Huhtikuun huutelut (vanha kadonnut?)
- Ketjun aloittaja TuplaÄ
- Aloituspäivämäärä
Jep, mäkään en löydä huhtikuun keskusteluja mistään. Mut jatketaan vaikka tässä?
Mulla on ihanan rauhallinen aamu, kun esikoinen on tarhassa touhuamassa vaihteeksi. Saatiin sovittua tarhan kanssa, että napero jatkaa siellä 10pvä/kk tahdissa. Ihan mukavaa kun se pääsee välillä sinne tuttujen kanssa leikkimään ja askartelemaan(ja meikä saa rauhallista aikaa vauvan kanssa), mut sit kuitenkin suurimman osan ajasta on kotosalla meidän kanssa.
Tuntuu, että olo vaan paranee kun LA lähenee. Saattaa tosin johtua siitä, että hb on noussut nyt vihdoin sieltä 100 pinnasta 125:een. Oon jaksanut kävellä ja liikuskella paljon enempi. Edelleen tulee kyllä supistuksia, mutta niitä ei tartte enää pelätä, päinvastoin koitan saada niitä aikaan :)
Meillä rupee olemaan kaikki kunnossa vauvaa varten. Sänky pedattu ja vaipat ja vaatteet yms. pesty, päätähti vain puuttuu. Pakkailin innoissani jo sairaalakassiakin. Tulispa lähtö jo pian!
Mulla on ihanan rauhallinen aamu, kun esikoinen on tarhassa touhuamassa vaihteeksi. Saatiin sovittua tarhan kanssa, että napero jatkaa siellä 10pvä/kk tahdissa. Ihan mukavaa kun se pääsee välillä sinne tuttujen kanssa leikkimään ja askartelemaan(ja meikä saa rauhallista aikaa vauvan kanssa), mut sit kuitenkin suurimman osan ajasta on kotosalla meidän kanssa.
Tuntuu, että olo vaan paranee kun LA lähenee. Saattaa tosin johtua siitä, että hb on noussut nyt vihdoin sieltä 100 pinnasta 125:een. Oon jaksanut kävellä ja liikuskella paljon enempi. Edelleen tulee kyllä supistuksia, mutta niitä ei tartte enää pelätä, päinvastoin koitan saada niitä aikaan :)
Meillä rupee olemaan kaikki kunnossa vauvaa varten. Sänky pedattu ja vaipat ja vaatteet yms. pesty, päätähti vain puuttuu. Pakkailin innoissani jo sairaalakassiakin. Tulispa lähtö jo pian!
noppa13
Jostain jotain jo tietävä
Täälläkin pakkailtu sairaalakassia valmiiksi ja tänään tuli ostettua eka vaippapakettikin kotia. Merkkiä kovasti mietin, mutta muistelin sitten että tyttöni aikana Libero sopi heti alusta alkaen niin ostinpa sitten sellaisen.
Mitäs pakkailette sairaalakassiin? Mie laitoin vauvalle sairaalasta lähtövaatteet, itselleni jotain gollege-tyyppistä ja miehelle myös, jos sattuisi perhehuoneen sitten saamaan :)
Sitten pakkasin dödöt, suihkugeelin, pillimehuja, suklaatia, tuc-suolakeksejä sekä lukemista laukkuun... voi olla, että jotain muutakin vielä tulee laitettua.
Vauvan huonekin alkaa täällä olemaan valmis, pienet vaatteet pesty ja pinnasänkykin sai patjan viimein viikonloppuna. Samoin haettiin anoppilasta, jossa olimme remonttia evakossa niin vaunut, sitterin, turvakaukalot yms. kotia. Nyt siis vauvan huone näyttää vauvan huoneelta :)
Olotila yllättävän hyvä vaikka päiväkohtaisia eroja jonkin verran on. Fillarointia tekisi mieli kokeilla, alkaa tämä liikkumattomuus ns. tympäsemään.
Mitäs pakkailette sairaalakassiin? Mie laitoin vauvalle sairaalasta lähtövaatteet, itselleni jotain gollege-tyyppistä ja miehelle myös, jos sattuisi perhehuoneen sitten saamaan :)
Sitten pakkasin dödöt, suihkugeelin, pillimehuja, suklaatia, tuc-suolakeksejä sekä lukemista laukkuun... voi olla, että jotain muutakin vielä tulee laitettua.
