Ajatuksia asumismuodosta pikkulasten kanssa?

AurooraC

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Helmikuiset 2021
Miten teillä asutaan ja onko haaveita muusta?

Meillä on reilu 2v kotona ja ensi vuodeksi odotellaan toista tulokasta.
Olen tässä pikkuhiljaa ruvennut tuskastumaan meidän kaksitasoiseen taloon ja mietin miten vielä kahden kanssa onnistuu. Olohuone on yläkerrassa ja sinne jyrkät kiviportaat. Monet sanoo että nopeasti ne oppii portaissa kulun, mutta en kyllä tuota esikoista moneen vuoteen varmaan vielä yksin päästä, ei löydy yhtään varovaisuutta tai järkeä.
Ja muutenkin olen ruvennut ajattelemaan, kuinka olisi kätevämpää, että olisi kaikki makuuhuoneet ja olohuone samassa tasossa.
Ja esikoinenkaan ei turvaportista tykkää ja yrittää sitä aina rynkyttää ja roikkua siinä, huutaa jos joku muu siitä menee.

Ehkä tässä mietin, että onko joku löytänyt jotain hyvää kaksitasoisessa pikkulasten kanssa? Olenko minä vain kehittänyt tästä turhaan ärsytyksen? Ei toki muutto ole hauskaa ja yksitasoisia ei helposti pks löydy, mutta välillä tuntuu, että sitä kannattaisi yrittää.
 
Meille paras on yksitasoinen rivitalo pienellä pihalla. Kaikki samassa tasossa, ulos pääsee nopeasti eikä silti tarvitse rehkiä puutarhassa liikaa. Taloyhtiö hoitaa lumityöt.
 
Asuin itse nuorena 1,5-kerroksisessa ok-talossa, ja joskus aikoinaan olisin halunnut sellaisen itsellenikin, mutta en sellaista koskaan saanut. Ajatuksena oli se, että yleensä makuuhuoneet on siellä kakkoskerroksessa omassa rauhassaan. On se makuuhuoneiden rauha ja tietynlainen yksityisyys mahdollista tietenkin toteuttaa yksitasoisessakin, meidän nykyisessä näin ei ole, kun on vanhempi talo jo. Mutta nyt olen siihen tyytyväinen, että kaikki on yhdessä tasossa, ihan omaa vanhenemistakin ajatellen. Olen "vasta" 46-vuotias, mutta kyllä sitä jo miettii niitä vanhuusaikojakin, kun ne vaan koko ajan lähenevät, jos elonpäiviä riittää. Koskaanhan ei tosin tiedä, milloin lähtee jalat alta siten, ettei rappusissa enää pärjäisi.

Uskoisin silti, että kun lapset kasvaa, niin kaksi kerrosta talossa voi olla hyväkin juttu. Tämä pikkulapsiaika on kuitenkin loppujen lopuksi aika lyhyt, joten en ihan välttämättä ensimmäisenä lähtisi muuttamaan :) Omalla kohdalla tietyt vaiheet on kyllä lapsen kanssa tuntuneet kestävän ikuisuuden, mutta jälkeen päin ajateltuna ne on tosi lyhyitä jaksoja. Poika on nyt 3v.
 
Muttettiin 3v sitten lasten ollessa 3v, 1v ja kolmas mahassa 2 kerroksiseen taloon. Nopeasti lapset oppivat kulkemaan liukkaissa lakatuissa puu portaissa, eikä vahinkoja ole vielä tähän päivään mennessä ainakaan sattunut. Nukkumis käytössä oli vain yläkerran makkarit, alakerrassa lelut, keittiö, oh, khh yms. kaikki muu mitä päivän aikana tarvitsi. Tykkäsin kun ylös mentiin vain rauhoittumaan tai nukkumaan ja siivous helppoa kun yläkerrassa ei mitään ylimääräistä. Nyt alakerran makkarit myös käytössä, ja saahan nuo isommat lapset omaa rauhaa yläkerrassa, eikä kaikki meteli ole siinä ihan vieressä. Varsinkin nyt kun taas uusi vauva tulossa.
Joskus kun lapset kasvaa ja tästä muutetaan pienempään, niin kyllä se sitten on yhdessä tasossa, juurikin kun ei tiedä miten terveyden kanssa menee.
 
