Synnytysajatuksia

Ei repeämiä tai leikkausta täälläkään, ja tilastollisestikaan repeämiä on turha pelätä. Täällä palstoilla yksittäisiä kokemuksia lueskellessa voi noistakin asioista saada niin eri kuvan kun mitä on tilastolliset todennäköisyydet...
 
Tuohon sektio-asiaan lisäisin vielä kiireellisen sektion, joka esim. itselleni tehtiin. Kiireellinen sektio tehdään muistaakseni sellaisella päätöksellä, että vauvan pitää olla 30minuutissa päätöksestä ulkona, kun hätäsektiossa tuo aika on reilusti lyhyempi. Ja mun käsittääkseni hätäsektion viilto tehdään pystysuunnassa kun kiireellisessä vaakasuoraan. Tämä (vaakasuora viilto) nopeuttaa toipumista huomattavasti, itselläni haava oli kipeä alle viikon. Toki nostelu ja lihasten rasitus sattui, mutta muuta elämää vauvan kanssa sektiohaava ei haitannut. Sängystä nouseminen piti tosin opetella uudelleen. Sitä sektiotakaan ei kannata turhaan siis pelätä, joskus tilanne vaan vaatii sen. Itse olen myös menossa "puhtain" mielin synnyttämään, se menee omalla painollaan ja luotan kyllä hoitohenkilökuntaan täysin!
 
Kun lähipiiriin kuuluu useampia synnytyksessä rajusti revenneitä naisia, niin se mahdollisuus tuntuu omallakin kohdalla ihan todelliselta. Ihan yhtä todellinen mahdollisuus se repeäminen on kuin kaikki muutkin synnytyksen tuomat ongelmat ja vaivat. Nuo muutaman tunnin ongelmattomat pikasynnytyksetkään eivät ole sitä ihan tavanomaisinta kastia, mutta todellisia nekin ovat, ja ovat sattuneet teidän onnekkaiden kohdalle :)
Ääripäiden välille mahtuu mielettömästi erilaisia synnytyksiä ja kokemuksia, joista kaikki ovat ihan yhtä todellisia ja oikeita. Ei auta kuin jännityksellä odotella, että näkee, millainen se oma synnytys tulee olemaan!
 
Muista kuitenkin, että sinun synnytyksesi etenee sinun ja lapsesi tahtia, eikä sitä voi verrata ei huonoihin, eikä hyviin hypetyksiin. Jos ihan suvussa nuo vaikeat kokemukset, niin sittenhän asiaa on syytä punnita ja synnytystapaa miettiä etukäteen. Muutoin toteaisin vain, että on olemassa ihmisiä, jotka oksentavat nähdessään verta tai joille kipu on sama asia, kuin ahdistus ja monta muuta lukematonta nyanssia siinä välissä. En tiedä, millainen itse olet, mutta muista, että kokemukset ovat hyvin subjektiivisia ja henkilökohtaisia. Suuntaan tai toiseen, yritä pitää pää kylmänä ja tehdä itseäsi koskevat päätökset vain omaa mieltä kuunnellen ja kriittisesti tarkastellen niitä ratkiriemukkaita, kuin karmaiseviakin tarinoita. Sellaista, kuin synnytys on, et tule koskaan kokemaan, oli sitten kyse hyvästä tai huonosta kokemuksesta, sektiosta tai alatiesynnytyksestä, koska kuten sanoit, ei auta kuin odotella. Hienoa se jokatapauksessa on: sisälläsi on oikea ihminen jonka näet ensi kertaa!
 
Itse olen hyvin tyytyväinen siitä, että kaikki kertova synnytyskokemuksistaan.. olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Näin ensikertalaisena haluan mielelläni kuulla mitä kaikkea voi tapahtua, jotta voin henkisesti varautua kaikkeen. Mielestäni "huonoistakin" synnytyksistä pitää puhua, ne eivät ole mitään pelottelua vaan jonkun ihmisen todellisuutta. Olen itsekin lukenut esim. elinikäisistä pidätyskyvyttymyyksistä, mutta ymmärrän näiden olevan poikkeustapauksia eli hyvin harvinaisia tapauksia. Suurimmalla osallahan synnytys menee ilman mitään erikoisempia jälkiseuraamuksia ja monet muistelevat synnytysta positiivisin mielin. Itse en pelkää tulevaa synnytystä, vaikka olenkin lukenut kaikenlaisista kokemuksista. Eli annetaan kaikkien kertoa omia kokemuksiaan yhtään niitä arvostelematta.
 
