa ei saisi stressata, ja hienoa se olisikin jos voisi vaan unohtaa koko homman ja "ottaa rennosti". Mutta jos ei tikuttele ovista, eikä kirjaa kiertoa ylös, niin mistä ne tiedot sitten saa jos joutuu uudestaan tutkimuksiin. Ja kun aikaa ei ole enää vuositolkulla niin ihan hirveästi ei haluaisi jättää asioita sattuman varaan. Vaikka sattumaa se taitaa olla tuleeko sitä raskaaksi vai ei. No ehkä mä otan nyt tän joulunajan rennosti ja katsotaan tilannetta sitten tammikuussa uudestaan.
 
juu, kaks viivaa eilen siellä tikussa paistoi ja tänä aamunakin vielä :smiley-bounce013
olin itse ihan sitä mieltä ettei nyt oo tärpännyt, eli kaikille ei tule tosiaankaan tota raskaana olevaa tunnetta.

mietin just toissa yönä, että no, ens vuonna sitten, ja nyt voi jouluna vetää kaksin käsin punkkua ja "vaarallisia" homejuustoja. no eipäs voikaan :grin

Venlalle, tsempit, oisin suonut sullekin sen plussan. Nyt tosiaan joulun viettoon rennoin mielin, ja uusin voimin ensi vuoteen! :greet008
 
Voisko tämän ketjun herätellä henkiin...? Kai täällä on muitakin yli 30v., jotka vasta esikoisesta haaveilee? Mulla ikää 34 v. :)
 
Herätellään vaan! Mä täällä kävin jo viime kesänä ja kohderyhmään kuulun edelleen. Kesällä 34v. Eikä edes aavistusta plussasta. Tosin ainakin 3kk mennyt hukkaan talven aikana tulehdusten ja lääkekuurien takia.
 
Keskustellaan me täällä kaksin, Jellis, jos ei muita ilmaannu :)

Mulla takana keskeytynyt keskenmeno viime lokakuussa, joten pyörin enimmäkseen tuolla km:n kokeneiden ketjuissa. Kirjoitin joskus myös esikoista kuumeilevien ketjuun, mut se on jäänyt. Vaikka raskautta toivovien aatokset on tietty pitkälti samoja, niin itellä välillä ikä mietityttää ja haluais silläkin saralla kohtalotovereiden ajatuksia kuulla..

Vaikka tulin ihmeekseni raskaaksi ekasta yrityksestä, silti koko ajan on epäilys takaraivossa, mitä jos tässä vaiheessa rupeaa jo munasolut olemaan vanhoja ja surkeita :rolleyes: kun kuitenkin tämä raskautuminen tuntuu olevan niin kovasti tuuripeliä. Et jos se mun hyvä tuuri meni jo..

Onko sulla Jellis lähipiirissä jo paljon lapsiperheitä?
 
Joo, pärjätään kaksinkin jos ollaan ainoita muinaismuistoja :wink Mä oon myös tuolla clomiketjussa ja esikoista yrittävissä, mutta kovin nuorta porukkaa siellä pyörii.

Mä en aio uskoa sitä että vielä olis munat vanhentuneita! En suostu millään! Ihan varmasti elinavoilla voi vaikuttaa siihenkin! Sitten neljän kympin kohdalla vois tulla jo paniikki. Vaikka kyllä se meinaa nytkin välillä puskea mutta mä oon vähän sellanen Peter Pan etten koe olevani näin vanha :)

On noita lapsiperheitä ja lisää tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä, mutta onneks myös itseäni vanhempia ja myös lapsettomia että on ihmisiä kenen kanssa viittii olla tekemisissä :wink jotenkin noi lapsiperheet on nyt vähän tuskallista seuraa tavallaan. Eihän se multa ole pois, mutta en mä haluis mennä kattelee lottovoittajan rahasäiliötäkään :)

Mulla oli ehkä varhainen km viime syksynä, vuodoista ja löydöksistä päätellen ja siitä sain parin kuukauden kohdunsuun tulehduksen. Sen parempaan en oo pystynyt.

