Melankolia
Vasta-alkaja
Hei, avautumista luvassa:
Avokki 39-vuotias, hänellä useampia lapsia aiemmasta suhteesta, minä 28 ja lapsia nolla.
Koskaan aiemmin en ole ollut erityisemmin lapsista kiinnostunut, muiden lapset ei kiinnosta sitäkään vähää. Mutta tietysti minulle nyt paukahti kunnon vauvakuume miehen kanssa joka A. sanoo ettei halua enempää lapsia, ja B. on pistänyt itseltään piuhat poikki.
Mutta kun.
Oon syönyt pillereitä vuosikaudet ja poikis mulle itse ehdotti että voisin jättää pillerit pois kun en niitä hänen kanssa tarvitse, silittelee mun vatsaa ja veistelee jotain vauva/raskausvitsejä ja että synnärille tulee sitten mukaan. Lapsen nimistäkin ollaan saatu keskustelua.
Kerran tai pari olen äkännyt jätkän katselemassa mun vatsaa mietteissään ja kysyttäessä pudistaa päätään ja sanoo ettei halua ajatella asiaa. Mun korvaan ei ihan kuulosta mieheltä joka ei enää lapsia halua?
Mähän sitten kaksi kuukautta sitten jätin ne pillerit pois ja hävettää myöntää mutta olen lueskellut todennäköisyyksiä ja tarinoita tapauksista missä siittiöt on ninjailleet tiensä läpi miehen vasektomiasta huolimatta. Ja hävettää vähän lisää, mutta olen tikutellut myös oviksia.
Teenkö mä itsestäni ihan ääliön jos yritän puhua keinohedelmöityksestä tai sterilisaation purkamisesta? Kun mä luulen että sieltä tulisi vahva ei, mutta jos mä vahingossa tulisin raskaaksi niin en kuitenkaan usko että poikis haluaisi mun menevän keskeytykseenkään.
Ja kun en mä ole siltikään yhtään varma että olisiko se yhteinen lapsi sitten hyvä päätös. Molemmat keikkaillaan paljon ja tykätään reissailla ja mennä. Mutta kun. Luulen että aika moni saattaa ymmärtää sen "mutta kun".
Ei helkkari ehkä mä vaan olen sekoamassa. Ihan ristiriitaiset ajatukset ja maailman ärsyttävin tilanne.
Avokki 39-vuotias, hänellä useampia lapsia aiemmasta suhteesta, minä 28 ja lapsia nolla.
Koskaan aiemmin en ole ollut erityisemmin lapsista kiinnostunut, muiden lapset ei kiinnosta sitäkään vähää. Mutta tietysti minulle nyt paukahti kunnon vauvakuume miehen kanssa joka A. sanoo ettei halua enempää lapsia, ja B. on pistänyt itseltään piuhat poikki.
Mutta kun.
Oon syönyt pillereitä vuosikaudet ja poikis mulle itse ehdotti että voisin jättää pillerit pois kun en niitä hänen kanssa tarvitse, silittelee mun vatsaa ja veistelee jotain vauva/raskausvitsejä ja että synnärille tulee sitten mukaan. Lapsen nimistäkin ollaan saatu keskustelua.
Kerran tai pari olen äkännyt jätkän katselemassa mun vatsaa mietteissään ja kysyttäessä pudistaa päätään ja sanoo ettei halua ajatella asiaa. Mun korvaan ei ihan kuulosta mieheltä joka ei enää lapsia halua?
Mähän sitten kaksi kuukautta sitten jätin ne pillerit pois ja hävettää myöntää mutta olen lueskellut todennäköisyyksiä ja tarinoita tapauksista missä siittiöt on ninjailleet tiensä läpi miehen vasektomiasta huolimatta. Ja hävettää vähän lisää, mutta olen tikutellut myös oviksia.
Teenkö mä itsestäni ihan ääliön jos yritän puhua keinohedelmöityksestä tai sterilisaation purkamisesta? Kun mä luulen että sieltä tulisi vahva ei, mutta jos mä vahingossa tulisin raskaaksi niin en kuitenkaan usko että poikis haluaisi mun menevän keskeytykseenkään.
Ja kun en mä ole siltikään yhtään varma että olisiko se yhteinen lapsi sitten hyvä päätös. Molemmat keikkaillaan paljon ja tykätään reissailla ja mennä. Mutta kun. Luulen että aika moni saattaa ymmärtää sen "mutta kun".
Ei helkkari ehkä mä vaan olen sekoamassa. Ihan ristiriitaiset ajatukset ja maailman ärsyttävin tilanne.