No, olen nyt kyllä varma, että halutaan muuttaa yksitasoiseen. Saa sitten nähdä onko oikeasti parempi, mutta näin ainakin ajattelen. Jotenkin näen epäkätevänä, että makuuhuoneet on eri kerroksessa kuin olohuone, kun sitten siellä eri kerroksessa on vaatteetkin.

Ja meillä ehkä myös vaikuttaa muut asiat, kun nyt pääsee valittamaan.
En tykkää, kun olouone on 2. kerroksessa, olisi kiva päästä pihalle suoraan sieltä.
Piha on vähän epäkätevä pienten lasten kanssa, yhdessä kulmassa on kiviä ja pudotusta, kun viereinen tontti on alempana. Lisäksi on avoin kulku pihan toisesta päästä ajotielle, tämän periaatteessa toki saa tukittua, mutta ei kauniisti.
Ja keittiön yksi osa on avoin alaeteisen yllä, ja siitä voi tippua 3-4m alas, jos lapsi pääsisi keittiön pöydälle kiipeämään.
Ja js nukuttaisiin ylhäällä, lapsen huoneessa olisi iso ikkuna lähes lattiaan asti, siitä pääsee putoamaan alas tielle, jos se on auki. Ja lapsi siis tosiaan siitä aina kurottelee ulos, jos se on auki, eli ei voi pitää auki tai pitäisi hankkia joku kalteri.

Ehkä asia olisi eri, jos olisi tosi rauhallinen ja totteleva lapsi. Mutta kun ei vaan ole, niin näen yksinkertaisimmaksi ratkaisuksi asua mahdollisimman helposti minimoiden vaaranpaikat, jotta itsellä edes olisi vähän helpompaa vahtiessa lapsen menoa.
 
Kuulostaa aika rajulta, että lapsi on niin vilkas ja tottelematon, että sen takia pitää muuttaa. Ei se ongelma ja vaaranpaikat muualla katoa, ovat vain erilaisia. Toki muut luettelemasi asiat ovat erikseen, päätöksiä mitä pitää tehdä, että on koti jossa on hyvä olla ja sinut sen kanssa.

Mitä miehesi ajattelee kodin vaihdosta? Onko halu yhteinen?

Me asutaan kaksikerroksisessa talossa, enkä vaihtaisi tätä mihinkään. Tämä on meidän koti. Meilläkin on yläkerrassa olohuone ja vanhempien makkari. Vaatteet säilytetään alakerrassa toisessa huoneessa ja osittain kodinhoitohuoneessa. Eihän niiden pakko ole olla makkarissa. Turvaportit ovat edelleen paikallaan portaissa pikkuvieraita varten. Kun lapsi niitä pienempänä kolisteli, topakasti ohjeistettiin kieltämällä ja ohjaamalla muualle sallittuihin tekoihin. Aina ei vain pääse ylös tai alas. Ja jos joku muu menee, harmitusta on opittava sietämään. Kasvatusta ja kärsivällisyyttä.
 
Kuulostaa aika rajulta, että lapsi on niin vilkas ja tottelematon, että sen takia pitää muuttaa. Ei se ongelma ja vaaranpaikat muualla katoa, ovat vain erilaisia. Toki muut luettelemasi asiat ovat erikseen, päätöksiä mitä pitää tehdä, että on koti jossa on hyvä olla ja sinut sen kanssa.

Mitä miehesi ajattelee kodin vaihdosta? Onko halu yhteinen?