Toki saa kaikki omiaan kertoa, mutta herkkähermoisten kannattaa joko jättää lukematta tai sitten vähintään siinä ohella lukea tilastoja, ettei mene ihan turhaan etukäteen yöunet...unta kuitenkin tarvitsee nyt 'varastoida'! :)
 
Ja synnytyksen jälkeenkin on hormonit aika pinnassa. Mulla esikoisen ja tokan välissä 4,5 vuotta. Keho ehti siinä välissä palautua täysin. Kuin en olisi koskaan ollutkaan raskaana. Nyt tokan ja kolmannen välissä vain se vähän yli vuosi ja sen kyllä huomaa. Kannattaa siis muistaa että keho tarvitsee kokonaan palautuakseen raskaudesta 2 vuotta. Tää onmiuten fakta. Ei tarkoita sitä etteikö hyvän synnytyksen jälkeen ole heti "kunnossa." Mutta kaikki pikkujuttusetkin menee kohdilleen pidemmän ajan kuluedsa. Tää pitäisi itsenikin muistaa, kun olen vähän kärsimätön treenitulosten paranemisen kanssa. Ja kaikista kokemuksista pitää puhua tietty, ei kukaan ole kieltänyt. Mutta samalla tavalla voi puhua lento-onnettomuuksista, listeriasta, syövästä jne. Kaikki vakavia juttuja mutta yksi tarina ei kerro koko totuutta. :-)
 
Eli siis pointti oli että myös raskaudesta pitää toipua synnytyksen ohessa. Mikä 9 kk vie kehoa toiseen suuntaan tarvii kaksinkertaisen määrän aikaa tuoda sen takaisin toiseen suuntaan. Aika siis auttaa.
 
Nyt vielä ajattelen niin että synnytys saa mennä omalla painollaan.
Kroppa kertokoon mitä siinä tulee tapahtumaan.
Vesi synnytys kiehtoisi, ainakin avautumis vaiheen ajan.. :)

Toki se tunne kun ei ole synnyttänyt ja kokonut loppu synnytystä arveluttaa..
 
Tuo taskaudesta palsutuminen on minusta myös erittäin hyvä pointti. Ei sitä välttämättä tule ajatelleeksi, mutta kyllä se on elimistölle yllättävän iso juttu kaikkineensa. Minulla myös ainoastaan vuoden väli esikoisen ja tämän raskauden välillä. Kaikki vaivat ym tuli paaaljon aiemmin. Mutta kun tosiaan osaa varautua siihrn, sen kestää kyllä
 
Esikoinen syntyi 2012 suunnitellusti sektiosta, perätilassa. Koimme sektion miehen kanssa helpoksi. Ja nyt toisen kohdalla haluaisimme myös sektion. Täällä se menee niin että pitää mennä pelkopolille keskustelemaan ensin kätilön ja sitten lääkärin kanssa, sektiot ovat kuulemma kiven alla... Katsotaan miten käy. Mieltäni painaa lähinnä se että kaksi hyvää ystävääni ovat joutuneet kokemaan sairaalassamme pitkittyneet synnytykset, joiden vuoksi toisen ystäväni poika jouduttiin elvyttämään synnytyksen jälkeen ja toinen ystävistäni taisteli loppujen lopuksi itse hengestään. Tiedän että kyseessä marginaalitilanteita, mutta jos lähipiirissä ei ole kuin onnistuneita sektioita ja epäonnistuneita alatie synnytyksiä niin mitä sitä ajatuksilleen voi. Tässä minun tarinani.
 
Olen itse ensisynnyttäjä, joten itselläni ei minkäänlaista kokemusta synnyttämisestä ole. En nyt sanoisi, että se pelottaa, luotan että synnytyslaitoksella on niin ammattitaitoista henkilökuntaa että olen hyvissä käsissä. :) Ehkä ajattelen vähän liiankin ruusunpunaisesti että kaikki kätilöt ovat todella sydämmellisiä ja kannustavia, toivottavasti ei sitten satu omalle kohdalle sellaista jonka kanssa ei yhtään kemiat kohtaa. :rolleyes: Kyllähän synnytys mietityttää paljon, ja toki mielessä pikkuisen kummittelee se ajatus että mitä jos jokin meneekin pieleen. Kaikista eniten mietityttää synnytykseen liittyvä kipu, kun olen melkoisen kipukammoinen. Kivunlievitykset ovat varmasti hyvin tehokkaita, mutta kun olen luonteeltani vähän sellainen että mitään "turhia" lääkkeitä en halua ottaa, niin mietin kovasti sitä mitä kivunlievityksiä sitten ottaisi ja mitä ei. Esim. epiduraalista en osaa yhtään sanoa että haluanko sen vai en. Onhan tässä synnytykseen vielä aikaa, niin ehtii varmasti noista kivunlievityksistä ja synnytyksestä yleensäkin keskustelemaan ammattilaisten kanssa. Osaako joku muuten sanoa, että kuinka paljon terkkarilta kannattaa niistä kysellä neuvolassa, vai osaako synnärin henkilökunta kertoa paremmin? Tätäkin oon miettinyt... Onkohan silloin kun menee tutustumaan synnytyslaitokseen aikaa puhua asiasta?

