Onko ikänne ollut ihmettelyn kohteena?

Kaarin

Tietävä tietäjä
Lokamammat 2017
Oletteko te yli 40-vuotiaat, joilla on pieniä lapsia, koskaan törmänneet siihen, että joku ihmettelisi ikäänne, tai luullut, että lapsi ei olekaan teidän omanne? Miten suhtautuisitte sellaiseen, että joku tavallaan kyseenalaistaisi teidät äiteinä ikänne takia?

Itse olin 43-vuotias kun ainoani syntyi, enkä vielä ole törmännyt tällaiseen ihmettelyyn, ainakaan kasvotusten ihmisten kanssa asioitaessa. Neuvolassakaan ei ole asiaan puututtu oikeastaan mitenkään, tietysti jotkin terveydelliset asiat on varmaankin otettu huomioon eri tavalla huomioon sekä raskausaikana että sen jälkeenkin kuin jos olisin ollut nuorempi. Kukaan ei kuitenkaan koskaan ole mitenkään loukkaavasti suhtautunut, vaikka tietenkään en tiedä, onko selän takana sitten kuinka paljon negatiivista puhuttu tästä asiasta.
 
Olin 45-vuotias, kun kuopus syntyi. Raskauden aikana ei ollut mitään ylimääräisiä kontrolleja iän vuoksi eikä kukaan missään vaiheessa ole ihmetellyt asiaa. Onnitteluja on kyllä tullut joka suunnalta. Nuorimmainen on nyt 3-vuotias.
 
Sain esikoisen 41 vuotiaan eikä nyt oikeastaan mitään ihmettelyjä ole iän takia tullut. Ennemmin ihmettely ja kommentointi on liittynyt siihen että mulla ylipäänsä on lapsi. Tosin en ole työni ulkopuolella itseäni paljon nuorempien ihmisten kanssa tekemisissä joten sekin on varmasti syynä. Kaikki ystäväni ovat saaneet lapsensa 30 ikävuoden jälkeen joten ehkä sekin vaikuttaa. Katsotaan sitten mitä tapahtuu kun koulu ja harrastukset alkavat, törmääkö siellä kyseiseen ilmiöön. Varmaan oma ulkoinen olemus myös vaikuttaa asiaan. Mä en ehkä myöskään ole ihan valtavirran mukainen olemukseltani.
 
Lähinnä olen saanut ihmettelyä siitä että vielä ns. Halusin viidennen tässä iässä (41v) vaikka vanhemmat lapseni ovat jo aikuisia ja nyt kun tyttäreni on raskaana niin saan lähinnä kritiikkiä siitä että nyt en voi olla täysillä osallistuva isovanhempi kun itsellä on lapsenlapsen syntyessä vajaa 10 kk vanha lapsi. ( enkä muuta takaisin Suomeen kun lapsenlapsi syntyy)
 
Ikääni ei ole ihmetelty ollenkaan.

Jos ensisynnyttäjän ikä on pääkaupunkiseudulla keskimäärin jo yli 30 vuotta, niin täällä on ilmeisen tavallista hankkia lapsia neljänkympin lähestyessä. Ja viisi vuotta sinne tai tänne ei näy ulkonäössä mitenkään, joten tuskin kukaan erottaa ainakaan ulkonäöltä meitä nelikymppisiä äitejä 5 tai 10 vuotta nuoremmista äideistä.

Neuvolassa en saanut mitään lisätutkimuksia tai tarkastuksia iän perusteella, joten siellä en ainakaan erottunut mitenkään.

Itse hyvin tiedostan sen, että ole 61 silloin kun tämä nuorempi täyttää 18, joten jos he haluavat minulta hoitoapua omien lastensa kanssa, pitää heidän tehdä lapset nuorena. Jos hekin odottavat lastenhankinnassa nelikymppisiksi asti, olen silloin jo kahdeksankymppinen tai haudassa, ja tuskin kykenen lastenhoidossa enää auttamaan. Ja surettaa vähän se, etten todennäköisesti ole lasteni elämässä kovin kauaa heidän tukenaan, toivottavasti ehtisivät edes kolmikymppisiksi ennen kuin joutuvat pärjäämään ilman vanhempiaan.
 
