Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja Miljamilja
- Aloituspäivämäärä
Täällä voi olla sama tilanne, että ehkä lähemmäs rakenneultraa vasta kerrotaan. Tai lähinnä mun puolelle perhettä ja sukua. En tiedä miksi koen tän kolmannen nyt jotenkin vielä erityisen hankalana kertoa.. Oli toki kaksi muutakin. Vaikka aina iloisesti otettu uutiset vastaan.
Me on kerrottu lapsille ja muutamalle läheiselle, mutta vieläkin jännittää kertoa laajemmin. Nyt vaan alkaa jo vatsa pömpöttämään, mutta voi mennä kyllä vaan lihomisen piikkiin, kun olen valmiiksi jo pyöreä. Töissä pakko kertoa kyllä viimeistään lomien jälkeen, että ehtivät valmistautua. Jos vaan siis niin pitkälle päästään tässä.
Me ollaan kerrottu meiän perheille ja muutamalle ystävälle :) töissä jouduin jo osalle kertoo raskauden alussa ku ois ollu syto-lääkkeiden antoa ja niitä en saa antaa. Sit viel ku iski kolme viikkoo sitte pahoinvointi nii jäin sit osalle siitä kiinni 
mut työkaverit kyl ihania kun kyselee mun vointia :angelic:
mut työkaverit kyl ihania kun kyselee mun vointia :angelic:Eilen kerrottiin molempien perheille, tänään olis tarkoitus kertoa lapsille. Jännittää varsinkin esikoisen reaktio. Tää voi olla sille tosi vaikea juttu, vaikka on kerran aiemmin jo sisaruksen saanutkin. Kakkonen on varmaan vaan innoissaan, ja juoksee kertomaan koko pihapiirille samantien...
Me ollaan tästä raskaudesta kerrottu tosi harvalle ja jotenkin kertomista haluaa venyttää mahdollisimman pitkälle. Mulla myös nyt kolmannesta kertominen tuntuu jotenkin hankalalle, jotenkin enemmän jännittää mitä ihmiset on mieltä kun lapsiluku voisi ihan hyvin olla jo täynnäkin. Ollaan myös päätetty että jos tämä ei mene hyvin niin uudelleen ei yritetä, siksikään ei olla kovin aikaisin haluttu kertoa. Rv11 kerroin mun parhaille ystäville kun suoraan tuli kysymys ollaanko nyt mietitty kolmatta. Nyt rv14 ja ultran jälkeen muutamalle muulle kaverille kerrottu ja mun äidille nyt kun oltiin juhannuksena siellä. Mun äiti oli onneksi vilpittömän iloinen. Parin viikon päästä olisi tarkoitus kertoa tytöille (4 ja 7) ennen kuin käydään mun isällä, mummilla ja miehen vanhemmilla. Entuudestaan tiedän että parin viikon päästä en enää mahaa pysty peittelemään, ainakaan näin kesäaikaan! Toivottavasti tytöt ei hoksaa ennen sitä koska sen jälkeen kyllä tietää nopeasti ihan kaikki ja halutaan isovanhemmille kertoa kasvotusten. Esimiehelle kerron varmaan parin viikon sisään jotta hänellä aikaa varautua. Työkavereille vasta rakenneultran jälkeen, siihen asti olen etätöissä ja lomalla. Jos mulla ei maha näkyisi aikaisin haluaisin kertoa kaikille vasta rakenneultran jälkeen.
Meillä kans sama ajatus, että jos tämä raskaus ei pääty onnellisesti, ni ei enää yritetä. En jaksa enää yhtään alkuraskautta ja meillä on jo 2 ihanaa lasta 
Mun on vaikea kertoa kavereille, koska on monta, joiden on ollut vaikea tulla raskaaksi. En tiedä miten ja milloin sanoisin. Yhdellä näistä on muutenkin tosi vaikeaa nyt, enkä haluaisi lisätä pahaa oloa, vaikka jossain vaiheessa on pakko Ja tuntuu niin kurjalta, että meidän onni on toiselle niin surullista.
Mun on vaikea kertoa kavereille, koska on monta, joiden on ollut vaikea tulla raskaaksi. En tiedä miten ja milloin sanoisin. Yhdellä näistä on muutenkin tosi vaikeaa nyt, enkä haluaisi lisätä pahaa oloa, vaikka jossain vaiheessa on pakko Ja tuntuu niin kurjalta, että meidän onni on toiselle niin surullista.