Vauvan huonekin alkaa täällä olemaan valmis, pienet vaatteet pesty ja pinnasänkykin sai patjan viimein viikonloppuna. Samoin haettiin anoppilasta, jossa olimme remonttia evakossa niin vaunut, sitterin, turvakaukalot yms. kotia. Nyt siis vauvan huone näyttää vauvan huoneelta :)
Olotila yllättävän hyvä vaikka päiväkohtaisia eroja jonkin verran on. Fillarointia tekisi mieli kokeilla, alkaa tämä liikkumattomuus ns. tympäsemään.
Anu-li
Oman äänensä löytänyt
Heissan vaan! Pitkästä aikaa kuikuilemassa mitä täällä tapahtuu :)
katselin tuossa että olette jo reippaana laitelleet vauvalle kaikkea valmiiksi, mahtavaa :) itse en ole saanut tehtyä mitään, pitäisi kaivaa pienet vaatteet taas esille ja pesuun, etsiä jopa joku paikka niille, laittaa pinnasänkyä valmiiksi ym. Mutta onhan tässä onneksi vielä kolmisen viikkoa aikaa
Jotenkin hassua kun kaikki edelliset on käynnistetty niin olen muka aivan varma että myös tämä menee käynnistyksellä enkä ehkä siksi ole saanut mitään valmisteltua.. Miten teillä muilla, minkälaisia synnytyksiä on ollut aikaisemmat? ( Olette ehkä jo keskustelleet nämä asiat mutta mulla on tosiaan mennyt monen kuukauden keskustelut ohi opiskelun ja töiden vuoksi :/ )
katselin tuossa että olette jo reippaana laitelleet vauvalle kaikkea valmiiksi, mahtavaa :) itse en ole saanut tehtyä mitään, pitäisi kaivaa pienet vaatteet taas esille ja pesuun, etsiä jopa joku paikka niille, laittaa pinnasänkyä valmiiksi ym. Mutta onhan tässä onneksi vielä kolmisen viikkoa aikaa
Jotenkin hassua kun kaikki edelliset on käynnistetty niin olen muka aivan varma että myös tämä menee käynnistyksellä enkä ehkä siksi ole saanut mitään valmisteltua.. Miten teillä muilla, minkälaisia synnytyksiä on ollut aikaisemmat? ( Olette ehkä jo keskustelleet nämä asiat mutta mulla on tosiaan mennyt monen kuukauden keskustelut ohi opiskelun ja töiden vuoksi :/ )
Täällä alkaa olla kaikki kanssa aikalailla valmiina. Ainoastaan sairaalakassi on vielä pakkaamatta ja tutit + tuttipullot keittämättä. Itsehän odotan päätöstä siitä, että odotellaanko luonnollista synnytyksen käynnistymistä vai käynnistetäänkö. Esikoisesta minulla synnytys käynnistettiin viikolls 39 pahan tulehdustilan takia ja raskaushepatoosin. Nyt joudun käymään kerran viikkoon verikokeissa, koska epäilevät että hepatoosi tulee taas tässäkin raskaudessa. Sokereita olen joutunut kotona mittailemaan koska sanoin etten halua sokerirasitustestiin.
Meillä esikoinen (vuoden ja 10kk) ei oikein tahdo hyväksyä puheita vauvasta. Aina kun asian ottaa esille tulee hän joko lyömään mahaani tai heittää minua jollakin. Esikoisen kanssa on ollut hiukan ongelmia siinäkin mielessä, että viime aikoina vain ja ainoastaan äiti on kelvannut eikä isi ole saanut tehdä mitään. Aina hakeudutaan äitin luokse oli tilanne mikä tahansa. Toivottavasti tämä on vain nopeasti ohi menevä vaihe. Esikoisen kanssa leikkiminen on käynyt jo hiukan turhan hankalaksi ison mahan ja selkä kipujen takia ja moni kotihommakin on valitettavasti jäänyt miehen harteille vaikka virtaa minulla olisi tehdä melkein mitä tahansa.
