Joulukuisten mietteet
- Ketjun aloittaja marie14
- Aloituspäivämäärä
Sanu80
Puuhakas puhuja
Lyhyt oli ilo. Kirkkaan punainen vuoto paperissa... viittaa kemialliseen. Mun vauvahaaveet on kuopattu nyt tästä ja ikuisuuteen. Nauttikaa raskaudesta, joka hetkestä.. koskaan ei tiedä mitä elämä heittää.
Ei kannata luovuttaa. Pelkkä vuoto ei ole välttis vakavaa. Jos kovat kivut tulee niin sitten on tosi kyseessä.
Voimia kaikille vaikeuksissa tarpoville 
Mä olen nyt kuin välitilassa. Kipuja tai vuotoa ei enää ole, mutta en uskalla ajatella tai toivoa olevani raskaanakaan. Rinnat on edelleen kipeät, mutta niin oli vielä edellisen keskenmenon alkaessakin. Tiedä sitten..
Olen tässä seilannut toivon ja epätoivon väliä. Välillä olen täysin luovuttanut, välillä mietin että jos se olikin vaikka joku kysta joka poksahti ja jospa sittenkin olisin vielä raskaana.. Ja sitten taas pakotan itseni luopumaan toivosta, etten kiintyisi liikaa jos kuitenkin joutuu luopumaan..
Huomenna on ultra, ja en oikein tiedä mitä siltäkään odottaa.. Hirvittää ja jännittää.
Mä olen nyt kuin välitilassa. Kipuja tai vuotoa ei enää ole, mutta en uskalla ajatella tai toivoa olevani raskaanakaan. Rinnat on edelleen kipeät, mutta niin oli vielä edellisen keskenmenon alkaessakin. Tiedä sitten..
Olen tässä seilannut toivon ja epätoivon väliä. Välillä olen täysin luovuttanut, välillä mietin että jos se olikin vaikka joku kysta joka poksahti ja jospa sittenkin olisin vielä raskaana.. Ja sitten taas pakotan itseni luopumaan toivosta, etten kiintyisi liikaa jos kuitenkin joutuu luopumaan..
Huomenna on ultra, ja en oikein tiedä mitä siltäkään odottaa.. Hirvittää ja jännittää.
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Voimia! Epätietoisuus on ihan kamalaa. Onneksi kuitenkin jo huomenna jotain selviää.Voimia kaikille vaikeuksissa tarpoville
Mä olen nyt kuin välitilassa. Kipuja tai vuotoa ei enää ole, mutta en uskalla ajatella tai toivoa olevani raskaanakaan. Rinnat on edelleen kipeät, mutta niin oli vielä edellisen keskenmenon alkaessakin. Tiedä sitten..
Olen tässä seilannut toivon ja epätoivon väliä. Välillä olen täysin luovuttanut, välillä mietin että jos se olikin vaikka joku kysta joka poksahti ja jospa sittenkin olisin vielä raskaana.. Ja sitten taas pakotan itseni luopumaan toivosta, etten kiintyisi liikaa jos kuitenkin joutuu luopumaan..
Huomenna on ultra, ja en oikein tiedä mitä siltäkään odottaa.. Hirvittää ja jännittää.
Huh, onpa täällä erilaisia tilanteita kaikilla. Toivotaan, että asioihin tulisi pian selvyyttä. Ja voimia kaikille menetyksen kokeneille!
Itse en vielä uskalla yhtään luottaa raskauteen ja sen kestävyyteen. Oireita ei oikeastaan ole, satunnaisia huimauksia ja palelua lukuunottamatta. Aiemmatkin raskaudet olleet vähäoireisia, rinnat ovat olleet kipeät. Nyt ei ole, mutta vaikuttaisiko kuopuksen imetys siihen.
Itse en vielä uskalla yhtään luottaa raskauteen ja sen kestävyyteen. Oireita ei oikeastaan ole, satunnaisia huimauksia ja palelua lukuunottamatta. Aiemmatkin raskaudet olleet vähäoireisia, rinnat ovat olleet kipeät. Nyt ei ole, mutta vaikuttaisiko kuopuksen imetys siihen.
Sifaka
Oman äänensä löytänyt
On vaan kokemus melko monesta keskenmenosta ja tällâ kaavalla alkanut ei koskaan ole loppunut hyvin.
Kiitos tsempeistä.