Tämän juuri tiedostin itsekin jo hyvissä ajoin, että kun poika on 18v, olen itse 61-vuotias. Toivon, että pystyisin pitämään itseni kohtuullisen nuorekkaana ja kunnossa iästä huolimatta, vaikka vanhuus tuleekin varmaankin vaikuttamaan lapsenlapsen(-lapsien) kanssa olemiseen. Ollessani alle 40-vuotias, olin aivan ehdoton siinä, että jos en ole saanut lapsia ennen kuin olen nelikymppinen, niin sitten en enää niitä edes yritä saada. No, toisin kävi, enkä kyllä kadu yhtään.
 
Meillä lähes kaikki naapurit ovat iäkkäitä, 70-95-vuotiaita. Terveydentilasta on kiinni, miten paljon jaksaa. Tässä on parikin 90-vuotiasta, jotka pärjäävät hyvin ja lenkkeilevät joka päivä, 85+ käy vielä töissä, 80- vuotiaita useita, jotka hoitavat nuorempiaan ja pitävät huolta taloyhtiön yhteisistä alueista.

Jos siis sattuu olemaan hyvät geenit ja lisäksi pitää itsestään huolta, niin pitkään voi hoitaa vaikkapa lapsenlapsia.
 
La on kun olen 40 vuotias. Kesällä kun jätimme ehkäisyn pois, jännitin mahtaako sitä edes raskautua. Lähipiirissä on lapsettomuutta. Yllätys oli kun ensimmäisestä kierrosta tulin raskaaksi. Edellisestä, esikoisen raskaudesta on 20 vuotta :D
Silloin täytin 19 kun esikoinen syntyi. Olin ka nuorempi. Nyt olen ka vanhempi. Mitään en osaa elämässä tehdä normien mukaan :)
Pitkään luulin, etten halua toista lasta, panostin esikoisen syntymän jälkeen intohimoisesti uraan. Nykyisen mieheni kanssa jotenkin alkoi tuntua niin luonnolliselta haluta yhteinen lapsi hänen kanssaan.
Tosiaan kun 20 vuotta sitten olin viimeksi raskaana niin kärsin sairaalahoitoa vaativaa pahoinvointia. Olin tipassa yhteensä pari kk. Nyt on ollut pahoinvointi paremmin hallinnassa, syön parin tunnin välein, myös yöllä, enkä ole huolissaan mahdollisista tulevista kiloista, kuten nuorempana. Yrittäjänä olen pystynyt sumplimaan töitä joustavasti voinnin mukaan.
Tällä hetkellä kärsin unettomuudesta jotka johtuvat osin hermokivuista (vanhasta onnettomuudesta.)
En osaa sanoa onko "parempi" olla raskaana nuorena vai vanhempana. Yhtä ihmeellistä, ihanaa ja samat pelot vauvan hyvinvoinnista.
Viimeksi kerroin raskaudesta heti kaikille, nyt ollaan pidetty vielä salassa.
Neuvolassa ei ole kummankaan raskauden aikana mainittu tai huomioitu ikääni mitenkään. Saas nähdä kun kerrotaan lähipiirille. Tosin minua luullaan järjestään miestäni nuoremmaksi, vaikka olen häntä monta vuotta vanhempi :)
Voi olla, että ulkonäön takia osa unohtaa iän eikä ihmettele?

Oletteko muuten urheilleet raskauden aikana?
 