Meillä esikoinen (vuoden ja 10kk) ei oikein tahdo hyväksyä puheita vauvasta. Aina kun asian ottaa esille tulee hän joko lyömään mahaani tai heittää minua jollakin. Esikoisen kanssa on ollut hiukan ongelmia siinäkin mielessä, että viime aikoina vain ja ainoastaan äiti on kelvannut eikä isi ole saanut tehdä mitään. Aina hakeudutaan äitin luokse oli tilanne mikä tahansa. Toivottavasti tämä on vain nopeasti ohi menevä vaihe. Esikoisen kanssa leikkiminen on käynyt jo hiukan turhan hankalaksi ison mahan ja selkä kipujen takia ja moni kotihommakin on valitettavasti jäänyt miehen harteille vaikka virtaa minulla olisi tehdä melkein mitä tahansa.
noppa13
Jostain jotain jo tietävä
Kymysys: ootteko miten painoa seurailleet raskausaikana? Mie olen kyllä seuraillut, mutta nyt sitten... yhdessä yössä oli paino pompsahtanut 5.1kg soitin siitä neuvolaankin niin ohjeeksi tuli että paino voi kyllä heittelehtiä laidasta laitaan, että ei tuosta vielä huolissaan tarvitse olla. Samaa sanoivat Jorvistakin. Itsestäni kuulostaa vaan hurjalta nousulta!
soitin siitä neuvolaankin niin ohjeeksi tuli että paino voi kyllä heittelehtiä laidasta laitaan, että ei tuosta vielä huolissaan tarvitse olla. Samaa sanoivat Jorvistakin. Itsestäni kuulostaa vaan hurjalta nousulta!
Millla
Jostain jotain jo tietävä
Aika kova painonnousu noin yhdeksi yöksi, mutta raskaana tuntuu olevan kaikki mahdollista niin miksipä tuokaan ei. Ei varmastikkaan siis mitään huolen aihetta! :) Itselläni paino nyt nousut 10 kiloo koko aikana ja nyt kahden viikon aikana tullut niistä 2,5 kiloa :D Päätin, että nautin nytten ihanista herkuista oikein urakalla vielä kun se on ns" mahdollista" :DD
Onko teillä ollut mitään merkkejä jo tulevasta synnytyksestä? Mää en tiedä mitä ne ees on, mutta neuvolassa sanottiin, että kun mun valkovuoto on lisääntynyt todella paljon, että se on niitä merkkejä, ja sitten alapäätä vihloo oikein kovaa useita kertoja päivässä. Vihlonta kestää sen 2-5 sekunttia, ja kipu on siis kuitenkin ihan erillainen kuin supistus.
Onko muilla ollut tollaisia?
Onko teillä ollut mitään merkkejä jo tulevasta synnytyksestä? Mää en tiedä mitä ne ees on, mutta neuvolassa sanottiin, että kun mun valkovuoto on lisääntynyt todella paljon, että se on niitä merkkejä, ja sitten alapäätä vihloo oikein kovaa useita kertoja päivässä. Vihlonta kestää sen 2-5 sekunttia, ja kipu on siis kuitenkin ihan erillainen kuin supistus.
Onko muilla ollut tollaisia?
Rigsu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla on noita "sukkapuikkosupistuksia" ollut varmaankin kuukauden päivät, siis ihan yksinkertaisesti tuntuu siltä, että kohdunsuuta härkitään jollain terävällä. Eli kertakaikkiaan ilkeitä. (googlettamalla jonkun kohdunsuun terävän kivun löysin tämmöisen termin, aika osuva IMHO) Varsinaiset supistukset ei kylläkään suoraan mullakaan liity niihin, vaan tulevat eri aikaan, paljon on molempia. Nyt supistuksetkin on ajoittain melko kipeitä ja saattavat tulla ihan parin metrin kävelemisestä tai mistä vaan.
Nyt rv 36+5 ja painoa tullut tähän mennessä 14kg, välillä jopa 2kg/vko, yhdellä kertaa paino olikin sitten jopa laskenut kilon edellisestä.
Nyt rv 36+5 ja painoa tullut tähän mennessä 14kg, välillä jopa 2kg/vko, yhdellä kertaa paino olikin sitten jopa laskenut kilon edellisestä.