Miehellä todistettavasti on tavarat toimineet reilu 5 vuotta sitten, mutta nyt halusi käydä testauttamassa ja huonoja uutisiahan sieltä tuli, vain 1% normaaleita. Onneks kuitenkin määrä ja liikkuvuus oli hyviä niin ei ihan lopullinen tuomio ollut. Ja lisäravinteilla yms. koitetaan parantaa nyt laatua.

Mulla ei oo kyllä koskaan aikaisemmin käynyt edes mielessä että haluaisin lapsen, ennen ku tapasin nykyisen mieheni pari vuotta sitten. Se oli menoa! Ja vuosi mekin varmoilla päivillä ehkäistiin ja kun hääpäivä oli viime kesänä sovittu niin siitä alkoi yritys.

Kyllä tää sellasta lottoamista tuntuu olevan. Kun pitäis kaikki kuun asennot olla kohdillaan että sais edes sen plussan joskus ja vielä pitkä matka siitä sinne synnärille.. Epätoivoista suorastaan, mutta pakko se on uskoa ja jaksaa yrittää!
 
Sulla on ihanan positiivinen asenne :) Minä taas kuulun enemmän niihin huolehtijoihin ja pahaa pelkääviin, ei voi mitään.
Inhottavia nuo tulehdukset :sad001 Missä vaiheessa arvelet, että sulla tuli keskenmeno?
Itellä oli onni, että lääkkeellinen tyhjennys keskenmenon jälkeen meni sillä lailla hyvin, ettei mitään komplikaatioita tullut ja jälkivuotokin oli vähäistä. Miten sun mies otti uutiset siemennesteen "poikkeavuudesta?"

Mä oon kyllä aina halunnut lapsia, mutta mies on jarrutellut.. ei tiennyt, haluaako vai ei.. ja jotenkin vaan vuodet vieri ja vieri tähän pisteeseen saakka.

Mun mies on ulkomaankomennuksella ja sen vuoksi meidän yrityskerrat on olleet vähäisiä km:n jälkeen. Nyt on semmonen parin prosentin mahis olemassa, jos miehen simpat on sitkeitä ja seuraava mahis on sitten tuossa kesän korvalla.. Välillä on turhauttanut kovasti, kun vauvakuume, suoranainen kaiho ja kaipuu, on niin kova. Mutta ei se auta kuin oottaa ja yrittää välillä suunnata ajatuksia muihinkin asioihin!
 
Se oli ihan tosi varhainen. Silloin ku menkat piti alkaa aloin vuotaa kirkasta verta ja sitä jatkui 9 päivää kunnes tuli kaikki ulos, oli kaikenmaailman kudospalaa ja kökköä.. Ja kipeää teki. Kaikkiaan vuodin pari viikkoa. Ja siitä se tulehdus..

No, alkuun se tieto laadusta tietysti oli aika raju. Mutta kun alkujärkytyksestä toivuttiin niin alkoi hullu googlaaminen mitä sille voi tehdä ja kuinka paljon vaikuttaa. Ja gyne sanoi ettei pitäis olla mikään este luomuraskaudelle. Kyllähän toi itseään syyttää ja tulee aiheesta välillä sanomista kun toinen kokee pilaavansa mun elämän ja muuta paskaa.. Mutta joo, kyllähän se ressaa. Ja sitten taas ei. Ja kaikkensa tuo aikoo tehdä että paranisi..