Muokattu viimeksi:
La on kun olen 40 vuotias. Kesällä kun jätimme ehkäisyn pois, jännitin mahtaako sitä edes raskautua. Lähipiirissä on lapsettomuutta. Yllätys oli kun ensimmäisestä kierrosta tulin raskaaksi. Edellisestä, esikoisen raskaudesta on 20 vuotta :D
Silloin täytin 19 kun esikoinen syntyi. Olin ka nuorempi. Nyt olen ka vanhempi. Mitään en osaa elämässä tehdä normien mukaan :)
Pitkään luulin, etten halua toista lasta, panostin esikoisen syntymän jälkeen intohimoisesti uraan. Nykyisen mieheni kanssa jotenkin alkoi tuntua niin luonnolliselta haluta yhteinen lapsi hänen kanssaan.
Tosiaan kun 20 vuotta sitten olin viimeksi raskaana niin kärsin sairaalahoitoa vaativaa pahoinvointia. Olin tipassa yhteensä pari kk. Nyt on ollut pahoinvointi paremmin hallinnassa, syön parin tunnin välein, myös yöllä, enkä ole huolissaan mahdollisista tulevista kiloista, kuten nuorempana. Yrittäjänä olen pystynyt sumplimaan töitä joustavasti voinnin mukaan.
Tällä hetkellä kärsin unettomuudesta jotka johtuvat osin hermokivuista (vanhasta onnettomuudesta.)
En osaa sanoa onko "parempi" olla raskaana nuorena vai vanhempana. Yhtä ihmeellistä, ihanaa ja samat pelot vauvan hyvinvoinnista.
Viimeksi kerroin raskaudesta heti kaikille, nyt ollaan pidetty vielä salassa.
Neuvolassa ei ole kummankaan raskauden aikana mainittu tai huomioitu ikääni mitenkään. Saas nähdä kun kerrotaan lähipiirille. Tosin minua luullaan järjestään miestäni nuoremmaksi, vaikka olen häntä monta vuotta vanhempi :)
Voi olla, että ulkonäön takia osa unohtaa iän eikä ihmettele?

Oletteko muuten urheilleet raskauden aikana?
Aika ihana tilanne siellä! Miten sun esikoinen suhtautuu tilanteeseen? Ja millä viikoilla nyt menet?
Mulle ei ole mitään negatiivista sanomista tullut iästa, mitä nyt joku sukulainen on toiselle sukulaiselle päivitellyt asiaa, lähinnä siis toivoen että vielä vanhanakin onnistuisi terve lapsi saada. Suoraan ei kukaan ole ikää kauhistellut. Muutama "vieläkö lisää" kommentti tullut, mutta ihan ymmärrettävästi ja niin aidon hämmentyneesti ettei niihin pahalla voi suhtautua. :p
Itse enemmänkin koen tarvetta sanoa miten näin viime hetkillä vielä onnistuisi tässä hommassa, mutta useimmiten vanhemmatkin naiset on olleet ikäänkuin inspiroituneita.. :wink
 
Oletteko muuten urheilleet raskauden aikana?
En enää, aikaa ei ole:p! Mulla kotona 6 lasta ja pientilan eläintenhoito niin arkijumppaa piisaa ihan riittävästi. Ennen eläintenhoitoarkea liikuin kyllä paljon raskaanakin, es pyöräilin 10 km työmatkat ympäri vuoden. Vähän sitä kaipaa, mutta kun ihan kaikkea ei voi samaan aikaan saada:grin.
Mites itse? Antaako vointi myöden liikkua paljon?
 
Oletteko muuten urheilleet raskauden aikana?
Esikoisen raskaudessa piti lopettaa maastossa juokseminen ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, koska siitä tuli niin kovat liitoskivut.
Toisessa raskaudessa liikunta loppui heti plussan myötä, koska oksensin useita kertoja päivässä raskauspahoinvoinnin takia ja liikunta vielä lisäsi oksentelua.
 