Mua mietityttää synnytystapa. Ennen foorumin päivitystä täällä oli myös joku joka pähkäili sektiota. Melkein koko raskausaika on mennyt onnettomuudesta toipuessa. Ja uudet korjausleikkaukset on sysätty vauvan syntymisen jälkeen. Nyt pitäisi päättää mennäänkö suoraan sektioon vai kokeillaanko ensin onnistuisko synnytys normitavalla. Tässä on pari viikkoa aikaa pähkäillä ennen seuraavaa lääkärikäyntiä.
Ja tuosta painonnoususta. Sattuneesta syystä olen viettänyt viimeiset puoli vuotta pääosin makoillen mutta painoa on kertynyt onneksi aika maltillisesti. Kunnes viimeperjantaina pämähti vaakaan päivässä pari kiloa. Ja seuraavana päivänä kilo lisää. Jep. Se on sitä ihanaa turvotusta. Kengät ei mene jalkaan ja sormet on tönköt mutta lääkärin mielestä tilanne on vielä ihan normaali. Taidan tästä vaappua syömään ananasta.
.
Ja tuosta painonnoususta. Sattuneesta syystä olen viettänyt viimeiset puoli vuotta pääosin makoillen mutta painoa on kertynyt onneksi aika maltillisesti. Kunnes viimeperjantaina pämähti vaakaan päivässä pari kiloa. Ja seuraavana päivänä kilo lisää. Jep. Se on sitä ihanaa turvotusta. Kengät ei mene jalkaan ja sormet on tönköt mutta lääkärin mielestä tilanne on vielä ihan normaali. Taidan tästä vaappua syömään ananasta.
.
noppa13
Jostain jotain jo tietävä
Sain neuvolasta puhelun vielä ns. puhelintunnilla. Kutsuivat kuitenkin käymään siellä, otettiin pissanäyte, verenpaine ja kuunneltiin vauvan sydänääniä. Kaikki oli ok, paitsi näytteessä oli reippaasti leukosyyttejä.. eli huomenna labraan maksa-kilpirauhas-tulehdusarvokokeisiin sekä pieneen verenkuvaan. Mulla taustalla tuo kilpirauhasen vajaatoiminta niin siihen olivat sitten heränneet, että voisiko se aiheuttaa tuon painon nousemisen. Ja samalla laittoivat lähetteen Jorvin sairaalaan vauvan painoarvioon, tähän asti ollaan menty hieman keskikäyrän yläpuolella tasaisesti mutta nyt oli vko:ssa pompsahtanut ylärajan yläpuolelle, eli sellainen piikki käyrässä.
1-7vk:den sisällä pääsee Jorviin tutkimuksiin siis. Toivottavasti siellä kaikki hyvin, mutta jotenkin mietityttää kovasti tuo painonnousu.
1-7vk:den sisällä pääsee Jorviin tutkimuksiin siis. Toivottavasti siellä kaikki hyvin, mutta jotenkin mietityttää kovasti tuo painonnousu.
Rosytar
Näppärä viestien naputtelija
Kymysys: ootteko miten painoa seurailleet raskausaikana? Mie olen kyllä seuraillut, mutta nyt sitten... yhdessä yössä oli paino pompsahtanut 5.1kg
oho itse mietittisin on mahdollisesti tullut virhe puntarissa.
itsekkin olisin huolissani.
Rosytar
Näppärä viestien naputtelija
ihan kiva että asia tutkitaan.
