meitä huhtikuisia odottajia oli meidän kunnassa ennätysmäärä, muistaakseni huimat 9 äitiä, kun kuulemma yleensä on noin 3 laskettua aikaa kuukaudessa (ja minähän olin näistä super-huhtikuisista se viimeinen synnyttäjä...

). ja silloin keväällä neuvolan täti ehdotti huhtikuisten yhteistä tapaamista neuvolassa, mutta ei sitä koskaan sitten järjestetty. se olisi varmasti ollut ihan mielenkiintoinen juttu, ja nyt neuvolan tätikin on vaihtunut, niin sitä ei varmasti koskaan tule.
ei noita vatsatauteja yms sairauksia kannata peljätä! :) me ainakin kuljetaan perhekerhoissa ja perhekahviloissa tämän nuorimmaisenkin kanssa ja siellä kuitenkin on isompiakin lapsia, joilta sen jonkun tartunnan voisi herkemmin saada mitä puoli vuotiailta vauvoilta. ja olen ajatellut, että ennemmin kulkee noissa kerhoissa, että tulee vastustuskykyä.

ja nuo kerhot ja kahvilathan ovat aamupäivällä "pahaan aikaan", kun tämäkin aamupäivisin ottaa tirsat. ollaankin menty niihin rattailla, niin poika saa menomatkat nukkua sen puolisen tuntia ja jaksaa sitten taas kerhoajan 2 tuntia olla hereillä. ja sitten kotimatkalla voi taas ottaa ne nokoset. :)
ja silloin ensimmäisen kanssa tuntui, että eihän sen vauvan kanssa voi mihinkään kerhoihin mennä, kun se nukkuu just siihen aikaan. ja kaikki menot kellotettiin vauvan rytmin mukaan. ja uskaltauduin kerhoihin ensimmäistä kertaa kun esikoinen oli 3v ja toinen poika 1v. mutta nyt kun näitä on se kolme jo, niin paljon herkemmin tulee lähdettyä noihin kerhoihin yms, vaikka olisikin se päiväuniaika.
nyt sitä ajattelee, että voi kuinka helppoa se arki olisi vain vauvan kanssa! mutta jotenkin siitä vauva-arjesta ei sillaa osannut esikoisen kanssa "nauttia", sitä vauvaa ja äitiyttä jotenkin ajatteli liikaa. nyt kun on nämä 3 huolehdittavana, niin sitä osaa olla paljon "huolettomampi äiti". :) ehkä välillä vähän liiankin huoleton...