Ihana kuulla, ettei ikä ole juurikaan puhuttanut! :smiley-angelic003

Itse olen 38v ja rehellisesti CV: hen kirjoittanut ainokaiseni olevan 11v. Työhaastattelussa eräs haastattelijoista (mies) hymähti nauraen ja sanoi, että ilmeisesti äitiyslomia ei ole tiedossa kun lapsikin on jo noin iso ja voin siten keskittyä täysillä työhöni. :bored: Työpaikkaa tarjottiin minulle, mutta kieltäydyin. :sick009 Olen lapsettomuuteni kanssa ihan fine (tai olin :sorry:), mutta tuon pässin alaisuuteen en olisi kyllä töihin halunnut. Anteeksi.

Ne ystävät joiden kanssa olen vauvahaaveistani keskustellut ovat kyllä oikein suopeasti suhtautuneet ja toivoneet onnistumista. Yhden kerran mua on yritetty palauttaa kokemuspohjalta realiteettiin, että on ihan :smiley-angry005 :angryfire jos itse on vaihdevuosissa ja teini vinkuu vieressä. :laughing002

Keskenmenon jälkeen eräs 10v nuorempi ystäväni sanoi, että keskenmenohan tavallaan oli jo iänkin puolesta odotettavissa ja tiedusteli, vieläkö muka aiomme edes yrittää. Laitoin tökerön lausahduksen kokemuspohjan puuttumisen piikkiin ja palautin hänet ystävällisesti maanpinnalle. :happy:
 
La on kun olen 40 vuotias. Kesällä kun jätimme ehkäisyn pois, jännitin mahtaako sitä edes raskautua. Lähipiirissä on lapsettomuutta. Yllätys oli kun ensimmäisestä kierrosta tulin raskaaksi. Edellisestä, esikoisen raskaudesta on 20 vuotta :D
Silloin täytin 19 kun esikoinen syntyi. Olin ka nuorempi. Nyt olen ka vanhempi. Mitään en osaa elämässä tehdä normien mukaan :)
Pitkään luulin, etten halua toista lasta, panostin esikoisen syntymän jälkeen intohimoisesti uraan. Nykyisen mieheni kanssa jotenkin alkoi tuntua niin luonnolliselta haluta yhteinen lapsi hänen kanssaan.
Tosiaan kun 20 vuotta sitten olin viimeksi raskaana niin kärsin sairaalahoitoa vaativaa pahoinvointia. Olin tipassa yhteensä pari kk. Nyt on ollut pahoinvointi paremmin hallinnassa, syön parin tunnin välein, myös yöllä, enkä ole huolissaan mahdollisista tulevista kiloista, kuten nuorempana. Yrittäjänä olen pystynyt sumplimaan töitä joustavasti voinnin mukaan.
Tällä hetkellä kärsin unettomuudesta jotka johtuvat osin hermokivuista (vanhasta onnettomuudesta.)
En osaa sanoa onko "parempi" olla raskaana nuorena vai vanhempana. Yhtä ihmeellistä, ihanaa ja samat pelot vauvan hyvinvoinnista.
Viimeksi kerroin raskaudesta heti kaikille, nyt ollaan pidetty vielä salassa.
Neuvolassa ei ole kummankaan raskauden aikana mainittu tai huomioitu ikääni mitenkään. Saas nähdä kun kerrotaan lähipiirille. Tosin minua luullaan järjestään miestäni nuoremmaksi, vaikka olen häntä monta vuotta vanhempi :)
Voi olla, että ulkonäön takia osa unohtaa iän eikä ihmettele?

Oletteko muuten urheilleet raskauden aikana?
Viimeisimmässä raskaudessa supistelut alkoivat viikolla 20. Ei voinut liikkua kuin hyvin rauhallisesti. Jatkoin siis rauhallisia kävelyjä, kun paikallaan pysyminen vasta kipeää tekeekin.
 
Kuulostaa porukan liikkuminen raskaana varsin samalta kuin nuorempien odottajienkin parissa.

Aika ihana tilanne siellä! Miten sun esikoinen suhtautuu tilanteeseen? Ja millä viikoilla nyt menet?

