Kultaako aika synnytyksen muistot?

Kyllä! Kaksosten ja kolmannen synnytyksen välillä oli 2v ja muistan ääneen pohtineeni miehelle meidän ajellessa synnärille, että tältäkö tämä synnytys tuntui, en muistanutkaan, että on näin kipeää.. :hilarious: Ja nyt jos joku kysyy, voisin synnyttää ihan koska vain uudestaan. Eiköhän se liene joku luonnon oma suojamekanismi, että äiti unohtaa ne kurjimmat jutut yleensä aika hyvin. :)
 
Siinä mielessä kyllä, että jo pari tuntia synnytyksen jälkeen sitä miettii, että juu voisi uudelleenkin. Se olo helpottaa niin nopeasti. Synnytyksen aikana muistan molemmilla kerroilla ajatelleeni ettei ikinä :grin Muuten muistan varsin hyvin synnytysten tunteet ja tapahtumat.
 
Siinä mielessä kyllä, että jo pari tuntia synnytyksen jälkeen sitä miettii, että juu voisi uudelleenkin. Se olo helpottaa niin nopeasti. Synnytyksen aikana muistan molemmilla kerroilla ajatelleeni ettei ikinä :grin Muuten muistan varsin hyvin synnytysten tunteet ja tapahtumat.
Juuri näin! :grin
 
Varmaan riippuu siitä miten synnytys menee.

Kyllä tuo esikoisen synnytys, joka siis ei ollut millään tavalla kenelläkään hallinnassa, oli sen verran karmea kokemus, ettei niitä muistoja kultaa yhtään mikään.
Toisen lapsen synnytys menikin jo niin hyvin, että jo kolmen päivän päästä synnytyksestä en enää edes muistanut synnyttäneeni hiljattain. Ja tuon toisen lapsen synnytyksen jälkeen ymmärsin, kuinka tärkeää on kokea, että synnytys on hallinnassa ja kipuun voi saada helpotusta, tai muuten synnytyksestä voi jäädä vuosia kestävät päivittäiseen elämään vaikuttavat henkiset arvet.
 
Siinä mielessä kyllä, että jo pari tuntia synnytyksen jälkeen sitä miettii, että juu voisi uudelleenkin. Se olo helpottaa niin nopeasti. Synnytyksen aikana muistan molemmilla kerroilla ajatelleeni ettei ikinä :grin Muuten muistan varsin hyvin synnytysten tunteet ja tapahtumat.
Täällä juuri samat ajatukset, heti unohtuu ja koska vaan uudestaan. Ekat kipeät supistukset kun alkaa niin aina muistanut mitä on luvassa ja kironnut että mihin sitä on taas tullut ryhdyttyä :hungover:
 
Ei ole pahemmin aika kullannut muistoja, kyllä se pitkittynyt ponnistusvaihe oli niin hirveä, että sitä ei hevillä unohda.
 
Ensimmäisen synnytyksen muistoja aika ei ole kullannut vielä(kään). Aikaa kulunut siis reilut viisi vuotta. Toinen taas oli niin positiivinen kokemus, että sanoin miehelleni jo heti istukan synnytyksen jälkeen, että "milloin tullaan uudestaan?" Mies taisi olla koitoksesta uupuneempi kuin minä, sillä pyöritteli kysymykselleni silmiään ja päätään vain epäuskoisena :-D
 
Kultaa ja ei. Ne asiat mitkä traumatisoi ei varmasti kultaannu koskaan. Niiden vuoksi ainakin itselle jäi sellainen kontrollin menettämisen pelko viimeiseen raskauteen. Mutta esim se odottelun tuskainen olo kultaantui, aina unohdin kuinka puuduttavan hitaasti aika siellä menee :D
 
Esikoinen kun syntyi käynnistettynä, jota ennen en ollu nukkunu kunnolla moneen viikkoon ja jalat turpos niin että kävely oli todella hankalaa. Synnytyksen käynnistyessä supistukset kun alkoivat sanoin miehelleni ettei enää ikinä koskaan milloinkaan uudelleen, kun kävi niin kipeetä. Ponnistus vaihe kuitenkin onneksi meni nopeesti ja vaikka iso vauva syntyikin ja sain pahoja repeytymiä sanoin silti jo seuraavana päivänä että voisin synnyttää vaikka heti uudelleen :hilarious: ja näin jälkikäteen ajateltuna aika helppo synnytys oli vaikka 38rv käynnistys ja yli 4 ja puoli kiloinen vauva, esikoinen, ja synnytyksen kesto kokonaisuudessaan oli 8h. Se ei vaan siinä itse tilanteessa tuntunut sille :hilarious:
 
Takaisin
Top