Joulukuun jutustelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MiiSa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eilen ja tänään olin nyt sitten viikon sairasloman jälkeen töissä, ja ihan ok on mennyt. En ole oksentanut kahteen päivään, jee! Närästys, kauhea nälkä ja etova olo silti jatkuu, samoin väsymys ja päänsärky... oksentelu siis vain jäänyt pois. Mutta jospa tämä tästä alkaisi helpottamaan.

Nyt meidän Pähkinä on sitten virallisesti sikiö, eikä enää alkio :)

Siitä huolimttatta, että olen laihtunut nyt 4 kg, mun masu on alkanut hieman pömpöttää sunnuntaista saakka. Äitiyshousut tuli siis todella tarpeeseen. Nyt mua vaan huolestuttaa että huomaakohan joku? Kun en ole töissä vielä kertonut kuin pomolle ja yhdelle työkaverille... tosin musta tuntuu että siellä on aika moni jo arvannutkin, koska multa ei edes kyselty että miksi olin viikon saikella. Eli ne on jo huomanneet mun oireet ja laskeneet 1+1+1=3. Noh, ei se haittaa, kerron virallisesti silti vasta joulun tienoilla...

Huoh, pitäisi alkaa tekemään niitä jouluvalmisteluja, mutta ei nyt jotenkin yhtään jaksaisi edes ajatella koko joulua...
Mä nukun nyt tosi huonosti öisin, herään monta kertaa ja uudestaan unen saaminen on hankalaa, varsinkin kun mies kuorsaa vieressä... useana yönä olen siirtynyt vierashuoneeseen nukkumaan jossain vaiheessa yötä.
 
Päivän jälessä tuun martuti :)
Nyt ollaan tämä loppu viikko sairaslomalla. Olo on öklö, ja työnteko eilen oli kamalaa sen kanssa. Varsinkaan kun lepäämään ei oikein pääse. Saati sitten vessaan jos/kun paha olo iskee :/
Nyt tämä viikko lepäillään. Lääkäri oli ihanan ymmärtäväinen. Ja lääkäriajankin sain ihan mukisematta. Että ongan tästä raskaudesta jotakin apua sentään :)
Niin ja nyt sitten kerroin esimiehelle töissä asiasta. Yllättävän kivuttomasti meni, turhaan jännitin.
Pari viikkoa np-ultraan, aina vaan uusia asioita odotettavaksi. Mutta joka kerta aavistuksen lähempänä heinäkuuta ollaan. Niiiiiin ja viikon päästä alkaa 12.viikko ja silloin alkaa siis toinen kolmannes :) ihanaa :D
 
kiitos MiiSa! Hienosti sinullakin on mennyt ja kuukausi on jo iso askel! :wink

Inhottavaa, kun mulla on aina heti aamusta huono olo ja aavistuksen verran maha kipeä. Suht' nopeasti menee ohi, mutta silti... Mietin juuri eilen illalla, että miten sitä saa nukuttua kun maha kasvaa? Tykkään nimittäin nukkua mahallani. En ole ihan täysin mahallani uskaltanut enää nukkua, mutta enempi mahallani kuin kyljellä :p

Väsyttää edelleen vain paljon. Eilen sentään otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin käymään pikkusen pidemmällä iltakävelyllä, että piristyis. Illalla en meinaa saada unta, vaikka väsyttäisi. Päivällä voisin sitten taas nukkua miten paljon vaan.

Lisäksi mulla on alkanut finnejä puskemaan ihan urakalla... että kiitos tuleva rakas lapseni tästä itsetunnon buustauksesta! :'D Ei ole helppoa, kun on koko ajan tunteet pinnassa ja välillä muurahaisen kokoinen asia vaikuttaa norsun kokoiselta :cool01
 
Mullakin puskee finnejä poskiin, missä mulla ei ikinä ennen ole finnejä ollut!