Ompas täällä monen kirjavia tunteita, tsempit sitä tarvitseville 
Itse en meinaa malttaa odottaa huomista varhaisultraa, just kysyin mieheltä et jännitääkö sitä ni se sano että ei ja todettiin, että hän ei osaa oikein odottaa mitään pettymyksiä vaan on luottavaisin mielin. Hyvä tietysti, että on positiivinen
Tuolla aiemmin oli puhetta koronarokotteesta ja tosiaan THLn ohjehan on,että yksilöllisen harkinnan mukaan, itse en ehkä uskaltaisi ottaa vaikka muuten toki rokotteen haluaisin/ottaisin heti kun vaan oma vuoro tulee, mutta tässä vaiheessa jätän kyllä ottamatta kun ei työnkään puolesta riskiä ole kun ei tällä hetkellä ole potilastyössä ja omat perussairaudet hyvässä hoitotasapainossa. Tietysti jos olisi isommat riskit niiden puolesta, niin joutuisi varmaan pohtimaan enempi.
Itse en meinaa malttaa odottaa huomista varhaisultraa, just kysyin mieheltä et jännitääkö sitä ni se sano että ei ja todettiin, että hän ei osaa oikein odottaa mitään pettymyksiä vaan on luottavaisin mielin. Hyvä tietysti, että on positiivinen
Tuolla aiemmin oli puhetta koronarokotteesta ja tosiaan THLn ohjehan on,että yksilöllisen harkinnan mukaan, itse en ehkä uskaltaisi ottaa vaikka muuten toki rokotteen haluaisin/ottaisin heti kun vaan oma vuoro tulee, mutta tässä vaiheessa jätän kyllä ottamatta kun ei työnkään puolesta riskiä ole kun ei tällä hetkellä ole potilastyössä ja omat perussairaudet hyvässä hoitotasapainossa. Tietysti jos olisi isommat riskit niiden puolesta, niin joutuisi varmaan pohtimaan enempi.
Täältä myös jaksamista murheita kantaville!
Jännää että pääset jo varhaisultraan, kerrohan sitten miten meni!
Olin ennen raskautumista ottamassa rokotteen tottakai, mutta ajatukset meni tään myötä uusiksi just tuon THLn suosituksen myötä. Itesta tuntuu ehkä turvallisummalta jättää nyt ottamatta kun oon perusterve, täällä on vähän tartuntoja ja ympäri maan tartunnat menee jo hyvää vauhtia alaspäin. Mut ei oo helppo päätös kyllä.
Täällä ollaan edelleen ihan hyvillä mielin, vaikka arki tuntuukin nyt pyörivän lähinnä työn, väsymyksen ja nälän ympärillä, ja ennen kaikkea 2 vk päästä koittavan varhaisultran odottelun ympärillä.
Itse en meinaa malttaa odottaa huomista varhaisultraa, just kysyin mieheltä et jännitääkö sitä ni se sano että ei ja todettiin, että hän ei osaa oikein odottaa mitään pettymyksiä vaan on luottavaisin mielin. Hyvä tietysti, että on positiivinen
Jännää että pääset jo varhaisultraan, kerrohan sitten miten meni!
Olin ennen raskautumista ottamassa rokotteen tottakai, mutta ajatukset meni tään myötä uusiksi just tuon THLn suosituksen myötä. Itesta tuntuu ehkä turvallisummalta jättää nyt ottamatta kun oon perusterve, täällä on vähän tartuntoja ja ympäri maan tartunnat menee jo hyvää vauhtia alaspäin. Mut ei oo helppo päätös kyllä.
Täällä ollaan edelleen ihan hyvillä mielin, vaikka arki tuntuukin nyt pyörivän lähinnä työn, väsymyksen ja nälän ympärillä, ja ennen kaikkea 2 vk päästä koittavan varhaisultran odottelun ympärillä.
Voimia kaikille, joilla raskaus ei jatkunut tai on muuten huolia
PikkuinenParsakaali
Oman äänensä löytänyt
Hali teille kaikille tilanteesta riippumatta 
Täällä melko voimakkaita repäisy kipuja noustessa ja kumartuessa, varsinki oikealla puolella. Ei oo ennen ollu tämmöstä, ainakaan näin pienillä viikoilla. Viivat vahvistunu kuitenkin hyvin, kun 2pv välein oon vielä testannut.