Anu-li
Oman äänensä löytänyt
Täällä myös ollut näitä sukkapuikkosuppareita jo pidemmän aikaa. eilen illalla tuntui ensimmäiset kipeät supistukset, joista muistui synnytys mieleen ja se että en taidakaan sinne haluta :D Koko ajan paineen tunne alhaalla, mutta tänään ei ole supistellut.. toisaalta tekisi jo mieli synnyttämään mutta toisaalta ei :) Rosytar; täällä myös kamala väsy, mitään ei jaksaisi tehdä ja se ärsyttää itseäkin.. viikonlopuksi pitäisi järkätä pienimmän 2-vee juhlat, huh huh.. :/
Rigsu
Vauhtiin päässyt keskustelija
Äkäisyys johtuen omasta avuttomuudesta on ollut muuten ihan uusi tunne viimeaikoina... saattaa käydä niin, että jotain asiaa lähdetään hoitamaan, ja sitten alkaakin painaa nälkä, väsymys, tulee supistuksia, selkää särkee, jalat särkee, ja vielä pitäis jaksaa liikkua paikasta a. paikkaan b., odottaa sapuskaa, ostaa tavaraa, tuoda ne kotiin... ei v...! ja sitten kun on ruuhkaa ja itse ei pääse oikein liikkumaan ja ihmiset tuuppii ja prkl!!! tai ihan vaan että säkkituolilla katselee telkkaria ja pitäs kaukosäädin ottaa pöydältä, siihen ei ylläkään, alkaa supistaa, säkkituoli valahtaa lattialle ja itse siinä mukana :D siinä sitten kiroten räpistee kun selälleen kellahtanut koppakuoriainen, jonka jälkeen rämpii apinanraivolla ylös :D saattaa siinä välillä tulla itkukohtauskin :D
Firstlove
Oman äänensä löytänyt
Eilen oli viimeinen neuvola käynti sitten yhdessä paketissa:) Nyt sitten odotetaan 11 päivää tyttäreni syntymää. Hän oli edelleen perätilassa joten neuvola täti oli sitä mieltä että sektio olisi tullut joka tapauksessa. Itse jouduin viime metrien rautakuurille (HG 100) ettei vaan tule ongelmia leikkauksessa. Kauhea turvotus päällä, joka vähän masentaa, oon niin valmis pääsemään taas omiin mittoihin.
N
ninni
Vieras
Itsellä vk38 ja ihan päivästä kiinni miten jaksaa. Välillä on päiviä milloin ei jaksais muuta kuin nukkua ja maata,ei puhettakaan että lähtis koiran kanssa lenkille. Tänään taas tuntuu,että olisi energiaa touhuta,aamulenkinkin jaksoi ihan kivasti!:) harjoitussupistuksia ollut jonkun verran ja muutama hieman kivulias. Yöt saan nukuttua muutamia herätyksiä lukuunottamatta tosi hyvin ja sikeesti,plus sitten ainakin yhdet päikkärit:) paino noussut n.14kg ja alan olla aika valmis jo tästä taakasta luopumaan,liikkuminen ja tekeminen jo hankalaa tän masun kanssa ja jalat kovilla painon takia...Turvotuskin miut löysi viimein,onneksi vasta näin viime metreillä! Huomenna lääkärineuvola ja jos ei pirpana päätä aikaisemmin tulla niin kerkeän vielä pariin otteeseen käymään terkkarinkin tarkistuksessa:) Kummasti on mieli muuttunut tässä parin vk:n aikana synnytyksen suhteen: aikaisemmin jännitti ja vähän huoletti,nyt enemmänkin odottaa että saisi oman kroppansa viimein takaisin!:D
noppa13
Jostain jotain jo tietävä
Tänä aamuna tuli punnittua uudestaan, saman verran nousua näyttää olevan niin ei taida mennä mittarivirheen piikkiin No, nyt on labrassa käyty ja tuloksia puolen päivän jälkeen. Ja Jorvista odotellaan ultra-aikaa, soitin sinne äitiyspolille aamusta mutta sanoivat että ensimmäiset vapaat ajat parin viikon päästä. Tosin neuvolasta sanoivat, että lähetteellä pääsisi 1-7 päivän sisällä mutta ei se ihan niin taida olla kuitenkaan.. Joten voi olla, että yksityiselle marssin, koska tämä asia vauvan koonkin suhteen vaivaa nyt sen verran reippaasti että vaikutti uneenkin jo viime yönä
No, nyt on labrassa käyty ja tuloksia puolen päivän jälkeen. Ja Jorvista odotellaan ultra-aikaa, soitin sinne äitiyspolille aamusta mutta sanoivat että ensimmäiset vapaat ajat parin viikon päästä. Tosin neuvolasta sanoivat, että lähetteellä pääsisi 1-7 päivän sisällä mutta ei se ihan niin taida olla kuitenkaan.. Joten voi olla, että yksityiselle marssin, koska tämä asia vauvan koonkin suhteen vaivaa nyt sen verran reippaasti että vaikutti uneenkin jo viime yönä
noppa13
Jostain jotain jo tietävä
Pääsinkin jo tänään Jorviin ultraan synnytyspuolelle vaikka sanoivat ensin ettei ole aikoja tarjota (välillä julkinen puoli voi siis yllättää :). Poikahan siellä hyvin kasvaa, painoarvio nyt 3kg. Labratulokset tulivat myös ja raskausajan diabetes tuli nyt sitten diagnoosiksi. Siinä siis syy tähän valtavaan painonnousuun yhtä äkkiä Kovasti miettii että mistä tämä oikein tulee, koska ei ole makeata tms. juurikaan tullut edes syötyä mutta lienee monen asian yhtälö.