Mäkin tykkään nukkua mahallaan, mutta viimeiseen kuukauteen en ole voinut nukkua kuin kyljellään niin kippurassa kuin voi, koska vatsaa korventaa ja niin kamala olo, että mahdollisimman kippurassa on paras olla :D

Mulla tänään yli kahden viikon saikun jälkeen eka työpäivä. No hyvin sinnittelin, mutta nyt illalla ihan kamala olo ja väsy,. Mulla kostautuu se heti olossa jos en leppää. Mutta en halua olla enää pois töistä... Saa nähdä onko pakko vielä olla.
 
Mulla on megafinnejä tissien välissä ja selässä. Pikkuisia sitten pitkin leukaperiä. Olo on kyllä todella hehkeä, Väsymys on ihan infernaalista.
 
Hyvä Sannie että hait ja sait sairaslomaa, töissä on inhottava olla jos koko ajan on olo että voisi oksentaa, ja välillä oksu tuleekin. Ja kun on tosiaan ihmisläheisessä työssä, ja lepohetkiä ei saa aina silloin kun haluaa... Sympatianosoitukset sulle, mä niin tiedän tuon. Toivottavasti sulla helpottaa pian.


Mulla on tänään ollut aamulla ja päivällä oikeastaan jo lähes normaali olo, jee! Mutta nyt illalla mua on närästänyt tosi kovasti jo useamman tunnin, ja oksu meinaa nousta kurkkuun... outoa miten tämä nyt sahaa näin, ensin luulee että jo helpottaa ja sitten se huonovointisuus taas iskeekin... no, on tämä nyt sentään jo parempi kuin mitä mulla tuossa aiemmin oli, kun huonovointisuus ei helpottanut hetkeksikään!

Huh, meillä on koti kyllä aika kaameassa kunnossa. En ole jaksanut imuroida enkä pyyhkiä pölyjä kuukauteen, ja vessojakaan en ole pystynyt pesemään... yök! Mies nyt ei noihin siivouspuuhiin tartu, en tosin ymmärrä miksei hän ole nyt voinut imuroida, kun hän sitä muuten aina välillä suostuu tekemään. Liekö sitten johtuu siitä, että mies on joutunut nyt hoitamaan meidän tiskit ja ruuanlaitot, kun ne hajut etoo mua liikaa... Huh, kunpa tämä olo nyt oikeasti helpottaisi niin jaksaisin ja pystyisin taas tarttumaan noihin kotitöihin. Tai sitten mun pitää palkata joku siivooja meille...
 
Joku vois meillekkin ilmestyä siivoomaan. Kiitos tuholaisherrayksveen, meijän kämppä on ihan kaatopaikka koko ajan. Se levittää kaikki lelut ja keittiövälineet ja murustaa näkkileivän päälle ja ohimennen oksentaa johonkin sohvan nurkkaan. Pää hajoo, kun en vaan jaksa enää siivota kymmentä kertaa päivässä ja tässä kaaoksessa en pysty stressaamatta oleen. kyllä mä silti sen pari kertaa päivässä epätoivoisesti koitan olkkarin raivata ja keittön tavarat nostelen edelleen sen kymmenen kertaa päivässä takasin paikoilleen.
 
Veronpalautukset tuli jihaa pääsee tuhlailee joululahjoihin :happy093.Täällä on kanssa aika kaaos kun ei yksinkertaisesti vaan jaksa siivota... Tänäänki oli vapaata enkä oo tehny muuta ku ruuan ja nukkunu... Illalla oli esikoisen joulujuhla ja itkuhan siellä tuli useeseen otteeseen, mun pien tyttö siellä laulo niin nätisti <3
 
Jeij, veronpalautukset ja viikonloppuna Ideapark-shoppailua! :)
Meillä onneksi mies siivoaa mitä pyydän, mutta yleensä kyllä hoidan kotihommat itse ihan omasta "toiveesta" (laita mies asialle ja mene itse perässä you know). Mies yleensä vain imuroi, koska itse vihaan sitä. En ole mikään siisteysfriikki, mutta hermot menee jos pöydät on täynnä tavaraa, ja jotenkin ne pöydät onnistuu täyttymään ääriään myöten joka päivä...