Me asutaan kaksikerroksisessa talossa, enkä vaihtaisi tätä mihinkään. Tämä on meidän koti. Meilläkin on yläkerrassa olohuone ja vanhempien makkari. Vaatteet säilytetään alakerrassa toisessa huoneessa ja osittain kodinhoitohuoneessa. Eihän niiden pakko ole olla makkarissa. Turvaportit ovat edelleen paikallaan portaissa pikkuvieraita varten. Kun lapsi niitä pienempänä kolisteli, topakasti ohjeistettiin kieltämällä ja ohjaamalla muualle sallittuihin tekoihin. Aina ei vain pääse ylös tai alas. Ja jos joku muu menee, harmitusta on opittava sietämään. Kasvatusta ja kärsivällisyyttä.
Lapsia on erilaisia. Yksi kummipoika oli hiukan vilkkaampi tapaus ja oli seisomassa parvekkeen kaiteella, kun äiti kävi vain nopeasti vessassa. Muuttivat maan tasalle. Samalla varmistivat, ettei kodin lähistöllä ole vesistöjä eikä rautatietä, kun lapsi oli jaloistaan nopeampi kuin vanhemmat. Kaikki eivät vain opi sitä tahtia sääntöjä, mitä motoriikka kehittyy.

Omat lapseni ovat olleet puheohjattavia pienestä asti, mutta tuskin se vanhemmista tai kasvatuksesta on kiinni.
 
Mä taas en vaihtaisi yksitasoiseen kovin helposti! Toki jos väärät tilat siellä toisessa kerroksessa niin tilanne olisi eri. Meillä ylhäällä vain makuuhuoneita(+aula ja kylppäri)- tykkään että saa es möykkää siirrettyä ylös, pyritään myös pitämään lelut ylhäällä että alakerrassa vähän selkeempää. Illallakin kiva että toinen kerros voidaan hiljentää eri tahtia kun toinen, kätevää kun eri ikäisiä lapsia talossa.Mutta alhaalla meillä' myös yksi makkari, jos es portaissa liikkuminen jollekin joskus vaikeutuu. Olem kyllä ajatellut että muutetaan joskus pienempään kun lapsia muuttaa pois, mutta toisaalta tässä myös optio asua pienemmin vaan alakerrassa. Yks tykkää yhdestä, toinen toisesta!
Kaksikerroksisen puolesta voisi tietysti myös puhua taloudellisuuden nimissä..pihaakin jää enemmän käyttöön kun taloa enempi ylöspäin. Täälläkin kaikki sujuvasti oppineet rappushommat, jonkun kuperkeikan saattelemana tosin yleensä. portaan reunaan kannattaa kiinnittää sopivia stoppereita jos ei yksitasoiseen pääse.
 
Me tykätään kyllä yksitasoisesta. On jotenkin kiva, kun kaikki on kompaktisti lähellä, eikä tarvitse seilata portaissa. Meillä on reilut 120 neliötä, perhe tällä hetkellä nelihenkinen. Pihaakin on runsaasti. Toisaalta sellainen kaksikerroksinen olisi jollakin tapaa ollut herttainen, mutta mielestäni tämä on käytännöllinen ja kauniskin. Yksi makuuhuoneista on toisessa päädyssä taloa kuin muut, joten lasten kasvaessa voi muuttaa sinne hieman erilleen. Toistaiseksi se on leluhuone. Toisessa mummolassa on kaksi kerrosta, poika on portaissa kyllä alusta asti kulkenut varovasti ja nätisti (vaikka muuten onkin vauhdikas), joten se tuskin ainakaan esikoisen kanssa olisi ollut ongelma.
 
Kiitti vastauksista, on mukava kuulla muiden mielipiteitä, kun muuten vaan pohtii aika lailla itse.
Ehkä se ei ole tosiaan pelkästään tämä kaksikerroksisuus, joka on ruvennut haittaamaan. Paljon pieniä (lapsen kanssa) epäkäteviä juttuja, jotka sitten pikuhiljaa kasautuu, vaikka kyllä meidän talossa niitä hyviäkin puolia tietysti on. Ja varmasti vähän isompien lasten kanssa se kaksi kerrosta on kätevä, kun on mahdollisuus paremmin omaan rauhaan. Mutta jotenkin oma kärsivällisyys ei riitä odottaa yli viittä vuotta, että sitten ehkä talo olisi kätevä.

Mutta me ollaan nyt kyllä muuttopuuhissa, oma menee myyntiin kohta. Ollaan katseltu yhtä yksitasoista ja siinä on jopa isompi piha, ja yhden huoneen saa erileen turvaportilla rauhan kaipuussa. Saa nähdä onko sitten meille parempi ratkaisu vai ei, mutta ainakin nyt uskon vahvasti niin.
 
Takaisin
Top