Täällä melko voimakkaita repäisy kipuja noustessa ja kumartuessa, varsinki oikealla puolella. Ei oo ennen ollu tämmöstä, ainakaan näin pienillä viikoilla. Viivat vahvistunu kuitenkin hyvin, kun 2pv välein oon vielä testannut.
Herran pieksut! Mä olen raskaana!
Juuri tulin ultrasta, ja siellä näytti oikein hyvältä! Pieni sydän jumputti vahvasti. Lääkäri ei osannut sanoa, mistä kivut tai vuoto olisi johtunut, jäänee ikuisesti mysteeriksi. Mitä vaan voi tietysti vielä tapahtua, mutta jospa sitä nyt voisi hiukan edes rentoutua ja koittaa nauttia odotuksesta.
Mitenkäs Yksisarvisella meni ultra? Toivottavasti sielläkin hyviä uutisia
Juuri tulin ultrasta, ja siellä näytti oikein hyvältä! Pieni sydän jumputti vahvasti.
Lääkäri ei osannut sanoa, mistä kivut tai vuoto olisi johtunut, jäänee ikuisesti mysteeriksi. Mitä vaan voi tietysti vielä tapahtua, mutta jospa sitä nyt voisi hiukan edes rentoutua ja koittaa nauttia odotuksesta.Mitenkäs Yksisarvisella meni ultra? Toivottavasti sielläkin hyviä uutisia
Mä sain tuon koronarokotteen juuri ennen kuin raskauduin. 2kk turvamarginaali ei siis täyttänyt. Mietityttää tottakai.. Sen verran tiedän, että esimerkiksi hedelmöityshoitoja ei keskeytetä rokotuksen vuoksi. Rokotteessa ei ole eläviä viruksia. Mulle ei tullut rokotteesta mitään oireita. Jos se vaikuttaa alkuraskauteen eniten, niin luulisi että silloin luonto hoitaa asian. Toistaiseksi ei ole ollut mitään keskenmenoon viittaavia oireita. Tänään on toki vasta n. 5+2.
Kaksosten hoitamisen kannalta on tärkeää etten sairastu
. Isovanhempia, jotka hoitaisi ei ole, ja mies ei omien sanojensa mukaan pärjäisi heidän kanssa kolmestaan. Jännää kyllä, sillä olettaa aina, että minä pärjään 12-16h työpäivät..
Kaksosten hoitamisen kannalta on tärkeää etten sairastu
. Isovanhempia, jotka hoitaisi ei ole, ja mies ei omien sanojensa mukaan pärjäisi heidän kanssa kolmestaan. Jännää kyllä, sillä olettaa aina, että minä pärjään 12-16h työpäivät..
Mitä olette mieltä, millaisten kipujen kanssa pitäisi jo alkaa soitella neuvolaan/lääkäriin? Mulla ei ole ollut yhtään mitään vuotoa mutta välillä tuntuu aika koviakin repäisykipuja. Ja viime viikolla oli yksi yö, kun heräsin kovaan vatsakipuun (joka onneksi meni alle 5 minuutissa ohi).
Kaikessa mikä itseä epäilyttää, koska ne osaa kysyä sulta tarkentavia kysymyksiä ja arvioida tilanteen paljon paremmin kuin me muut täällä netissä.