Tänään myös eka neuvola! Mies on siitä ihan innoissaan, itse oon lähinnä vain "no mennään nyt sitten" linjalla. Haluisin vain sinne ultraan :P

Kannattaa ehdottomasti palkata kotisiivoojaa edes sen kerran tai kaksi, jos siltä tuntuu! Hinnat ei ole mitään päätähuimaavia, eikä se ole mikään hyvätuloisten juttu enää. Suurin osa asiakkaista on nimenomaan niitä ihan tavallisia pikkulapsiperheitä (nim. sitä työtä joskus tehnyt). Helpottaa kyllä kummasti!
 
Täälä käytiin eilen tipassa hakemassa uutta vauhtia... eilen iltapäivästä veti maha sellaseen kramppiin ettei ees vesi pysyny sisällä ja menin ihan tunneissa todella huonoon kuntoon, aivan horkassa :sad001 Litran verran nesteitä ja jotain pahoinvointilääkettä ruiskulla sain suoraan suoneen. Sen verran olo tokeni et pääsin lähtee yhdeksän jälkeen kotiin.... vaan ei näytä vieläkään oikein helpottavan :smiley-angry017 aivan järkyttävää...
 
Mulla on kanssa tullu finnejä ihan sikana, oli hirmu hyvä iho ennen pillereiden lopettamista... Otsa ja leuka kukkii urakalla ja kummallisesti tulee myös olkapäihin ja rintakehään semmosii yksittäisii... Höh.

Mie ajattelin kertoo töissä vasta vuoden vaihteen jälkeen, koska pitäis uus työsoppari kirjoitttaa nyt joulukuusta toukokuuhun ja en haluu riskata yhtään että jättäisivät sen takii uusimatta sitä kun on pieniä tulossa. Tiiän ei oo kovin reiluu, mut me ollaan ehkä ostamassa taloo ja lainaa pitäis hakea...

Kerroin tuossa yks päivä jo parhaalle ystävättärelleni, joka on yksi lapsen tuleva kummi (ja reaktio oli aivan huippu, ensin ei meinannu uskoo toisteli vaan "et oo tosissas, kusetat" ja sit oli vähän aikaa hiljaa ja rupes itkemään liikutuksesta), mut innolla odotan joulua kun perheelle pääsee kertomaan. Käydään pudottelemassa semmosta uutispommia joka paikassa sit... :) Buahahhahah!
 
Minä kerroin omalle äidilleni raskaudesta viime viikonloppuna. Äidillä kun oli synttärit. Uskalsin kun se ultra oltiin tehty ja siinä kaikki hyvin. Siihen se lahjakin sitten perustui. Käytiin miehen kanssa ostamassa kehykset ja laitoimme ultrakuvan kopion kehyksiin ja kehyksen kultaiseen pakettiin. Toki sanoin iskälle et menee äitin kans avaa lahjaa. Ihanasti alkoi äiti vetistellä ja sitten alkoi jo miettiä että miksi haluaa itseään kutsuttavan kun ei halua olla mikään mummo tai mummi koska siitä tulee niin vanha olo :p Meillä on jo valmiiksi ostettu toisetkin kehykset miehen vanhempia varten joille kerromme viikon päästä kun olemme sinne päin menossa. Tiedän että anoppi parkuu koko illan ja on onnesta soikeana :) tämä oli jotenkin ihana tapa kertoa isovanhemmille asiasta.