Ja kiitos fashionhunny kommentistasi tuosta raskaudesta palautumisesta! Ensikertalaisena itselleni ei ole ollenkaan tullut mieleen ajatellakaan kuinka kauan siinä voi mennä - vaikka tällä hetkellä ajatuksissani ei tämän ensimmäisen jälkeen ole ihan heti toista alkaa tekemään... :rolleyes:
 
Ääh.. epäreilua! Niin epäreilulta tuntuu kun jotkut pääsee tutustumaan synnärille ja itse en pääse kun ei enää järjestetä ilmeisesti säästösyistä/tilan puutteen takia. Itse joudun varmasti monien muiden tavoin synnyttämään toisella paikkakunnalla kun täältä meni sote-uudistuksen mukana synnäri 70km päähän ja toinen olisi n.100km päässä. Olisihan se ainakin tuohon synnytyksen "valintaan" varmasti auttanut jos olisi päässyt käymään katsomassa siellä kun jos itse menisi niin ei ovista läpi pääsisi... :violent001 Oman äitini kertoi ettei minulla ollut kuulemma mikään kiire syntyä ja jouduttiin käynnistämään. Mahtaakohan tulla tännekin.
 
No kaikki on suhteellista. Lapissa immeiset matkustaa reilut 500km pahimmillaan synnyttämään. Itse en viitti nuissa etäisyyksissä omasta sadasta valittaa, onneks ei oo enempää, voisi mennä huonomminkin.
 
Köh... Itselläni on huimat 3km synnärille. Olenkin vitsaillut, että voin vaikka kontata sinne sitten kun aika koittaa!
Olen alkanut jo stressaila pysäköimistä. Onko niillä jotain pysäköintilupalappuja vai pitääkö iskän juosta laittamaan parkkimittariin lisää rahaa aina tarvittaessa?o_O Mietin, että jos menisi vaan taksilla, niin ei tarvitsisi tälläisiäkin miettiä. Tai sitten toteutan vitsini ja oikeesti konttaan sinne:wink Ehkä tämä ei ole kumminkaan huolista suurin...
 
Pookkana, täällä murehdittu samaa pysäköintiongelmaa :) Kättärillä niin surkeasti paikkoja, että on jo päätetty mennä taksilla kun aika on. Toivottavasti ei tuu turhia hälytyksiä ainakaan kovin montaa kun on kuitenkin joku 15-20 km matkaa suuntaansa :wink


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kättärille täälläkin meno kun aika koittaa ja sama auto asia on mietityttänyt. Oon päättäny kysästä asiaa tutustumis käynnillä, siellähän on paljon paikkoja joihin tarvitsee tuon luvan. Josko heiltä aulasta tai jostain sellaisen saisi kun synnyttämään on tulossa...? Toiveajattelua ehkä :D mutta taksilla se on varmaan mentävä.
 
Itse olen menossa Jorviin, kun se on tossa vieressä. Siellä on vaan nyt massiiviset rempat käynnissä ja toi pysäköintikuvio on mulle ainakin ihan hämärän peitossa. Taksi on ehkä helpoin ja vähinten vaivaa tuottava vaihtoehto.
Tietääkö joku miten niitä perhehuoneita on Jorvissa? Kovasti haluaisin sellaiseen ja mietin mieten todennäköistä sellaisen saaminen on.
 
Juuh toisaalta tällä hetkellä olen erittäin iloinen, ettemme asu pohojosessa! :) Täytyy itsekkin taksilla varmaan hurauttaa. toivottavasti ei oo yöaika kun tuplahinnat ainakin silloin mutta ei voi muuta kun odottaa ja katsoa miten käy! Etukäteen tätä on aika vaikea varmaan suunnitella sen pidemmälle.
 
Takaisin
Top