Esikoinen ei vielä tiedä raskaudesta. Hän on niin kiireinen omassa elämässään ja uudessa työssään, ettei olla saatu sovitettua kalentereita yhteen, jotta ehtisimme esim illalliselle. Haluan kertoa kasvotusten.
Olen pystynyt ja joutunut liikkumaan tässä raskaudessa paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten. Nykyinen työni on fyysistä ja erittäin urheilullista. Koska olen alusta asti syönyt muutaman tunnin välein, ei pahoinvointi ole päässyt riuduttamaan oloa niin pahoin kuin viimeksi. Olen keventänyt ja helpottanut tehtäviä (yrittäjänä voin suunnitella itse) vaikka tuntuuhan se valitettavasti lompakossa. Tänään pystyin ilokseni tekemään lähes normaalin työpäivän. Jotenkin tunsin olevani taas oma itseni ja sain siitä valtavasti positiivisuutta. Viikkoja on 14+4 ja toivottavasti nyt olisi edessä se hehkeä keskiraskas :D

Olen päättänyt aloittaa uinnin vuosien tauon jälkeen. Pakko yrittää vahvistaa keskivartaloa lempeästi kun selkä joutuu raskauden edetessä varmasti koko ajan kovemmalle.
Joku uimapuku pitäisi käydä ostamassa. Postilakon takia kannattaa varmaan ostaa suoraan jostain liikkeestä. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan :)
 
Kuulostaa porukan liikkuminen raskaana varsin samalta kuin nuorempien odottajienkin parissa.



Esikoinen ei vielä tiedä raskaudesta. Hän on niin kiireinen omassa elämässään ja uudessa työssään, ettei olla saatu sovitettua kalentereita yhteen, jotta ehtisimme esim illalliselle. Haluan kertoa kasvotusten.
Olen pystynyt ja joutunut liikkumaan tässä raskaudessa paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten. Nykyinen työni on fyysistä ja erittäin urheilullista. Koska olen alusta asti syönyt muutaman tunnin välein, ei pahoinvointi ole päässyt riuduttamaan oloa niin pahoin kuin viimeksi. Olen keventänyt ja helpottanut tehtäviä (yrittäjänä voin suunnitella itse) vaikka tuntuuhan se valitettavasti lompakossa. Tänään pystyin ilokseni tekemään lähes normaalin työpäivän. Jotenkin tunsin olevani taas oma itseni ja sain siitä valtavasti positiivisuutta. Viikkoja on 14+4 ja toivottavasti nyt olisi edessä se hehkeä keskiraskas :D

Olen päättänyt aloittaa uinnin vuosien tauon jälkeen. Pakko yrittää vahvistaa keskivartaloa lempeästi kun selkä joutuu raskauden edetessä varmasti koko ajan kovemmalle.
Joku uimapuku pitäisi käydä ostamassa. Postilakon takia kannattaa varmaan ostaa suoraan jostain liikkeestä. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan :)
Hyvällä mallilla siis viikot jo sielläkin:smiley-bounce012!
Toivotaan että esikko on jo niin järkevä, että ottaa uutisen hienosti:Heartred!!
Meillä teinitytöllä oli vähän nihkeyttä asian sulattelemisessa:wacky:.

Nyt alkoi kiinnostaa, mitä teet työksesi? Personal trainer:wideyed:? Onko töissä tullut jo raskaus esiin?

H&M olen ainakin törmännyt mammauimapukuihin, kovilla alennuksillakin. hetken jo pyörittelin käsissä mutta jätin ottamatta, bikineillä menee ihan hyvin ne muutamat kerrat mitä tässä tulee omalla kohdalla mentyä raskaana jonnekin polskuttelemaan.
 