Eilen oksensin kaikkien ruokailuiden jälkeen osan ainakin ulos. Mies on tänä aamuna lämmittänyt kaakaota ja tuonut sänkyyn kun tietää että se hieman piristää oloa. Että kyllä tuo oma mörököllikin osaa yllättää ❤️
 
Eka neuvola takana, hyvin meni, mutta ultraan pääsen sitä kautta vasta rv 12. Taidetaan mennä yksityiselle varhaisultraan ennen joulua, niin saadaan myös isovanhemmille kuva pakettiin ;) Omille vanhemmilleni ajattelin kertoa myös joululahjalla, ostan varmaan jonkun isovanhemmuutta käsittelevän kirjan (tämä heidän eka lapsenlapsi ja toistaiseksi ainoa, koska olen itse ainoa lapsi). Katotaan sitte millanen reaktio tulee, voi olla ihan mitä vaan :P Meidän äiti on ainakin niin ikäkriisissä että varmaan mummuksi ei ainakaan saa sanoa :D
 
Heissan pitkästä aikaa!

Täälläkin eka neuvola takana ja odotellaan aikaa ultraan. Pitäisi ennen joulua päästä. =)
Nyt pidetään sairastupaa yllä tuon meidän puolitoista vuotiaan kanssa. Korvatulehdus ja kova kuume :/

Minunkaan äiti ai halunnut olla mummo/vastaava juuri sen takia kun se kuulostaa niin vanhalta joten hän päätti olla Nanna :D Äitini ja hänen miehensä ovat ainoat sukulaiset jotka tietävät uudesta vauvasta. Heidän lisäksi parhaimmat ystävämme tietävät. Loput yllätämme jouluna. =D

Pahaolo edelleen matkassa mukana, tälläisenä samanlaisena vellomisena kuin mahataudissa. Ja lähes koko päivän!!
Väsyttää myös mutta nukahtaminen on hankalaa.
 
Mä näytän jo ihan selvästi raskaana olevalta. Käytän kyllä farkkujen kanssa löysiä paitoja, jottei ihan kaikki tutut vielä hoksais asiantilaa. Jos nyt kuitenkin joku kysyy, niin kyllä mä aion ihan rehellisesti vastata, että kyllähän tässä paksuna ollaan.
Mä olen ruumiinrakenteeltani normaalisti hoikka, mutta jo nyt on tullut 3,5 - 4 kg lisää painoa.
Mun on tehnyt koko raskauden ajan mieli suolaista ja sellaista sapuskaa eri muodoissaan olen kyllä vetänytkin ihan kiitettävästi. Painonnousu voi olla osittain turvotustakin, mutta kun on koko ajan nälkä! Voisin kuvitella, että juuri suolan vetämisen ansiosta olen säästynyt pahoinvoinnilta, vaikka enhän oikeasti tiedä mistä se johtuu.
Iho on paremmassa kunnossa kuin koskaan ja ne vähätkin finnit ovat kadonneet naamasta. Kynnet kasvaa myös hienosti.
Huomenna ollaan menossa perheen kanssa risteilylle ja oikein odotan, että pääsen seisovan pöydän antimia mussuttamaan. Ikävä kyllä graavi- tai kylmäsavulohi ja sillit on minun herkkua, mutta niitä just ei uskalla syödä. Ehkä sentään ihan hitusen voisi maistaa..
Enää en ole niin huolissani siitä, että onko Joosepilla kaikki hyvin. Tässä ollaan ja paisutaan, eikä muuta voi. Ihmettelen vain, että minkälainen valas minusta mahtaa loppujen lopuksi tulla! Ja ultraa odotan kyllä kärsimättömästi, se kun on vasta uudenvuoden aattona!
 
On tämä kyllä kummallista aikaa. Välillä toivoo, että oireita olis enemmän, ja sitten kun niitä välillä on, niin toivoo, että ne jo loppuisi :eek: Sitten huolettaa myös se, että pelottaa kun ollaan kerrottu jo muutamille kavereille, vaikka se np-ultra on vasta viikon päästä. Ar-ultrassa kaikki oli hyvin, mutta silti pelko nostaa päätään ja kuvittelee, että koska ei olla varmoja asiasta, että masussa elämää on, niin nyt kun mennään kertomaan jo monelle, niin ei siellä sitten enää mitään olekaan. Miksei osaa olla onnellinen ja luottaa siihen, että kaikki on ok?

