Lapsi oli 2 v kun kesällä oli muutaman päivän mummolassa isänsä kanssa. Mummi teki jotain, ja siitä lähtien lapsi kävi puskapissalla ja sitä myöten pottailukin alkoi kotona kiinnostaa ja sujua. Monet vahingot kävi mutta aina fiilisteltiin potalla käymistä. Kalsareita ostettiin ja fiilisteltiin. Päiväkuiva oli siis tuosta noin 2 v 1 kk ikäisestä asti. Kakan halusi kuitenkin vielä kolmivuotiaaksi tehdä lähes poikkeuksetta vaippaan, viimeiset kuukaudet haki ja puki vaipan itse aina ja kakkasi kyykyssä tietyssä paikassa. Yhtenä kertana keksin että laitetaas tämä potta tänne sun omaan kakkapaikkaan, kaverikin on oppinut käymään potalla kakalla ja voitaisiin keksiä kivaa tekemistä kun viisi kakkaa on tullut pottapassiin. En muista missä järkässä nää motivoinnit tuli, että ehtikö se eka kakka tulla pottaan ennenkuin puhuttiin palkitsemisesta. Yhtäkkiä kävikin pöntöllä kakalla, kun sai sinne itse jakkaran avulla kiivetä ja laittaa pienentimen pöntölle. Motivaattorina kakkapassissa ensin käynti akvaariomaailmassa ja sit tokassa passissa elämän eka elokuva (ihan kotitelkkarista katsottuna). Ja nyt tää on rutiini. Yövaipoissa välillä on pissaa, välillä ei. Hän ei ite halua vaippaa laittaa enää yöksi, mutta yöpissailuun on vaikeampi vaikuttaa kun se on hormonaalista jne, niin ollaan puhuttu että sitten kun on useamman yön kuivia vaippoja, niin voidaan jättää pois kokonaan. Mummolassa on useamman yön nukkunut ilman vaippaa ja vahinkoja
Jostain oon lukenut ettei sais palkitsemisella motivoida, mutta ei tota meidän kovakalloa ainakaan ois millään muulla saatu motivoitumaan!
Hanakasti pisti vastaan ennen näitä keinoja.
Jostain oon lukenut ettei sais palkitsemisella motivoida, mutta ei tota meidän kovakalloa ainakaan ois millään muulla saatu motivoitumaan!