Lähinnä olen saanut ihmettelyä siitä että vielä ns. Halusin viidennen tässä iässä (41v) vaikka vanhemmat lapseni ovat jo aikuisia ja nyt kun tyttäreni on raskaana niin saan lähinnä kritiikkiä siitä että nyt en voi olla täysillä osallistuva isovanhempi kun itsellä on lapsenlapsen syntyessä vajaa 10 kk vanha lapsi. ( enkä muuta takaisin Suomeen kun lapsenlapsi syntyy)
Mulla on samantyyppisiä kokemuksia. Itse tulin mummuksi kahdesti ennen meidän iltatähden syntymää ja tämä on aiheuttanut joissain erilaisia reaktioita; ihmettelyä, hämmennystä ja hilpeyttä. Itse en ole kommenteista moksiskaan. Oon niin tottunut siihen etten ole koskaan täyttänyt ns. normiäidin (mitä ne nyt ikinä ovatkaan, varsinkaan tänä päivänä) piirteitä. Aikoinaan esikoiseni sain 16-vuotiaana, keskimmäisen 19-vuotiaana ja kuopuksen 39-vuotiaana kahden lapsen isoäitinä. :grin
Ja muoks vielä; syliä ja aikaa riittää niin omille kuin lapsenlapsillekin (jotka meillä paljon hoidossa). :Heartred
 
Olen 40 v odottaja. La on maaliskuussa 2020, joten muutama kk vielä odottelua.
Nuorempana ajattelin, että lapset on hankittava ennen 30 ikävuotta. Syytä en muista, mutta jokin päähänpinttymä tuo oli. Kohtalo päätti toisin: sain yhden lapsen paljon ennen asettamaani virstapylvästä, mutta toisen tulo meni reilusti yli sen :grin. Esikoinen on nyt teini-ikäinen, hyvä hoitoapu syntyvälle :wink.

Minun puoleisessa suvussani ja tuttavapiirissäni on ollut paljon kaikenikäisiä synnyttäjiä. Ikää ei ole näissä tapauksissa koskaan ihmetelty ainakaan minun kuulteni. Enemmänkin kaikki ovat olleet aina innoissaan tulokkaista.
 
Olin 41-42v odottaja. Isommat oli silloin 9 ja vajaa 5v. En saanu muita komentteja kuin että ei olisi uskoneet että oon jo sen ikäinen. Pari kysyi että oliko vahinko :sour::wtf: eivät tienneet toki meidän taustoista. Mut mistään virallisilta tahoilta ei tullu komenttia.
Mulla raskaus oli hankalin kaikista. Oli kovia liitoskipuja, SI-nivel oli hankalasti romuna ja nukuin äärettömän lyhyitä ja huonoja öitä. Ja toki pelkäsin menetystä.
 
Olen nelikymppinen odottaja, ehdin täyttää 41 ennen LA:a. Kukaan ei ole päin naamaa kommentoinut, vaikka muistan kuulleeni tuttavilta/sukulaisilta vinoilua muista "mummoäideistä" ennen kuin kerroin raskaudestani. Päinvastoin, kaikki ovat tuntuneet olevan onnesta soikeina. Raskautumiseen meni 6 kiertoa, ja odotusaika on sujunut uskomattoman hyvin, ei mitään kummempaa vaivaa tähän asti. Toki mulla ei ole vertailukohtia, kun kyse on ensimmäisestä. Jonkun verran ihmiset ovat alkaneet nyt jo jopa kommentoida ja kysellä mahdollisesta kakkosesta, mikä on aivan käsittämättömätöntä. Kyllä mä keskityn nyt tähän ainokaisen syntymään, ja yksi lapsi kuulostaa täydelliseltä määrältä. Puhumattakaan siitä, että mun ikäni vaan on sellainen realiteetti, että toisen lapsen siunaantuminen olisi jo melkoinen ihme, vaikka sellaisen haluaisinkin. Etenkään, kun hoitoihin lähtö ei tunnu itselle sopivalta vaihtoehdolta.
 
Takaisin
Top