Meillä mies on kyllä aivan ihana. Omatoimisesti hieroo hartioita, siivoaa kotona ja kantelee kauppakassit ja muut. Välillä tekis mieli sanoa, että mä oon kuule vaan raskaana, en millään tavalla sairas! :p Mutta olkoon nyt tuolla omalla tavallaan mukana asiassa näin. Ehkä sekin tässä tulevien kuukausien aikana rauhottuu, niin nautitaan siihen asti tästä. :wink

Me ajateltiin antaa vanhemmille joululahjaksi kortti, jonka sisään liimataan np-ultran kuva (jos siellä nyt jotain elämää vielä on), ja kortin kanteen teksti "Valitettavasti meidän joululahja ei ehtinyt vielä jouluksi perille..." ja sisäsivulle kuvan viereen teksti "mutta se saapuu heinäkuussa!" Saapa nähdä miten pyllylleen ne lentää! :p Haluaisin olla kärpäsenä katossa katsomassa miehen vanhempien reaktiota, heh.
 
Hitsi kun meidän ultra on vasta joulunjälkeen väli päivinä. Olis ollu ihan sika hyvä tapa kertoa just laittamalla korttiin tai kehyksiin ultra kuva...

Mutta, ehkä mie väsäilen jonku itse piirtämän kuva-arvoituksen siittiöineen ja munasoluineen xD

Itsellä on myös sellainen olo että onkohan siellä masussa mitään, kun mun pahoinvointikin on hellittänyt. Sit oon laihtunu muutaman kilon vaikka oon syöny normaalisti ja liikkunnutkin aika vähän... :( Onkohan tuolla alhaalla kaikki varmasti hyvin...

Hassua muuten miten joillakin on iho ihan huippu kunnossa ja joillakin iskee naaman näppylöille, hirmu erilaisia oireita ja oireiden vahvuuksia voipi näköjään olla. :)
 
Mulla poikaa odottaessa oli kaunis olo. Tyttöä odottaessa todellakaan ei. Eikä nyttenkään, ei niin millään tavalla. Veikkaan että nyt on tyttö tulossa. :)
 
Onko kenelläkään muulla täydellisen saamaton olo koko ajan? Mä alan olla jo tosi kyllästynyt tähän olotilaan, kun en vaan saa kertakaikkiaan mitään aikaiseksi. En voi edes laittaa huonon olon tai väsymyksen piikkiin, koska ne nyt ei sen kummemmin vaivaa, vaikka vähän tuntuvatkin, mutta silti on niiiiiin vetämätön olo.

Mä teen esimerkiksi yleensä kaikki joulukortit itse, ja naureskelin elokuussa, kun joulukorttirallin aloitin, että kuinkahan monta sataa korttia ennen joulua ehtii valmistua, kun näin aikasin alotan. No, en oo yhtäkään uutta joulukorttia saanut aikaiseksi viimeseen 2 kuukauteen, joten ihan hyvä, että ne tuli tehtyä ajoissa. Ja edelleen muutama puuttuu, ja niistä tietysti kauhee stressi.

Mutta ennen niin toimelias ja aikaansaava on muuttunut ihan plösöksi sohvaveteläksi. Harmittaa! Toisaalta oon kyllä lukenut, että tämä menee ohi kunhan tämä alkuaika menee ohi, toivotaan! :)
 
Mie oon kans ihan vetelä. Vaikka se pahin väsymys on ohi, niin silti ei saa aikaseksi mitään. Illalla iskee yleensä energiapiikki jolloin teen tiskit ja pyykit pikavauhtia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top