Nyt siis "tiukka" dieetti loppuraskauden ajan ja 3 vko:n päästä kontrolliultra ja synnytystapa-arvio. Nyt lääkäri kyllä sanoi että lantiossa on reilusti tilaa, että ei kuulemma tarvitse olla synnytystavasta huolisssaan, alakautta kuulemma tullee helposti :)
Kovasti miettii että mistä tämä oikein tulee, koska ei ole makeata tms. juurikaan tullut edes syötyä mutta lienee monen asian yhtälö.Nyt siis "tiukka" dieetti loppuraskauden ajan ja 3 vko:n päästä kontrolliultra ja synnytystapa-arvio. Nyt lääkäri kyllä sanoi että lantiossa on reilusti tilaa, että ei kuulemma tarvitse olla synnytystavasta huolisssaan, alakautta kuulemma tullee helposti :)
Meillä prinsessa istuskelee masussa edelleen. Ens perjantaina on ultra ja katotaan tarkemmin miten hän siellä nyt mahtaakaan olla ja tarvittaessa sit ens viikolle menis kai kääntöyritys ja synnytystapa-arvio. Ei auta ku odottaa...
Jotenkin tä perätila nyt tuli vaan sotkemaan... Kävin maanantaina psykologilla synnytyspelkoineni ja sen puolentoistatunnin nyyhkyttelyn jälkeen oli ekaa kertaa semmonen rauhaisampi olo synnytystä ajatellen, semmonen 'valoa tunellin päässä' -olotila. Yks kovin tärkeä pointti mulle kuulla sitä psykologilta, oli se että edellisen synnytyksen traumat ei yksinkertasesti vaan pääse lyömään läpi tajuntaan kesken seuraavan synnytyksen, vähän sama ku esim. paniikkihäiriöiselle ei pysty iskee paniikkikohtaus sillon ku on oikeesti synnyttämässä ja siinä moodissa. Tän tiedon (ja sen kaiken keskustelun) myötä tuli taas semmonen pieni luotto et onpa meidät luotu ja rakennettu hienosti, ja yks hankala synnytys ei oo mikään ikuinen tuomio et kaikki synnytykset menis komplikaatioisiks. Tosi vaikee pukee sanoiks, mutta koen saaneeni nyt ees hetkitäistä rauhaa ja pientä luottoa tulevaan vaikka en mä edelleenkään ahdistumatta synnytyksiä ajattele. MUTTA sit tulee tä perätila ja mä pelkäänpelkäänpelkäänpelkäänpelkään yli kaiken joutuvani nyt siihen sektioon, jota en oo uskaltanu enkä vieläkään uskalla ees ajatella! En tiiä mikä sit taas siinä sektiossa pelottaa, mut mulla nousee kyyneleet silmiin ja ahdistun jo pelkästä ajatuksesta. Tuntuu ku joku välttämättä haluu kokoajan potkii mua päähän, ja olla varmistamassa ettei missään tapauksessa kaikki vois sujua hyvin!
