Millaista on synnyttää koronan keskellä?

Synnytin kevään korona-aallon aikaan toukokuun alussa. Muuten en oikeastaan huomannut mitään eroa ensimmäiseen synnytykseen, mutta se oli harmillista kun mies ei päässyt osastolle mukaan. En onneksi joutunut olemaan kuin yhden yön siellä, joten se ei ollut kovin iso juttu. Niin joo, ruoka tuotiin huoneisiin, ei tarvinnut hakea. Myöskään huonetoveria ei ollut.
Synnytyksessäkin mies oli normaalisti mukana, eikä tarvinnut edes käyrien ajaksi jäädä ulos odottamaan, vaan tuli heti mukanani. Tästä taisi olla toisenlainen ohjeistus (vain saliin olisi saanut tulla) mutta ei pyydetty jäämään pois aiemminkaan.
 
Helmikuun lopussa synnärillä ollessani oli vasta ensimmäinen koronapotilas tullut HUS:n sairaalaan, mikäli oikein muistan ja ymmärrän. Muuten ei vielä silloin näkynyt, kuin käsidesin runsaana lotraamisena.
 
Synnytin lokakuun puolessa välissä, ja koronan takia ruokailutilassa ei saanut syödä vaan jokainen omissa huoneissaan. Myöskin synnyttäneet laitettiin kaikki mahdollisuuksien mukaan eri huoneisiin ettei vierustoveria ollu. Kukaan ei saanu tulla vierailemaan paitsi mies. Onneks seuraavana päivänä pääs kotiutumaan :rolleyes:
 
Kesäkuussa synnytin. Mies ei päässyt ballongin laittoon, eikä osastolle odottelemaan, mutta kun siirryin saliin niin pääsi mukaan. Osastolle ei päässyt yöllä saattamaan, mutta sai meitä käydä katsomassa. Hyvin meni kyllä kaikki. Salissa kun oltiin, halusin limpparia ja mies ei olisi saanut lähteä hakemaan, mutta kätilö päästi sitten miehen hakemaan sairaalan kioskilta kun mies sanoi että pitää turvavälit ja pesee hyvin kätensä. :)
 
Toukokuun lopussa. Osastolla oli yksinäistä, kun ei saanut kukaan tulla käymään. Huoneessa piti pysyä, ruoka tuotiin sinne.

Saliin sai miehen soittaa kaveriksi, kun alkoi tapahtumaan. Sektion ajan mies odotti salissa, sai olla siellä sitten vauvan kanssa.
Meidät siirrettiin lastenosastolle, siellä syötiin ruokalassa eri pöydissä vailla katsekontakteja:rolleyes:
Lähtöpäivänä meidät saatettiin parkkipaikalle.
 
Synnytin toukokuun lopussa. Saliin pääsi mies mukaan, mutta ei osastolle. 1,5 yötä oltiin vauvan kanssa osastolla ja ihan hyvin aika kului pientä ihmetellessä, vaikka huoneesta ei saanut poistua. Miestä vähän ikävöin, mutta onneksi kotiuduttiin melko pian.
 
Synnytin elokuun lopulla. Vietin sairaalasss 6 päivää, sinä aikana sai vain mies käydä moikkailemassa. Sain kyllä käydä osaston ulkopuolella näkemässä vieraita, kunhan pidin maalaisjärjen mukana.
Sain oman huoneen, söimme myös huoneissamme. Mies tuli synnytykseen mukaan kun soitin että tänään taitaa tulla kaveri pihalle. Muuten sainkin olla ihan omassa rauhassa vauvan kanssa loppuajan.
En uskaltanut poistua vauvan ja kipujen takia synnytyksen jälkeen pihalle vasta kuin kotiinlähdön koittaessa.
Yksinäistä oli, hyvin yksinäistä.
 
Muokattu viimeksi:
Eroina tavalliseen oli maskit ja se ettei saanut tulla vierailijoita. Maskia ei tarvinnut äidin käyttää synnytyssalissa eikä osastoilla ollessa omassa huoneessa. Osastoilla liikkuessa piti pitää maskia. Ei siis loppujen lopuksi paljoa. Mieskin pysyi tajuissaan maskin kanssa. Vierailukiellossa ainoa mikä harmitti, oli se ettei esikoinen päässyt käymään. Mies sai olla kaikissa vaiheissa mukana.
 
Takaisin
Top