Heinäkuun hulinat

Huh ihanaa, etten ihan yksin oo negatiivisten fiilisten kanssa:cat: ...mulla työterveyslääkäri totes pahoinvoinnista ja kivusta vaan, että hän ei sairauslomaa voi kirjoittaa, koska raskaus ei ole sairaus :bored: Piti mennä kunnallisen jonojen kautta mutta sieltä sai sentään apuja. Ekaa ja näillä fiiliksillä ainoaa kun venttailen niin pelottaa välillä omat ajatuksetkin, varsinkin kun kaikki tuuttaa, kuinka ihanan hellusen positiivisena pitäis pysytellä :confused005
 
Aika jännä tuo työterveyslääkärin kommentti! joo eihän sitä sairaana ole, mutta en mä ainakaan ole työkuntoinenkaan. Kyllä ihmisen pitää pystyä raskaana ollessa ensin elämään normaalia elämää edes 80% ennen kuin töihin menee. Itsekkin kun oon hoitoalalla niin ei paljon pysty hoitamaan toisia, kun omassakin olemisessa on jo ihan tarpeeksi.

Ja tiedän tuon omien ajatusten pelottavuuden. Samaa mietin silloin keskimmäisen synnytyksen jälkeen ja pidin itseäni "epänormaalina" kun äidinrakkaus ei roihahtanutkaan heti ja koska ekan kohdalla se vain syttyi ja oli todella voimakas heti, kun sai lapsen syliin niin olihan se aika erikoista, kun toisella kierroksella tuntuikin ihan toiselta. Sitten vielä kakkonen tykkäs valvoa kaikki yöt niin rakastu siinä sitten toiseen. Mutta muistan kyllä jotenkin että sain tunteet eriteltyä niin, että tiesin kuintenkin syvällä sisimmässäni rakastavani molempia lapsia ihan äärettömästi, mutta ihan joka hetki en vain jaksanut tuntea sitä ja sitten tuli myös vihan tai vierauden tunteita lasta kohtaan. Ne oli sitten niitä pelottvia ajatuksia ja tuli paska mutsi fiilis. Mutta vaikka oonkin käynyt kaikki nuo tunteet läpi ja myös ne negatiiviset ajatukset niin suhde kakkoseen on kyllä ihan normaali ja rakastan häntä aivan äärettömästi. Joten voin lohduttaa, että vaikka nyt tuntuis aivan paskalta niin se ei välttämättä tule olemaan se lopullinen tunne. Mutta siitä mitä tuntee on hyvä puhua ääneen, koska muuten se tunne voi jää tuntematta ja se ei taas palvele ketään.
 
Mulla on ollut todella lievät alkuraskauden oireet moneen muuhun verrattuna (ja tiedän olevani onnekas, vaikka varjopuolena on saanut pelätä onko kaikki hyvin ja yksityiselle on tullut sysättyä rahaa ylimääräisiin ultran) mutta silti on tullut negatiivisia tunteita; on joutunut käsittelemään omasta elämästä luopumista sellaisena kuin sen on tuntenut ja monet mulle rakkaat asiat on muutenkin jääneet koronan varjoon, mikä on syventänyt kriisiä entisestään. Ystävät ympärillä hokevat vain kuinka onnekas saan olla, kun oireet ovat olleet helppoja ja kaikki toistaiseksi hyvin, mutta silti mua vaivaa katkeruus ja pelko, joiden tiedän toki kumpuavan osin mun lapsuuden malleista.
Toisen kolmanneksen alettua fiilikset on vähän alkaneet kääntyä positiivisempaan ja enää ei tule katkeraa raivaria, kun mietin miten ystävät juo kuohuviiniä terassilla - huom. omilla terasseillaan koska korona :grin
Tiedän että tämä kuulostaa aivan käsittämättömän kultakutrimaiselta aiheelta nillittää,(että en voi syödä ja juoda enää kuten haluan) etenkin kun itse olin valmistautunut ennen yrittämisen aloitustakaan erittäin potentiaaliseen lapsettomuuteen, mutta kyllä kaikki tyhmätkin negatiiviset asiat pitää päästää ulos ja ne pitää sallia itselleen. Yksi mun ystäväni (jolla jo aikuiset lapset) totesi mulle hyvin, että tottakai mä saan surra ihan mitä tahansa, koska kyseessä on mun elämä ja sen muuttuminen. Tietynlainen luopumistyö pitää tehdä, jotta säästytään myöhemmiltä, mahdollisesti isommilta kriiseiltä.