Mä olen kertonut hyvin varhaisessa vaiheessa ihmisille, jotka olen kokenut niin läheisiksi, että voin helposti jakaa sitten myös sen mahdollisen negatiivisen uutisen.
Nyt pohdin, kun en kohta enää voi laittaa turpoamista lihomisen piikkiin, että mikä mahtaa olla etiketti töissä kertomisen suhteen. Esimiehelle haluan kertoa mahdollisimman pian, jotta voi aloittaa korvausrekrytoinnin mahdollisimman ajoissa, mutta jotenkin tuntuu aivan äärimmäisen kiusalliselta, en yksinkertaisesti tiedä miksi. Joku kiltin ja tunnollisen työntekijän syndrooma...
Nyt pohdin, kun en kohta enää voi laittaa turpoamista lihomisen piikkiin, että mikä mahtaa olla etiketti töissä kertomisen suhteen. Esimiehelle haluan kertoa mahdollisimman pian, jotta voi aloittaa korvausrekrytoinnin mahdollisimman ajoissa, mutta jotenkin tuntuu aivan äärimmäisen kiusalliselta, en yksinkertaisesti tiedä miksi. Joku kiltin ja tunnollisen työntekijän syndrooma...
Oot töissä ihan kuin ennenkin, jos joku uskaltaa tulla kysymään ootko raskaana niin sanot vaan että no joo, enkö mä jo oo kertonu sitä!
Sit päivittelet että ai kauheeta mä kyllä muistin kertoneeni.
Sit päivittelet että ai kauheeta mä kyllä muistin kertoneeni.
Mullakin on vähän jotenkin hankala nyt kertoa tulevasta äippälomasta, kun en kerkiä edes töihin takaisin hoitovapaalta.
Mulla pitäisi olla paluu lokakuussa, mutta oon aiemmistakin ollut jo vuodelevossa tuossa kohin, joten vähän täytyisi töihin tätäkin asiaa tuoda julki ja että varautuvat siihen.. Ja ainenkin mun mammalomaan.
Mulla on siis esimies ja itse asiassa johtokin vaihtunut, joten en edes tiedä ketä henkilöä tällä hetkellä tavoitella ja sitten asioida nyt heti tälläisillä uutisilla. :/
Mulla pitäisi olla paluu lokakuussa, mutta oon aiemmistakin ollut jo vuodelevossa tuossa kohin, joten vähän täytyisi töihin tätäkin asiaa tuoda julki ja että varautuvat siihen.. Ja ainenkin mun mammalomaan.
Mulla on siis esimies ja itse asiassa johtokin vaihtunut, joten en edes tiedä ketä henkilöä tällä hetkellä tavoitella ja sitten asioida nyt heti tälläisillä uutisilla. :/
Mulla kans on vaikea kertoa, kun otin vastaan ylennyksen ja uuden työtehtävän, jota ehdin hoitaa vain muutaman kuukauden. Varmaan mä vasta loman jälkeen kerron, kun haluaisin että rakenneulta on silloin takana.
Nii saa joku muu tehä ke hommat sitte :)Me kerrottiin nyt tytöille ja ovat aivan ihanan innoissaan vauvasta etukäteen ajattelin että esikoinen ei välttämättä niin innostuisi mutta että kohta 5v olisi tosi innoissaan kun on puhunut vauvasta ja toivonut tulevansa isosiskoksi. Menikin toiste päin eli esikoinen heti ihan suoerinnoissaan ja nuorempi meni alkuun myrtsiksi. Innostui kyllä hänkin nopeasti mutta on myös vähän jännittynyt/pelottaa. Muutenkin häntä jännittää uudet asiat herkästi joten sinänsä ihan ymmärrettävää. Mutta nyt on tosi ihanaa kun tytöt höpöttää vauvasta koko ajan ja halii ja pussailen mahaa, olen tosi onnellinen 
ja kohta tietää ihan kaikki koska tytöt ei tosiaan muusta puhukaan! Esimiehelle kerroin töissä ja otti tosi kivasti vaikka ymmärrettävästi vähän alkoi nieleskellä että miten työt hoidetaan. Muille töissä kerron vasta elokuussa rakenneultran jälkeen. Kaikki muutenkin olleet vain tosi iloisia tästä uutisesta, ei ole vielä kuultu arvostelua tai kauhistelua.
