Korona

Itseänikin ahdistaa eniten ehkä tuo yhteiskunnan sulkeutuminen ja se että pitää jäädä kotiin. Puoli vuotta etätyötä nyt tehneenä huomaan että voimat alkavat olemaan lopussa ja motivaatio kadonnut kun ihmiskontakteja ei päivän aikana synny kuin virtuaalisesti. Lisäksi pimeään aikaan on niin kovin väsyttävää ja masentavaa jo ilman koronaa tai raskausoireitakin joten huolettaa hieman se miten jaksaa pysyä virkeänä ja keskittyä omaan hyvinvointiin.

Lisäksi lapsen kanssa kuitenkin tulee enemmän kotona oltua sitten syntymän jälkeen ja itse kun on sosiaalinen ja menevä ihminen niin helposti 1,5 vuottakin kotona ollessa voi käydä ahdistavaksi jos esim ensi kesänä vasta pääsisi ns "normaaliin elämään".

Sairastumista en pelkää, toki en sitä toivo enkä varta vasten sitä lähde mistään riskialueelta hakemaan. Uskon että järjenkäytöllä voi toistaiseksi kuitenkin nauttia tosi monestakin jutusta :)
 
Muakaan ei hirveesti sairastuminen pelota vaikka toisaalta vähön huolestuttaa kun raskaana. Vaikka eipä se kai vauvalle voi häiriöitä tai km aiheuttaa nykytiedon mukaan. Silti muutamilla vastasyntyneillä on todettu koronaa (ilmeisesti istukasta löytynyt virusta) mutta jostain syystä virus ei ole vauvoille kovin vaarallinen. Sit onhan siitä raportoitu kai ennenaikaisia synnytyksiä jos äidillä korona mut kai sekin harvinaista. Toki ois myös todella kurjaa joutua synnyttämään jossain eristystilassa ilman miestä jos siinä vaiheessa itsellä korona todettaisiin.

Meitä ehkä eniten tässä hetkessä harmittaa jos mies ei pääse rakenneultraan mukaan. Se kun osuis just n. 2 kk päähän, jolloin voi olla taas rajoituksia. Toivottavasti nyt ens viikolla mies vielä nt-ultraan pääsee.. :bag: toki harmittaa myös jos tulee taas hirveesti rajoituksia syksylle. Nyt kesällä ollaan oltu ja menty jo melko vapaasti toki käsihygieniasta huolehtien. Tosin massatapahtumissa ei olla käyty, mies kerran kävi baarissa kesällä.

Täytyy toivoa kuitenkin että ihmiset ottaisivat tämän heti nyt tosissaan ja ei leviäisi niin paljon kuin keväällä ja tartunnat pysyisivät maltillisina. Ehkä silloin joltain rajoituksilta, esim. saako mies tulla mukaan käynneille ja synnytykseen, voidaan välttyä. Toki se ehkä vaatisi heti etäkoulun ja - töiden jatkoa ja massatapahtumien peruuttamista.
 
Mun työkaveri just kysy et enkö pelkää koronaa ku mies joutuu usein työnsä puolesta käymään ruotsissa. Mutta ei, en osa pelätä. Mies ei ruotsissa ihmisten kans juuri tekemisissä oo, hakee vaan kuorman ja menee takaa laivaan. Joskus voi käydä kaupassa mutta muistaa pitää turvavälit ja huolehtii käsihygieniasta.
Töissä mä joudun kulkemaan vanhainkodin ja terveyskeskuksen väliä usein, joten korona voi tulla sieltäki. Töitä on pakko tehä paikanpäällä joten kaikelta ei pysty välttymään.
Lapset meillä ei edelleenkään käy kaupassa meidän kans, muuta ku hyvin harvoin.
Tyttö haluais hoploppiin mutta en uskalla mennä.

Parin vkon päähän ollaam varattu se kylpylähotelli kuopiosta, ja sinne aateltiin mennä, jos korona pysyy samanlaisena ku nyt. Jos merkittävästi lisääntyy ni katotaan sitte uudestaan.
 
Minäkään en osaa pelätä omasta puolestani. Toki koitan pitää turvavälejä ja hygieniasta huolta, mutta no panic. Enemmän tosiaan huolestuttaa yhteiskunnan puolesta ja se saako esikoinen käydä eskarissa. Samoin huolestuttaa, saako mies tulla rakenneultraan ja neuvolaan jatkossa mukaan. Toivottavasti siihen mennessä on taas tilanne rauhoittunut, kun tulee meidän aika synnyttää.
 