Noinniinku muutoin mulla on taas jotenkin hirmusesti energiaa. Tai ennemminkin energiapiikkejä. Ois kauhee into siivota, mut ei vaan jaksa kovin pitkään, ni huhkin täällä välillä ku mielipuoli ja sit säkkituoliin imetystyynyn kanssa lojuu ja hetken päästä taas imurin varressa tai ikkunoita pesemässä hurjalla vauhdilla. Lisäks mies näyttä joka vilkasulla aina vaan seksikkäämmältä! Oha se aina ollu hyvännäkönen enkä koskaan malttais olla kattelematta tai koskettelematta sitä, mut nyt se jotenkin yllättää joka kerta. Ihan ku aina katseen kääntäessä unohtaisin ihan pikkasen ja seuraavalla vilkasulla käyn taas entistä kuumempana. Sit ku pysyis vielä oma fysiikka tässä tahdissa mukana! Viettäisin mielelläni jokaisen yhteisen rauhallisen nanosekunninkin miehen kimpussa ja paneskelisin yöt läpeensä,mutta kun välillä - varsinkin iltaisin - ei jaksa ku maata rentona niissä muutamissa kivuttomissa asennoissa, ni tässähän turhautuu iteki. Plus että tuntuu jokseenkin hassulta olla ite tämmönen pallonpuoliskonsa epäseksikkäin maitovalas (tai semmoseks ainaki ittensä tuntee) ja sit tossa vierellä on jotain universumin seksikkäintä!
Jotenkin tä perätila nyt tuli vaan sotkemaan... Kävin maanantaina psykologilla synnytyspelkoineni ja sen puolentoistatunnin nyyhkyttelyn jälkeen oli ekaa kertaa semmonen rauhaisampi olo synnytystä ajatellen, semmonen 'valoa tunellin päässä' -olotila. Yks kovin tärkeä pointti mulle kuulla sitä psykologilta, oli se että edellisen synnytyksen traumat ei yksinkertasesti vaan pääse lyömään läpi tajuntaan kesken seuraavan synnytyksen, vähän sama ku esim. paniikkihäiriöiselle ei pysty iskee paniikkikohtaus sillon ku on oikeesti synnyttämässä ja siinä moodissa. Tän tiedon (ja sen kaiken keskustelun) myötä tuli taas semmonen pieni luotto et onpa meidät luotu ja rakennettu hienosti, ja yks hankala synnytys ei oo mikään ikuinen tuomio et kaikki synnytykset menis komplikaatioisiks. Tosi vaikee pukee sanoiks, mutta koen saaneeni nyt ees hetkitäistä rauhaa ja pientä luottoa tulevaan vaikka en mä edelleenkään ahdistumatta synnytyksiä ajattele. MUTTA sit tulee tä perätila ja mä pelkäänpelkäänpelkäänpelkäänpelkään yli kaiken joutuvani nyt siihen sektioon, jota en oo uskaltanu enkä vieläkään uskalla ees ajatella! En tiiä mikä sit taas siinä sektiossa pelottaa, mut mulla nousee kyyneleet silmiin ja ahdistun jo pelkästä ajatuksesta. Tuntuu ku joku välttämättä haluu kokoajan potkii mua päähän, ja olla varmistamassa ettei missään tapauksessa kaikki vois sujua hyvin!
Noinniinku muutoin mulla on taas jotenkin hirmusesti energiaa. Tai ennemminkin energiapiikkejä. Ois kauhee into siivota, mut ei vaan jaksa kovin pitkään, ni huhkin täällä välillä ku mielipuoli ja sit säkkituoliin imetystyynyn kanssa lojuu ja hetken päästä taas imurin varressa tai ikkunoita pesemässä hurjalla vauhdilla. Lisäks mies näyttä joka vilkasulla aina vaan seksikkäämmältä! Oha se aina ollu hyvännäkönen enkä koskaan malttais olla kattelematta tai koskettelematta sitä, mut nyt se jotenkin yllättää joka kerta. Ihan ku aina katseen kääntäessä unohtaisin ihan pikkasen ja seuraavalla vilkasulla käyn taas entistä kuumempana. Sit ku pysyis vielä oma fysiikka tässä tahdissa mukana! Viettäisin mielelläni jokaisen yhteisen rauhallisen nanosekunninkin miehen kimpussa ja paneskelisin yöt läpeensä,mutta kun välillä - varsinkin iltaisin - ei jaksa ku maata rentona niissä muutamissa kivuttomissa asennoissa, ni tässähän turhautuu iteki. Plus että tuntuu jokseenkin hassulta olla ite tämmönen pallonpuoliskonsa epäseksikkäin maitovalas (tai semmoseks ainaki ittensä tuntee) ja sit tossa vierellä on jotain universumin seksikkäintä!