Juuri tulin NT-ultrasta. RV 12+4. Ultra tehtiin alakautta. Kävin erikoissairaanhoidossa, koska olen perussairauksieni takia riskiodottaja. Mies oli mukana, ja hänellä taisi mennä vähän roskaa silmään, kun näki pienen vilkkaan kaverin puuhaamassa.
Kaikki oli lääketieteellisessä mielessä oikein hyvin, niskaturvotus oli vähäistä tai normaalia, miten se nyt pitäisi sitten ilmaistakkaan. Samalla nähtiin monta muutakin rakennetta (munuaiset, aivot, sydän, kaikki raajat ja sormet) joiden näkeminen toi paljon helpostusta odottajan jatkuvaan huoleen siitä, onko kaikki hyvin. Jollain tavalla mielikuvitusta runsaasti asiaan lisäten oli vauvalla myös aivan selkeästi äitinsä korkeat poskipäät ja isänsä pitkät sormet. Paino sanalle (mielikuvistus.)
Aika meni aivan liian nopeaan - vauvaa olisi voinut ihailla vaikka koko päivän. Pienen houkuttelun jälkeen hän suostui vähän oikomaan raajojaan ja heittämään kuperkeikan. Kumpikaan ei tietenkään ole tutkimuksen kannalta merkityksellistä, mutta kyllä se vaan lisää vanhemman ymmärrystä siihen että sisällä kasvaa ihan oikea täydellinen ihminen!
Olin etukäteen päättänyt tehdä kaikkeni saadakseni vähän vihiä sukupuolesta, mutta ankarankaan tuijottelun jälkeen tämä ei kyllä onnistunut. Tai onnistui niin, että näin vuoroin selvän tytön ja selvän pojan. Kumpaakaanhan ei näillä viikoilla voi kovinkaan selvästi nähdä... Asia selvinnee kahdensadan päivän päästä.
Verikokeet ultraa varten kävin viime perjantaina. Samalla tsekattiin kilpirauhashormoni (minulla on struuma) ja sekin oli kunnossa. Nyt ihan malttamattomana sitten odotellaan seuraavaa ultraa, jonne onkin vielä pitkä aika!