Muakin huolettaa eniten esikoinen ja hänen kuntoutukset/lääkärit. Viimeksi kun hänellä jäi tutkimusjakso kesken ja kela myös keskeytti kaikki terapiat. Hän nepsynä tarttis kaiken mahdollisen avun ja tuen, olisi kamalaa jos ne taas pistettäisiin jäihin kun eivät ole kunnolla edes ehtineet kesän jäljiltä alkaa.

Mä olen opettaja, opetin hetken etänä jo keväällä joten se ei niin suuresti huoleta. Enemmän nyt jännittyneenä odotan miten arki lähtee koulurakennuksessa sujumaan, miten onnistuu vaikka ryhmätyöt jne. Ja sellainen tietty epävarmuus ahdistaa, kun ei ole mitään konkreettisia toimintaohjeita ja tietoa siirryräänkö etään vai ei.

Oman sairastumisen puolesta en osaa niin pelätä. Toki nyt pitää taas extrahyvin kiinnittää hygieniaan huomiota, kun on satojen ihmisten keskellä päivittäin. Silti toivon ettei tule kouluihin maskipakkoa, on ahdistava ajatus :bag:

Miten sulla on työarki lähtenyt liikkeelle? Mä olen opettaja myös ja ennen töiden alkua koronariski ja erityisjärjestelyjen tuoma stressi ahdisti. Nyt kaikkeen on turtunut, mutta onko sekään sitten hyvä, mietin.
 
Miten sulla on työarki lähtenyt liikkeelle? Mä olen opettaja myös ja ennen töiden alkua koronariski ja erityisjärjestelyjen tuoma stressi ahdisti. Nyt kaikkeen on turtunut, mutta onko sekään sitten hyvä, mietin.

On se koronavarovaisuus aika paljon unohtunut. Varsinkin oppilailla, opetan yläkoulussa. Tunnit aloitetaan käsienpesulla ja itse vältän esim. pelejä, missä monet oppilaat koskisivat samoihin tavaroihin, mutta oppilaat eivät jaksa mistään turvaväleistä tai muista välittää yhtään. Oppilailla on omat läppärit, joten joudun myös itse tulemaan tosi lähelle oppilaita, jos tarvitsevat apua ja mun täytyy nähdä mitä siinä ruudulla on. Paritöitä tehdään normaalisti, ryhmätöitä en ole vielä teettänyt. Eli lyhykäisyydessään, kuitenkin aika normaalia kouluarkea eletään. Onneksi ollaan kuitenkin saatu myös toimintaohjeet siihen, miten edetään jos joku sairastuu/joutuu karanteeniin tai jos joudutaan suuremmassakin mittakaavassa etäilemään.
 
Meillä on vihdoin tullut ohjeistus töihin, että käytetään maskia potilastyössä. Terveyskeskuksessa olen pääsääntöisesti, tähän asti ei ole ollut ohjeen mukaan tarve käyttää, mutta nyt tuli muutos. Sinänsä ihan hyvä, toki ei ole hauska olla välillä koko päivää maski päällä, mutta ei se niin paha ole kun tottuu.
 
Itsekin töissä jo pitkään joutunut käyttämään maskia, teho-osasto kyseessä.
Myös julkisissa käytän., jos on tosi ruuhkaista.
Keväällä mulla oli kova korona-ahdistus siinä ihan alussa, kun suurin osa tutuista tm ihmisistä suhtautui aika välinpitämättömästi.
 
Meillä töissä oli maskipakko viime maaliskuusta elokuuhun asti. Myös vierailukielto oli koko tuon ajan.
Pomo tilas meille kasapäin maskeja, lakkeja, laseja/visiirejä, hanskoja ja takkeja. Nyt on omaisilla maskipakko ja max 6 omaista saa olla osastolla yhtäaikaa. Jos osastolle tulee eristysasukas, koskee vierailukielto koko osastoa. Kyseessä 4 osastoinen tehostettu asumisyksikkö.

Mä en oo käyttäny kovin ahkerasti nyt maskia, koska en pysty hengittämään sen kans. Ekat minuutit menee hyvin, mutta sitte mulle tulee hirvee paniikki, syke nousee ja henkeä ahistaa, ja tuntuu et silmissä mustenee. Hetkeks olo helpottuu ko otan maskin pois, mutta ei mee kauaa ko alkaa uus paniikki. Tietenki jos eristyshuoneeseen meen ni sitte käytän mutta yritän niistä päästä mahd nopsaan pois/tai välttää menemästä sinne kokonaan.
 
Takaisin
Top