etukäteen ajattelin että esikoinen ei välttämättä niin innostuisi mutta että kohta 5v olisi tosi innoissaan kun on puhunut vauvasta ja toivonut tulevansa isosiskoksi. Menikin toiste päin eli esikoinen heti ihan suoerinnoissaan ja nuorempi meni alkuun myrtsiksi. Innostui kyllä hänkin nopeasti mutta on myös vähän jännittynyt/pelottaa. Muutenkin häntä jännittää uudet asiat herkästi joten sinänsä ihan ymmärrettävää. Mutta nyt on tosi ihanaa kun tytöt höpöttää vauvasta koko ajan ja halii ja pussailen mahaa, olen tosi onnellinen ja kohta tietää ihan kaikki koska tytöt ei tosiaan muusta puhukaan! Esimiehelle kerroin töissä ja otti tosi kivasti vaikka ymmärrettävästi vähän alkoi nieleskellä että miten työt hoidetaan. Muille töissä kerron vasta elokuussa rakenneultran jälkeen. Kaikki muutenkin olleet vain tosi iloisia tästä uutisesta, ei ole vielä kuultu arvostelua tai kauhistelua.
Meilläkin melkein 5v esikoinen on tosi innoissaan vauvasta! Ja vaikkei koskaan oo ollu mikään kova jakamaan hellyydenosotuksia, niin vauvamasu saa silityksiä ja pusuja jatkuvasti.
Tänään myös kertoi pihapiirin kavereille. :)
Nuorin liki 3v on myös ollut innoissaan vauvasta, mutta häntäkin selvästi jännittää asia ja toisinaan vauva on "tyhmä" ja möksöttää. Eiköhän hänkin kuitenkin ilahdu. On suunnitellut jo leikkivänsä junilla vauvan kanssa.
Tänään myös kertoi pihapiirin kavereille. :)
Nuorin liki 3v on myös ollut innoissaan vauvasta, mutta häntäkin selvästi jännittää asia ja toisinaan vauva on "tyhmä" ja möksöttää. Eiköhän hänkin kuitenkin ilahdu. On suunnitellut jo leikkivänsä junilla vauvan kanssa.
Meillä ollaan nyt rv15+1 miehelle ja siskolleni kerroin heti kun plussa ilmestyi tikkuun
ja ollaan lapsille (12v,10v&7v) kerrottu joskus rv 11 kun olin niin kovin väsynyt ja huonovointinen et äitillä eioo mitään vakavaa
Lapsille sit sanottiin et jos vaan malttaa niin hyshys ja hienosti malttoivat kunnes 12 viikkoo oli täynnä ja annettiin muksuille lupa kertoa mummulle
Sit ollaan muutamille läheisille ystäville kerrottu .
Olin vannonut että lapsiluku on täynnä joten aika moni yllättynyt
ja ollaan lapsille (12v,10v&7v) kerrottu joskus rv 11 kun olin niin kovin väsynyt ja huonovointinen et äitillä eioo mitään vakavaa
Lapsille sit sanottiin et jos vaan malttaa niin hyshys ja hienosti malttoivat kunnes 12 viikkoo oli täynnä ja annettiin muksuille lupa kertoa mummulle
Sit ollaan muutamille läheisille ystäville kerrottu .
Olin vannonut että lapsiluku on täynnä joten aika moni yllättynyt
Mä taas yritin pomoa säikyttää luulemaan, että otan loparit. Mun työpaikalla on ollut aika kurja meininki viimesen vuoden aikana ja jengiä on lähtenyt ovet paukkuen. Ilmoitinkin heti alkuun puhelimessa pomolle "mulla menee nyt työkuviot vaihtoon ja teidän pitää etsiä joku mun tilalle". Pomon ensimmäinen kommentti "jaaa.... niin siis sä oot raskaana?". Hän ei ilmeisesti voi kuvitellakaan, että minä joskus täältä lähtisin ja raskaus on paljon todennäköisempi allekirjoittaneen kohdalla
. En siis ole nähnyt esimiestäni livenä sitten maaliskuun puolivälin, niin ei ole edes voinut tehdä johtopäätöksiä turpoamisesta johtuen.Nakitettiin esikoinen kertomaan asiasta mummoille ja papoille, kun ei miehen kanssa olla ihmisiä jotka tykkää tämmöisiä kuuluttaa pitkin maita ja mantuja. Parille läheisimmälle työkaverille kerroin myös, että tietävät varautua töiden osalta. Muut sitten saa huomata asian mun palloontuneen mahan kautta.