Toki jos nyt ihan totta puhutaan niin ei viinistä, sushista, ravintoloista ja kulttuuririennoista luopuminen ole se juttu minkä vuoksi olen valvonut unettomia öitä, vaan kyllä ne on ne paljon isommat kuviot (tuleeko tästä lasta, onko kaikki turhaa, säilyykö työpaikka ja etenemismahdollisuudet uralla, entä jos lapsi tarvitsee erityistä tukea ja meistä ei ole sitä jaksamaan antaa... ja tähän vielä päälle synnytyksen jälkeisen masennuksen, listerian, tokson ja kaikkien mahdollisten infektioiden erittäin pahat pelot).

Ainoa mitä mäkin voin tässä yhteydessä sanoa, on että pitää puhua ja sallia itselleen kaikki, järjettömän ristiriitaisetkin tunteet.
 
Tässä on sinun elämän kriiseistä yksi ja kuulostaa siltä että se on hienosti työn alla!!
Elämä muuttuu lapsen myötä ja siellä odottaa myös paljon sellaista uutta mikä saattaa yllättää positiivisesti kuin negatiivisesti.
Kaikki tunteet on erittäin sallittuja, kirjoita ylös tuntemuksia ja pelkoja, lue ne sitten itsekses joskus myöhemmin kun lapsiarki on tullut kuvioihin?
Toivottavasti ystävät pysyvät ympärillä ja saat myös uusia vauvallisia ystäviä.
 
Jäin pohtimaan miten ihmeessä sitä selviäis jos vaipuisi epätoivoon jo tässä vaiheessa odotusta, kun vielä on puoli vuotta jäljellä. Mulla on auttanut kun olen yrittänyt katsella tätä biologisena ilmiönä, että ahaa kaikki nämä kamalat raskausoireet johtuvat hormoniheilahduksista ja siitä että kohtu fyysisesti kasvaa ja nivelet löystyy. Kaikki ne asiat mitä ei saa syödä, juoda ja tehdä olen koittanut ottaa huumorilla, mikä on myös auttanut vaihtoehtona sille että itkisin sushin perään päivittäin. Ehkä se on itsensä huijaamistakin, mutta muiden ihmisten onnittelut ja innostuksen on ollut helpompaa ottaa vastaan kun leikkii itsekin innostunutta ja jälkikäteen vain miettii että hyvä teidän on olla innoissaan, teidän ei tarvitse kantaa 9 kk.. Mutta verrattuna siihen että heille sanoisi kiitos huonoa kuuluu tämä on ihan kamalaa ja sitten he hämmentyisivät tai alkaisivat joko valistamaan että asia ei ole niin tai kovasti hössöttämään... helpompaa on sanoa "kiitos voin ihan hyvin".
En tiedä Desperada oliko tästä sinulle mitään apua mutta tosiaan luulen että kaikki eivät suinkaan liihota pilvilinnoissa raskaana :shy:
 
Meillä tässä kuussa useammat aikuisten illanistujaiset. Ja mua kyllä ketuttaa. Tekis mieli ottaa pienet kesäillan juomingit mut ei...

Harvoin käytetään alkoholia mutta yllättäen nyt kun ei voi niin Ai että harmittaa kun tekis mieli. :dead:
 
Voit hyvin ottaa parit, nollavaihtoehtoja löytyy viineistäkin hyviä!! Menet kaupassa vaan sinne hyllyn toiseen päähän missä nollajuomia on:)
 
Mä löysin kans tänä kesänä hyvän holittoman kuoharin cittarista, jopa mieskin tykkäsi. Sillä ajattelin kesän, - ja syksyn juhlat skoolailla, samoin happy joen ja Somersbyn holittomat melkein parempia kuin holilliset.
 
Freixnetin 0 % skumppa on tähän astisista testatuista ollut lähimpänä holillista vastinettaan maun puolesta. Sillä ja sokerilla saa hyvän humalaa muistuttavan olon ja krapulankin seuraavaksi päiväksi. Oluiden ja viinien maisteluharrastuksesta on sen sijaan joutunut luopumaan toistaiseksi, kun en ole tottunut siihen että sylkisi kaiken maistamansa pois :rolleyes:
 
Juu alkoholitonta ostankin. Alkosta saatava lehtikuohu on nam.

Mut siis pointti oli se että tekis oikeesti mieli saada semmonen kesäinen hiprakka hyvässä porukassa pitkästä aikaa. Hihi.

Ehkä ensi kesänä sitten. :p
 
Juu alkoholitonta ostankin. Alkosta saatava lehtikuohu on nam.

Mut siis pointti oli se että tekis oikeesti mieli saada semmonen kesäinen hiprakka hyvässä porukassa pitkästä aikaa. Hihi.

Ehkä ensi kesänä sitten. :p
Kesä nyt vain on sellaista aikaa, että maistuisi tavallista paremmin... toisaalta niin se talvi ja kynttilät ja punaviini ja hyvä pihvikin - aina löytyy joku hyvä (teko)syy !