Ja paremman mielenrauhan saat ammattilaiselta kuin täältä :)
Zaria
Oman äänensä löytänyt
Huomenna se pelätty päivä on. En tiedä, mihin uskoa ja toivoa. Onko se sittenkin vain tuulimuna? Mitä, jos ei olekkaan. Mulla on niin kuvottava oksettava olo kokoajan, ja tosi sekavat ajatukset. Koitan miettiä muuta, ei auta. Katsella kivoja vauvan vaatteita, ei auta. Välillä olo on toiveikas, välillä olen valmistautunut siihen, että huomenna saan tyhjentävät lääkkeet. Kumpikin vaihtoehto pelottaa. Pelottaa luopua raskaudesta, ja vauvasta, joka jää viimeisekseni, kun eihän minulla ole miestäkään. Ja pelottaa, jos raskaus onkin totta. Silloin tämä pahoinvointi jatkuu. Olen yksin vauvan kanssa, miten pärjään, miten jaksan? Kumppania tuskin koskaan löydän, kukapa nelikymppinen mies haluaisi pikkulapsiarkeen, jossa edes lapsen isä ei halua olla. Mitä tapahtuu,kun kerron olevani raskaana. Mitä kerron lapsille? Nolottaa kertoa äidille. Pitääkö ihmiset mua ihan lunttuna. En kyllä edes harrasta yhdenillanjuttuja, tämähän oli orastavasta suhteesta. Just isommat lapset on monen vuoden yksinhuoltajuuden jälkeen sen ikäisiä, että voisin elää, kuten muutkin. Jaksanko aloittaa kaiken alusta? Mitä ne mun unelmat ja haaveet on? En tiedä, olen ollut vain äiti sieltä parikymppisestä asti. Ja viimeiset kymmenen vuotta suurimmaksi osaksi yksin, pelkkä äiti. En kenenkään puoliso, rakastettu, tai kumppani. Eihän mun siis tarvi edes luopua mistään (paitsi unelmasta, joka ei tähän mennessäkään ole toteutunut) mikään ei muutu. Alkaa vaan alusta. Tai sitten ei. En kyllä jaksaisi keskenmenoakaan kokea yksin enää, en mitenkään. Onpa nyt kaikki kurjaa ja surkeaa. Pelottaa huominen, en oikeastaan edes halua tietää
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Lohdutuksena, että itsellänikin on ristiriitaiset ajatukset vaikka tämä raskaus on toivottu ja olen parisuhteessa. Hirvittää, että menetämme vapauden juuri, kun se on saatu takaisin ja lapset ovat isompia. Ja mitä ihmiset ajattelevat, kun olet jo näin vanha. Onko tässä mitään järkeä. Sydän sanoo, että kyllä me pärjätään ja uusi elämä on maailman ihanin asia.
Parisuhteesta ei koskaan tiedä. Se voi alkaa ja myös päättyä yllättäen. Ei se vauva välttämättä estä mitenkään uutta parisuhdetta. Päivä kerrallaan ja annetaan elämän kantaa.
Marcipa
Piirimestaruustason postaaja
Lohdutuksena, että itsellänikin on ristiriitaiset ajatukset vaikka tämä raskaus on toivottu ja olen parisuhteessa. Hirvittää, että menetämme vapauden juuri, kun se on saatu takaisin ja lapset ovat isompia. Ja mitä ihmiset ajattelevat, kun olet jo näin vanha. Onko tässä mitään järkeä. Sydän sanoo, että kyllä me pärjätään ja uusi elämä on maailman ihanin asia.
Parisuhteesta ei koskaan tiedä. Se voi alkaa ja myös päättyä yllättäen. Ei se vauva välttämättä estä mitenkään uutta parisuhdetta. Päivä kerrallaan ja annetaan elämän kantaa.
Zaria
Oman äänensä löytänyt
Marcipa:
Tätähän se on. Minä ajattelen, että tämä paniikki kuuluu raskauteen, etenkin alkuraskauteen. Siihen, että kasvaa juuri tämän lapsen vanhemmaksi. Vaikka tiedän, ja muistan, että tämä kuuluu asiaan, se yllätti. Ihan samanlainen tunne on tämän kuvotuksen ja pahoinvoinnin keskellä se, että haluaisi vain lopettaa koko raskaaana olon, jotta olo olisi normaali. Montako viikkoa tätä ympärivuorokautista krapulaa pitää kestää? Enkä edes oksenna, en osaa kuvitellakaan, kuinka kamalaa niillä on, joilla on oikeasti paha raskauspahoinvointi.
Tätähän se on. Minä ajattelen, että tämä paniikki kuuluu raskauteen, etenkin alkuraskauteen. Siihen, että kasvaa juuri tämän lapsen vanhemmaksi. Vaikka tiedän, ja muistan, että tämä kuuluu asiaan, se yllätti. Ihan samanlainen tunne on tämän kuvotuksen ja pahoinvoinnin keskellä se, että haluaisi vain lopettaa koko raskaaana olon, jotta olo olisi normaali. Montako viikkoa tätä ympärivuorokautista krapulaa pitää kestää? Enkä edes oksenna, en osaa kuvitellakaan, kuinka kamalaa niillä on, joilla on oikeasti paha raskauspahoinvointi.
Itse ainakin olen myös ollut todella tunteellinen ja pelkään ihan outoja asioita - taitaa osaltaan olla ihan normaalia, kun on raskaana.