Onpa kurjaa että näette noin harvoin. Vaikka eihän sitä tilanteelle mitään voi! Toivottavasti on sellaset supersimpat että toimii vähemmällä ähkimisellä :D
 
Voin vaan kuvitella, että miehestäsi on tuntunut tulokset kurjilta, ja asia ressaa ajoittain, vaikka ne tulokset ei mitään dramaattisia sitten loppujen lopuksi olekaan. Hienoa, että mitään lapsettomuustuomiota ei oo tullut ja sperman laatuun voi vaikuttaa :) Pääasia, ettette luovuta :)

Huh, kuulostaa kivuliaalta varhainen keskenmenosi. Mulla ei ollut minkään sortin keskenmeno-oireita, ultrassa vaan todettiin, että pieni on kuollut... Ja jälkivuoto kesti siis alle viikon. Pahoja kipuja vain yhtenä päivänä, tyhjennyksen aikana.

Onneksi tämä meidän ulkomaankomennuksesta johtuva etäsuhde päättyy kesällä, mutta nyt siihen tuntuu vaan olevan niin pitkä aika! Keskenmenon jälkeen on ollut yks varsinainen yrityskerta, jolloin ois ollut hyvät mahikset tulla raskaaksi, mutta niin ei vaan käynyt. Mulla oli sillon tosi optimistiset fiilikset ja petyin tosi kovasti, kun ei tärpännyt. Vaikka siis meillä se oikeasti oli vasta toinen yk!
Miten sitä on niin malttamaton.. Siinä mulla näkyy myös ikä, että aattelen, että kuukausi kuukaudelta oon vanhempi ja todennäköisyys raskautua pienempi..

Toisaalta: Täällä saa kyllä perspektiiviä yrittämiseen, kun toiset on oottaneet plussauutisia vuoden tai vuosia. Ite hätähousuna haluais kaiken heti :oops:
 
Jellis, laitahan miehesi syömään lisäksi vielä foolihappoa. Auttoi meillä eikä tuo tosiaan ainakaan pahitteeksi ole :)

Meillä esikoinen syntyi tammikuussa vajaan kahden vuoden hoidoilla ja ikää minulla 36 tänä vuonna.

Tsemppiä teille matkaan :)
 
Foolihappoa ollaan molemmat syöty jo viime syksystä!

Mä vuodan taas alkaen dpo 7, alkuun enemmän ja nyt vain pyyhkiessä vähän vaaleanpunaista. Hiton clomit... Mitään apua niistäkään kun vuotaa vain.
 
Mitä Jellis kuuluu? :) toivottavasti oot paremmalla mielellä!
Mulla menossa kp 24/dpo 9 ja taas joku kumma toive piinaa mieltä. Ja meidän mahikset oli siis lähes olemattomat tässä kierrossa.. Heti kun on bongaavinaan jotain "oireita" niin alkaa kuvitella kaikkea.

Toivon kovasti, että teillä tärppäis mahdollisimman pian!
 
No mitäpäs tänne. Aika aaltoilevaa on se parempi mieli. Välillä on ihan kivaa ja sitten iskee taas se todellisuus, että meillä on joka kierrossa 25%:n mahdollisuudesta 1% mahdollisuutta. Eli aikamoista todennäköisyyttä vastaan pitäisi taistella. En tiedä mikä kp menossa enkä välitä laskeakaan. Kyllä tässä täytyy alkaa asennoitua siihen, että tämä elämä menee lapsettomana :sad001
Eikä oloa paranna viimeöinen uni positiivisesta raskaustestistä aaargh!! :S


Sulla alkaa siellä olla jännät paikat, ja ainahan pää kehittää oireita ja toiveita tossa vaiheessa :) Toivottavasti tärppää :) mä jännäilen täällä sun kanssa vaikka oma jännäys nyt meneekin jäihin :)
 
Halaus sinne, voin vaan yrittää kuvitella, mitkä fiilikset on :sad001
Mutta ethän vielä heitä kirvestä tyystin kaivoon, vaikka kuinka tuntuis tilanne toivottomalta :love022
Ootteko puhuneet, ootteko valmiita lapsettomuushoitoihin, jos näyttää ettei muuten oo mahiksia?
 
Takaisin
Top