Jos pitää kuivemmista kuohuviineistä, niin ystäväni bongasi ja osti minulle tämän Liemessä-Jenninkin suositteleman Vendome-kuohuviinin (saa ihan K-kaupoista) ja voin maistettuani myös itse suositella vähemmän makeista alkoholijuomista (tämä tietenkin alkoholiton) pitäville.
 
Muokattu viimeksi:
Raskaus ja alkoholi. Helteet onneks lloppu jo, koska mikä se ihanempaa ku istua kesäiltaa muutaman juoman kanssa. Paha ollut myös pihatyöt, koska ois ihana ranka päivä jälkee ottaa juoma ja rentoutua katselle työmaata.
 
Oonko vähän outo kun mä mietin vaan et tuleeko mun enää ikinä mieli juoda alkoholia. Ei tee tippaakaan mieli :D kai se on tän monta kk:tta kestäneen darran syy :'D
 
Ite just äskön mietin että miten on joskus ees viittinykkä juua, niinku muka tarvis sitä johonki.
Mies kyllä juo ja tänään on miesten ilta niin olin et onneks mun ei tarvi juua:)
Saan mennä nunkumaan milloin haluan ja herätä aamulla virkeenä!! Syöminkeihin osallistun mutta muuten en.
 
Ite just äskön mietin että miten on joskus ees viittinykkä juua, niinku muka tarvis sitä johonki.

Minä mietin samaa. :)
Olen ollut juomatta ihan tahattomasti tässä pidempään kun ollut raskauksia ja imettänyt suht tiuhaan.
Lasilliset viiniäkin jäivät punaviinin aiheuttaessa migreeniä ja oon myös sulfiiteille allerginen.
Toisinaan maistuisi kylmä vehnäolut! Mutta enpä oo varta vasten sitten ostanut.
Mies nautiskelee harvemmin, silloin ostaa jonkun erikoisoluen tms. tai ravintolassa viiniä (jos mun pää antaa myöten)
 
Mä olen ollut hiprakassa viimeksi noin viisi vuotta sitten. Mulle alkoholi ei enää vaan sovi, siitä tulee epämukava olo, jo yhdestäkin annoksesta. Tykkään oluen mausta ja alkoholittomia versioita löytyykin monia hyviä! Ystäville tämä minun juomattomuus oli alkuun yllättävän vaikea asia, koska ennen olen ollut kova juhlimaan. Voin valvoa ystävien kanssa aamuyöhön ja tanssia tanssilattialla ilman alkoholiakin:dance008
 
linella, Sama juttu täällä! :happy: Ja mikä mukavampaa, aamulla ei ole oloja. :wink Tykkään siitä että on freessi olo! Alkoholista usein tulee nuhjuinen olo, ellei tosiaan kyse ole yhdestä oluesta/lasillisesta.

Nuorempana kyllä tuli kulutettua ja tanssittua aamun pikkutunneilla asti, en tiedä miten sitä silloin pystyikään ja jaksoi. :rolleyes:
 
Yökerhoelämä on tosiaan jäänyt taakse jo melkein 20 vuotta sitten, mutta tykkään viinin- ja oluen maisteluilloista ja myös erilaisista tapahtumista jossa pientuottajilla on tarjolla omia tuotteitaan. Niistä tulee väkisinkin hiprakkaan kun on paljon maisteltavaa, mutta en juo humalahakuisesti. Raskaana on joutunut jättämään kaiken tuon välistä, mutta onneksi viini ja olut eivät karkaa minnekään. Onni onnettomuudessa myöskin, että Italian viinitiloille ei ole nyt asiaa varmaan ennen kuin rokotussuoja koronaa vastaan alkaa olla kunnossa Euroopan tasolla, niin ei itke kavereiden perään jotka nauttisivat Toscanan lämpimistä illoista viinilasien äärellä.
 
Pientuottajilla kyllä on loistava valikoima.
Mun mies juurikin nautiskelee tuollaisia silloin kun maistelee. :happy:

Minä en nykyään oikein pidä edes siitä hiprakan tunteesta, niin senkin puolesta nou nou.
Ja erityisesti tuo migreeni ärsyttää kun olisi ihana välillä nauttia lasillinen hyvää viiniä ruuan kanssa, mutta useinkaan en uskalla ottaa riskiä. :facepalm:
Vähätanniinisia tietysti voisi kokeilla paremmalla menestyksellä.

Mutta lopputulema on se ettei sitä alkoholia enää edes kaipaa samalla tavalla, kun on niin pitkään jo tottunut olemaan ilmankin. :)
Mulla on kyllä kavereita jotka nytkin koko kesän kilistelleet kuohuvaa auringonlaskussa ja merenrannalla ja onhan siinä se oma fiilis. :rolleyes:
 
Takaisin
Top