Imme: Kuulostaa kyllä kaikin puolin varsin tutulta. Voisin helposti kuvitella samanmoisen tilanteen oman äitini kanssa :arghh:
Ja siitä huolimatta, että olen aikuinen nainen ja haluan omassa elämässäni olla vahvasti ohjaksissa, äidin mielipide ja letkautukset osuvat syvälle luihin ja ytimiin ja vaikuttavat minuun enemmän kuin haluaisin. Ja kuten sanottu, olemme läheisiä ja toki haluaisin arvostaa ja kunnioittaa hänen mielipiteitään, mutta olen täysin samaa mieltä siitä että lapsiluku ei ole asia johon koen että muilla, äidilläkään, on sanomista.
Kuulostaa naurettavalta, mutta en edes ole raskaana, ja olen jo mielessäni miettinyt, kuinka mahdollisesta raskaudesta hänelle kertoisin, etten joutuisi vahingossakaan näkemään hänen kasvoillaan mitään negatiivista asennetta asiaan
Ajattelin, että voisin lähettää perheemme whatsapp-ryhmään jonkun ihanan ilmoituksen ultrakuvan kera, jotta hän saisi ”sulatella” asiaa ja valita sanansa tarkkaan ennen mitään harkitsemattomia, tuhoisia möläytyksiä! Ihan älytöntä
Ja tosiaan, EN EDES OLE RASKAANA enkä tiedä tulenko olemaan, jne. jne. jne.
Juuri tänään vietimme koko perheen kesken aivan ihanan kesälomapäivän, kaikki oli niin hyväntuulista, sujuvaa ja joustava kun lapset ovat tuon ikäisiä kuin ovat. Tänään oli se päivä, kun ajattelin, että ei hemmetti, tästäkö nyt sitten ihan tieten tahtoen haaveilen palaavani ”ajassa taaksepäin” päiväunien rytmittämiin päiviin, jos meillä olisi vauva, olisi toinen meistä vanhemmista joutunut jäämään vauvan kanssa kökkimään jonnekin ihan muualle kuin muut. Perheemme on nyt niin hyvä porukka, ja kolmannesta haaveilu tuntuu välillä venäläiseltä ruletilta
Heh. Välillä näitä takapakki-fiiliksiä tulee hetkellisesti, mutta ne unohtuvat aika nopeasti ja armoton vauvakuumeilu ottaa taas vallan.
Tulee tosi surullinen olo keskenmenostanne. Ja noilla viikoilla ekan raskauskolmanneksen jälkeen, kun kovasti ”lupaillaan” että voisi huokaista helpotuksesta että suurimmat riskit olisi jo takanapäin. Voih…
Todellakin plussatuulia sinnekin suuresti
täytyykin aloitella tikuttelua pian!
Emir: olen vähän kateellinen, että äitisi on noin ihanan rohkaiseva vähän suuremman perheen haaveilun suhteen! Ihanaa, että hän näkee asian positiiviset puolet. Se on kyllä ihan totta, että näiden skeptisempienkin mammojen mieli saattaa muuttua, kun pieni lapsenlapsi on sylissä ihasteltavana. Näin minäkin haluan uskoa :) Viisilapsinen perhe ja läheinen suhteesi siskoosi kuulostaa myös ihanalta! Itse olen kahden lapsen perheestä, ja olen aina ajatellut, että useampi sisarus olisi kyllä rikkaus! Onnellinen olen siitä yhdestäkin toki :)
Toivoisitko itse myös yhtä suurta perhettä?
Meillä tämä haaveissa oleva kolmonen olisi varmasti viimeinen, mutta toisaalta; niinhän minä sanoin viimeksikin synnäriltä lähtiessä
Oikein julistin miehelleni, kuinka täältä nyt sitten lähdetään viimeistä kertaa! Ja nyt minä itse olen se aktiivisempi osapuoli tässä perheen kasvattamisessa, mies olisi varmasti ollut ihan onnellinen vaikka lapsiluku jäisi tähänkin.